ETELÄ-AMERIKKA,  KOLUMBIA

BOGOTÁ, COLOMBIA: PAIKKA JONNE EN IKINÄ HALUNNUT. KUNNES HALUSIN

Onneksi mielipiteitään ja suunnitelmiaan voi aina muuttaa. Nehän ovat ihan ikiomiani.

Lähtiessäni San Andresin, Caribialla köllöttelevän pienehkön saaren, lentokentällä oli melkoinen meininki ja kiire ja hössötys. Minua meinattiin vähän sorsia ja etuilla, mutta pidin pintani. Kun minua sitten yritettiin jonon ihmeellisesti leventyessä työntää varikolle kerroin olevani tuossa edessä olevan kolmen argentiinalaisen herrasmiehen seurueessa, joten tsot-tsot!!!! Argentiinot nauroivat ja pelasivat mukana. Tavallaan olinkin heidän seurueessaan, sillä olinhan jutellut heidän kanssaan jo muutaman kokonaisen lauseen aiemmin jonossa. Eikö sitten voi jo ”alkaa oleen”😂

Ostin San Andresin lentokentältä itselleni lahjaksi tiikerinsilmä-korun tuomaan rohkeutta ja itseluottamusta Bogotaan. En oikeasti usko noihin “voimiin”, mutta olipahan hyvä tekosyy ostaa taas uusi killutin. Korut ovat minulle myös matkamuistoja. Jos töissä rasittaa, voin katsoa ranteeseeni ja muistella, mikä koru miltäkin ihananalta reisulta on ja mistä niihin on saatu rahat -työnteolla!

Saavuin Bogotaan myöhään iltapäivällä ja taksilla hurauttelin kentältä 40 minuuttia hotellille. Hinta noin 60€. Taksikuski kertoi laajasti kaikesta, mitä keksin kysellä ja kielsi menemästä tuonne ja tuonne ja tuonne, mutta tuolla ja tuolla voit liikkua vapaasti, kunhan olet tarkkana. Olin tietenkin valehdellut, että ystäväni ovat jo hotellilla enkä suinkaan ole yksin. Vanha virsi jota veisaan aina. Toinen tarina on mies ja kaksi poikaa, toinen on 18 ja toinen 16, isoja poikia jo😂😂😂. Kaikilla näillä on yleensä vatsatauti ja siksi olen yksin liikkeellä.

Asun Candelariassa eli historiallisessa keskustassa. Hotelli on aivan uskomaton. Asun kuin jossain upeassa museossa. Sain valita kahdesta eri huoneesta, sillä jokainen on täysin erityylinen. Aloin huutamaan täyttä kurkkua ja taputtamaan käsiäni, kun huoneeni ovi avattiin. Äärettömän hienotunteinen hotellin työntekijä totesi hymyssä suin tulkitsevansa, että valinta on tehty.

Illalliselle tupsahdin vaan ufferilla johonkin ravintolaan ilman suunnitelmaa ja pääsin keskellä upeasti sisustettua miljöötä. Pidättelin kyyneleitäni, sillä en vaan meinaa kestää mitään niin kaunista.

Fine dining -tason ruoka. Empanadat goldenberry-hillokkeella. En tiennytkään ennen kuin googlaamalla, että se on sama kuin ananaskirsikka! Pääruoaksi mito de cthullu (jättimäiset katkaravut, platanot, sitruunassa maustetut kasvikset, kookosta ja juustoa. Jälkiruoaksi suklaakakku ja kaffe. Koko setti n 28€. Täällä jopa suositeltu appelsiinimehu ensin maistatettiin shottilasista, että kelpaileeko rouvalle.

Ylhäällä videolla pieni vilkaisu illallispaikkani avokeittiöön

Ensimmäisen illan jälkeen jäi fiilis ”Buenos Aires meets Paris”. Ja se on hyvä fiilis!
Nyt alkaa siis muutaman päivän kaupunkilomaosuus ja siihen oli kyllä mainio idea käydä hakemassa rentoutta Karibian kautta. Nyt olen valmis kävelemään, kävelemään, kävelemään…mutta rennosti.

Siitäpä tulikin mieleeni, että illalla videokuvia tutkiessani ihmettelin, että miksi huohotan ja muistin samassa, että ai niin: Bogotáhan on 2630 merenpinnasta!

Ohjelmaa olen rakentanut aika tavalla, joten tylsää ei tule olemaan. Jännittää kivalla tavalla, millaista tulee olemaan yhdessä -ainakin maineeltaan- vaarallisimmista kaupungeista ja miten siellä otetaan pohjoisen tyttö vastaan.

24 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *