AUSTRALIA: ARMY DUCKIN KYYDISSÄ KURANDAN SADEMETSÄSSÄ
Kuranda sijaitsee vain 13 kilometrin päässä Cairnsista ja siellä on vaikka mitä hauskaa tekemistä. Turistien tapana on mennä Kurandaan joko maisemajunalla tai Smithfieldistä kaapelihissillä — ja tulla vastaavasti toisella takaisin.
Skyrail Rainforest Cablewayn kyydissä oli kiva tehdä matkaa korkealla sademetsän yllä katsellen upeita maisemia. Kaapelihissillä oli kaksi väliasemaa, joissa sai halutessaan jäädä tekemään pienen kävelyretken ja hypätä sitten taas takaisin kyytiin jatkamaan matkaa kohti kylää. Smithfieldin asemalta ensimmäiselle etapille , Red Peakille, kesti 15 minuuttia ja siitä Barron Fallsin pysäkille 20 minuuttia. Loppupätkä Kurandan kylään taittui kymmenessä minuutissa. Jutun lopussa olevalla pienellä videonpätkällä näkyy maisemia yläilmoista.
RED PEAK JA BARRON FALLS
Hauskaa on, että otin ihan random-kuvat tyyliin ”kato, tossa on joku hedelmä — ja tossa perhonen” ja ne osoittautuikin endeemisiksi. Hedelmän viereen olisi toki voinut laittaa jonkun kyltin, että tää on harvinainen, mutta perhosella ei ehkä toimi, hehe.
Spotted Catbird eli smaragdinaukuja on niin ikään endeeminen laji ja se esiintyy ainoastaan Cairnsin lähistöllä sademetsäalueella. Sen ääni on …..no sanotaan näin, että jos olet joskus astunut kissan hännän päälle…..ääninäyte kas tässä.
DIDGERIDOO-KAUPASSA PIENET JAMIT
Kurandan kylässä oli tietenkin lukuisia turistikauppoja, lintu-, koala- ja perhospuisto sekä ruokapaikkoja ja kahviloita, mutta mua kiinnosti didgeridoot, kun kerran Australiaan asti olen tullut. Kävelin kauppaan, jossa ihailin paitsi erilaisia soittimia, myös bumerangeja ja australialaista taidetta.
Olin ehtinyt jo ottaa kuvia vaikka kuinka, kun minulle tultiin kertomaan, että täällä ei saa kuvata. No ei muuta kuin pahoittelemaan ja myhäilemään mielessäni, että olin onneksi ehtinyt jo kuvata ihan tarpeeksi. Yhtäkkiä kuulin outoa ääntä ulko-oven läheltä ja menin katsomaan, alkaisiko jossain joku esitys. Ehei, siellä oli isä ja poika didgeridoo-ostoksilla ja poika testasi soittimia. Unohdin nopeasti kuvauskiellon ja pyysin, josko poika voisi lurauttaa pätkän, jotta saan sen taltioitua puhelimeeni. Jäin miettimään, että onko tuo ihan yhtä tavallista kuin meillä se, kun mennään ostamaan trumpettia jälkikasvun aloittaessa musiikkiopiston.
Didgeridoo on aboriginaalien soitin, jonka perussävelkorkeus on kaksi oktaavia alempana kuin pianossa. Toisin sanoen jos pianon keski-C on vähän niin kuin se, mistä lähdetään yleensä Ukko Nooaa soittamaan, olisi vastaava perussävel didgeridoossa kaksi oktaavia alempana ( eli pianomaailmassa täytyisi kyllä koko tuoli siirtää ihan vasempaan laitaan tai oltaisiin pian selän kanssa todellisissa ongelmissa).
VIDEOLLA PYYTÄMÄNI SOITTONÄYTE:
RAINFORESTATION NATURE PARK
Rainforest Nature Park oli mukava kohde — pääasiassa. Siellä oli Wild life sanctuary, jossa näin kenguruja, vallabeja, koalan, dingon, kasuaarin ja tasmanian tuholaisen, mutta siitä en oikein pitänyt, että ihmiset saivat mennä syöttämään js silittelemään vallabeja.
Kasuaari kiinnosti itseäni kovasti. Eniten kiinnosti se, että oltiin sijoittauduttu aidan eri puolille, sillä kasuaaria on luonnehdittu maailman vaarallisimmaksi linnuksi. Se on lentokyvytön mutta hyppää korkealle, juoksee kovaa ja tikarimaisilla kynsillään se pystyy kuulemma sivaltamaan yhdellä potkulla minkä tahansa vatsan tai kaulan auki. Sen kynsi on jopa 12-senttinen eli ei mitään asiaa lentokoneeseen. Tämä kyseinen siivekäs oli kypäräkasuaari ja sitä esiintyy Australian koillisosassa ja Uudessa-Guineassa. Kypärä päässään se pystyy kaahaamaan jopa 50 kilometrin tuntivauhtia tiheässä viidakossa. Mieti, mikä näky, hehe.
Naaras painaa 60 kiloa ja uros 35 kiloa. Lintu on yksineläjä ja pariutuu ainoastaan lisääntymiskauden aikana. Naaraat eivät — sen kummemmin kuin uroksetkaan— siedä omaa sukupuoltaan olevia lähellään, mutta siinä missä naaras on valmis tappeluun, uros yleensä lähtee luikkimaan pakoon kohdatessaan toisen uroksen.
Naaras ei ole varsinaisesti äitimatskua, sillä munimisen jälkeen se katoaa jättäen uroksen hautomaan munia noin 50 päiväksi ja tämän jälkeen vielä isyyslomalle hoitamaan poikasia yhdeksäksi kuukaudeksi. Naaras on tässä vaiheessa jo munimassa muiden pesissä.
STAND-UPPIA ARMY DUCKISSA
Army Duck – osuus oli hauska. DUKW (puhekielessä ”Duck”) on kuusipyöräinen amfibio-muunnos CCKW-kuorma-autoista, joita Yhdysvaltain armeija käytti toisessa maailmansodassa. Amfibio on ajoneuvo, jolla voidaan liikkua niin maalla kuin vedessä. DUKW:eja käytetään edelleen, samoin kuin varta vasten rakennettuja amfibio-kiertoajelubusseja, pääasiassa turistien kuljettamiseen monissa nähtävyyksissä ympäri maailmaa.
Opaskuskina oli erittäin hauska mies, joka oli kuin sademetsän stand-up-esiintyjä kertoessaan hauskoja tarinoita ja esitellessään sademetsän kasveja. Puhe oli aika nopeaa ja paljon meni ohi, mutta tykkäsin tyylistä. Paikan mainoksessa puhutttin siitä, miten tuolla näkee erilaisia kasveja ja villieläimiä, mutta en kyllä muista nähneeni muita eläimiä kuin yhden mustamerimetson. Ei kai siinä villieläimet pyöri kun useampi valtava kulkuneuvo rymistelee menemään pitkin maita ja vesistöjä. Mutta ei haitannut, sillä pelkkä kyydissä olo ja varsinkin veteen siirtyminen oli ensikertalaiselle varsin hauskaa.
BUMERANGIN HEITTOA JA MISSATTU TANSSIESITYS
Ohjelma jatkui vielä keihäiden heittelyllä näytösluontoisesti, mutta bumerangin heittoa pääsi turistikin koittamaan. Yksi kerrallaan sai mennä testaamaan taitojaan aidatulle alueelle. Oma heittoni oli ala-arvoisen matala viskaisu, mutta ei se nyt ihan kotipesään sentään tippunut. Videolla on jutun lopussa pieni näyte viskaamisestani.
Kävin jossain vaiheessa naisten huoneessa ja onnettomuudekseni shortsieni vetoketju hajosi. Eipä siinä mitään. Repusta hakaneula avuksi, paidanhelmaa vähän eteen ja viime tingassa amfiteatterin katsomoon seuraamaan aborginaalien tanssiesitystä. Pirskatti, kun harmitti siinä vaiheessa, kun pyydettiin vapaaehtoisia lavalle tanssimaan heidän kanssaan, enkä voinut nostaa kättäni pystyyn. Olisin nimittäin kerrankin oikeasti halunnut osallistua tuollaiseen turistihömpötykseen, kun olisi ollut omaa mukavuusaluettani eli tanssia tarjolla.
Didgridoo-esityskin saatiin ja elättelin jo toiveita, että pääsisin vähän soitinta koittamaan, mutta haaveeksi jäi. Ei kai se kovin hygieenistä olisi ollutkaan.
MAISEMAJUNASSA TAJU KANKAALLA
Paluumatka sujui vanhalla maisemajunalla, mutta vaikka kittasin kahvia tyylikkäässä aseman teehuoneessa ennen vaunuun nousua, meni matka torkkuessa. Reilu puolitoista tuntia junalla tuntui kyllä itselleni liian pitkältä, sillä penkeillä ei oikein saanut itseään aseteltua mukavaan asentoon ja kun väsymys iskee, niin väsymys iskee ja siinä ei auta, vaikka kuinka oltaisiin Unescon maailmanperintöalueella ja pitäisi katsella ympärilleen.
VIDEOFIILISTELY KURANDASTA:
24 Comments
Merja
Kiitos Hannele! Upeita kuvia ja videoita Kurandasta!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Merja! Kiva kun tykkäsit.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Lukiossa yksi kaverini soitteli välitunneilla digeridoota, humisi koko talo – on jäänyt mieleen! 😀 Huima hinta ainakin tuolla yhdellä, täällä varmaan vielä enemmän. Soittaminen on muuten yllättävän vaikeaa, sitä aikanaan itsekin kokeilin, vaikka ei niin hygienista olekaan. Lapsena olen jotain ”lelubumerangia” heittänyt, mutta ”oikeaa” bumerangia en ole ikinä kokeillut. Olisi kyllä mukavaa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Teillähän on ollut sitten lukiossa varsin eksoottista äänimaailmaa. Olisin kyllä niin halunnut koittaa saada jonkinlaisen äänen siitä vekottimesta. Nuo hinnat kipusi muistaakseni aina 1400 aussidollariin asti eli ei ihan hetken mielijohteesta tule ostettua. Bumerangin heitto oli kyllä tosi kiva kokemus.
Mari /Maailma kotina
Luulisi tosiaan, että Australia olisi niin sivistynyt maa, että kaikenmaailman turistijoukot eivät saisi koskea eläimiin. Harmillista niin kuin sanoit.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! No niinpä. Oli jotenkin kyllä vaivautunut olo olla siinä lähettyvillä, kun ei oikein voi kukkahattuakaan asetella päähänsä ja sormi pystyssä paheksua niitä, jotka iloisina siellä kuvauttivat itseään. Täytyy kuitenkin muistaa, että itsekin olen joskus nuorempana uinut delfiinien kanssa ja istunut norsun selässä ym.
Ailaja Juha
Mukavia nuo ääni- ja videonäytteet! Kertomus saa uutta ulottuvuutta kuvien ja tekstin lisäksi. Juha
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Juha! Kiva kuulla, että olet jaksanut klikkailla ne auki. Linnut varsinkin on välillä niin oudon kuuloisia, että näkemättä ei arvaakaan, että kysymyksessä on siivekäs.
Reissu-Jani
Kaverini on tuonut tuollaisen digeridoon Suomeen Sydneystä kun oli ne olympialaiset siellä vuonna 2000. Eipä sillä paljoa soittele, on vaan koriste. Aika arvokas tuo näyttää olevan ja bumgerangiakaan ei viitsis Suomessa puskaa heittää ja hukata, jos olisin sellaisen kotiin tuonut. No nyt on pieni bumgerangi jääkaapin ovessa magneetin muodossa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Reissu-Jani! Onhan didgeridoo upea ihan vaan koristeenakin. Arvokkaita tosiaan ovat ja voisin kuvitella, että kuljetukseenkin menee jokunen pennonen lisää. En muuten koskenut yhteenkään ja jäinkin miettimään, että kuinkakohan painava tuo soitin on.
Cilla Maria Travel
Tuon sanctuary-termin sais hävittää kokonaan, koska sillä ei oo enää vuosiin ollu mitään tekemistä eläinten hyvinvoinnin tai turvallisen elinympäristön kanssa.
Mutta heh, tuo smaragdinaukuja oli kyllä aikamoinen 😀 Mietin ensin, miltä sen ääni kuulostaa, mutta sittenhän se vastaus tulikin heti seuraavaksi! Kiva myös, että onnistuit kuvaamaan harvinaislaatuisen perhosen <3
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Cilla Maria! Kutsuisin tuotakin sanctuarya lähinnä eläintarhaksi, sillä kenguruja ja vallabeja lukuunottamatta kaikki olivat omissa häkeissään tai aitauksissaan. Eläimet on kuitenkin mahtavaa nähdä oikeasti luonnossa ja sen takia on kiva liikkua veljeni kanssa, kun hän osaa etsiä lintuja ja on harjaantunut niitä niin hyvin näkemään. Smaragdinaukuja olisi jäänyt minulta yksin näkemättä, vaikka se ihan lähellä olikin, sillä värinsä puolesta se sulautui hyvin metsään.
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Ihania ja hauskoja Australian tunnelmia! 🙂 Tuo sademetsä on tosi kaunis ja ehdottomasti kiinnostaisi myös samainen reitti kulkea joskus. Harmi, ettet päässyt tanssimaan. Olisit mennyt vaan vaikka housut tippuisi 😀 Heh.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Tiina Johanna! Kivat oli kyllä tunnelmat livenä ja toivottavasti edes osin välittyy jutussa. No juu, onneksi maltoin mielleni, enkä mennyt sekoilemaan tanssin pyörteisiin. Myöhemmin pääsin osallistumaan Uudessa Seelannissa maorien hakaan, joten asia kompensoitui sillä ihan kivasti.
Toivanen Pirjo
Australia on elämys. Juuri tuo kulma eritoten. Tosin Sydney on lempikaupunkini. Mutta jos maisemista ja vehreästä luonnosta on kiinnostunut niin tuonne. Kiitos kun sain verestää muistoja tekstiäsi lukiessani.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirjo! Oli kyllä niin upea luonto tuolla. Sydneyssäkin kävin myöhemmin reissullani ja onneksi sielläkin pääsi nauttimaan isoista puistoalueista kaupungin sykkeen lisäksi. Kiva kun nousi ihanat muistot esiin:)
Ne Tammelat
Hieno sademetsäseikkailu! Olisin tykännyt varmasti, sillä teimme vähän samantyylisen Sydneyn lähistöllä Blue Mountains -vuoristossa. Nuo maisemat ovat niin samankaltaisia ja on vaikeaa käsittää, että se metsä on tosiaan sademetsää silmänkantamattomiin.
Minäkään en tykännyt siitä, että kaikki pääsivät lääppimään eläimiä noissa paikoissa. Sanctuary taisi olla vaan nättiin pakettiin nidottu nimi eläintarhasta, sillä noita oli useita ihan samalla konseptilla ja sisällöllä. Olihan se ihan kiva nähdä Australian eläimet yhdellä kertaa, mutta olisin selvinnut ilmankin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Ne Tammelat! Sademetsät on niin parasta. Olin samalla reissulla Sydneyssä, mutta Blue Mountains -retki jäi siellä tekemättä. Keskityimme sen sijaan valtaviin puistoalueisiin.
Sanctuary tuntui tosiaan olevan mini-eläintarha. En oikein osaa laskea nähneeni eläimiä, joita en ole oikeasti nähnyt luonnossa ja olisin tosiaan pärjännyt minäkin ilman tuota kokemusta. Oli vähän vaivaannuttavaa.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Olipas kiinnostavaa! Videoilla saa kyllä paremmin kaikkea tuotua konkreettisesti muidenkin koettavaksi. Itselläni on kotona kaksi bumerangia (toinen on jostain 70-luvulta varmaan), digeridoo ja vuonna -89 häälahjaksi saamani aboriginaalitaulu enolta Australiasta. Koko meidän 5-henkisellä perheellä oli myös aikoinaan sellaiset aussibootsit tuliaisina, kun vanhemmat kävivät tapaamassa sukulaisia. Pitäisiköhän viimein itsekin lähteä tuonne ihmettelemään… Matkakassa kiinnostaa, teetkö siitä postauksen vielä?
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Kiva, jos videot viihdytti:) Paljon oli tuollakin myynnissä bootseja, nahkahattuja ja -laukkuja yms. Ei tullut tosin mitään noista ostettua. Oletko saanut ääntä didgeridoosta? Sitä olisi kyllä hauska koittaa.
En ole itse asiassa ikinä laskenut matkabudjettia tai matkakuluja tarkasti. Olen vähän sellainen ”pää pensaaseen”-tyyppi, että jos en ole reissun jälkeen vararikossa tai fataaleissa ongelmissa, jatkan muina reissunaisina elämääni. Niin nytkin eli ei ole tällä hetkellä suunnitelmissani tehdä postausta matkakassasta.
Pirkko / Meriharakka
Siinähän ne taisivat olla kaikki Australian tärkeimmät otukset – ehkä vompattia lukuunottamatta 🙂
Meillekin yksi tuollainen bumerangi aikoinaan ensimmäiseltä Australian reissulta kotiutui – ja on selvinnyt erilaisista karsintakierroksistakin!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Siinä ne varmaan aika lailla oli. Ai, mutta emua ei sentään oltu tarhattu.
On ollut mieleinen bumerangi, jos ei ole päätynyt edes konmaritettavaksi. Itse olen karsinut lähes kaikki matkamuistot, joita joskus on tullut kyllä kerättyä aivan liikaa. Ainoa näkyvillä oleva taitaa olla Haitista ostettu marakassi.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Australian maisemat ja luonto ovat kyllä upeita! Tuo kypäräkasuaari jäi itsellä myös toisessa paikkaan mieleen, niin erikoisen ja voimakkaan näköinen eläin. Tuntuu kuin se olisi ilmestynyt suoraan Jurassic parkista 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sarianne! Kasuaari on kyllä erikoinen ilmestys enkä ollut siitä aiemmin edes kuullut. Aina oppii ja näkee uutta.