AUSTRALIA: MYSTINEN ULURU KESKELLÄ OUTBACKIÄ
En ollut oikeastaan aiemmin varsinaisesti miettinyt, mitä outback tarkoittaa, kunnes todellakin olin keskellä hevonkuusta Australian punahiekkaisissa maisemissa. Australian outback jonka voi suomentaa takamaaksi on harvaanasuttu ja karu alue, joka kattaa suurimman osan Australian mantereen sisäosista. Nimi outback juontaa juurensa siitä, että kyseiset alueet sijaitsevat kaukana asutetuista rannikkoalueista. Kaikki Australiaan matkaavat turistit eivät halua käydä outbackissä, mutta minulle on aina ollut selvää, että se on koettava.
OUTBACK VAI RED CENTRE?
Red Centre viittaa nimenomaan Australian mantereen keskiosaan, erityisesti Pohjois-Territorion alueelle, jolle on ominaista sen punertava maaperä ja jylhät kivimuodostelmat. Termi Red Centre on tietenkin suosittu matkailussa, sillä se herättää mielikuvan punaisesta maisemasta, jonka sydämessä ovat maailmankuulut luonnonihmeet kuten Uluru ja Kata Tjuta. Vaikka molempia termejä käytetään kuvaamaan Australian sisämaata, outback on laajempi käsite.
mutta tervetuloa Outbackiin.
Lento Cairnsista Ayers Rockiin kesti kolmisen tuntia. Ayers Rockin lentokentältä oli ainoastaan 10 minuutin ajomatka Yularaan, jossa on keskitetysti muutamia hotelleja, majapaikkoja sekä jokunen ruokapaikka. Mitään sen kummempaa siellä ei ole ja lähinpään kaupunkiinkin on 450 kilometriä.
Uluru-Kata Tjuta National Parkin alue on perinteisesti Anangu aborginaalien omistamaa ja kansallispuistoa hallinnoidaan yhteistoiminnassa Australian hallituksen ja Anangu-yhteisön kanssa varmistaen luonnon ja kulttuurin säilyminen tuleville sukupolville. Uluru-Kata Tjuta- kansallispuisto on mukana UNESCO:n maailmanperintöluettelossa sekä luonnon- että kulttuuriarvojensa vuoksi.
KATA TJUTA ELI MOUNT OLGA
Kata Tjuta muodostui valtavien maa-aineskerrostumien kasaantumisena muinaisessa merenpohjassa. Myöhemmin näitä kerroksia on muokannut eroosio ja Kata Tjuta on hajonnut useiksi erillisiksi, kumpareisiksi kalliomuodostelmiksi.
Kata Tjuta eli Olgas on äärimmäisen pyhä paikka Anangu-kansalle. Se on tärkeä osa aboriginaalien Unimaailman tarinoita ja sitä pidetään pyhänä paikkana, jossa pidetään seremonioita. Pääsy Kata Tjutalle on kaikilla, mutta on tiettyjä pyhiä alueita, joille ei saa mennä — tai ne on perinteisesti rajoitettuja vain tietylle sukupuolelle. Jos nyt jaotellaan vanhanaikaisesti sukupuolet kahteen, niin arvaapa kummat ei saa vierailla joka paikassa.
Lämpötila oli lähes 40 °C, mutta taivaan ollessa pilvinen ja tuulen käydessä ei kuumuus tuntunut oikeastaan lainkaan. Pidin kärpäsverkkoa kasvoillani, sillä olin kuullut varoituksia, että tuolla pörrää ärsyttävän paljon kärpäsiä. Aika harvalla verkkoa kuitenkaan oli eikä kärpäsiäkään ollut mitenkään mustanaan, mutta ärsyynnyn niistä sen verran, että ihan mielelläni pidän samaa verkkoa kuin syksyllä sienimetsälläkin.
ULURU ELI AYERS ROCK
Uluru on paikka, jonka tunnistaa kuvasta varmasti monet — tai ainakin se on tullut jossain yhteydessä silmien eteen. Yksi ystäväni, nähtyään somepostaukseni, laittoi viestiä, että ”Tää oli jossain mun mummon kuvapelikortissa”.
Punainen Uluru on Kata Tjukan tapaan pyhä paikka. Kata Tjukasta poiketen Uluru on kuitenkin monoliitti eli se on yksi yhtenäinen kivenmurikka. Ulurun lähes 350 metrin korkeus houkutteli aikoinaan (tai houkuttelee varmaan vieläkin) kiipeämään vaarallisen, puolitoista kilometriä pitkän polun kiven huipulle. No ruumiitahan siinäkin on tullut, mutta syy vuonna 2019 säädettyyn kiipeämiskieltoon on kuitenkin se, että, kuten sanottu, kivi on pyhä aborginaaleille. Eihän me mennä kiipeämään Pietarinkirkon tai Masjid al-Haram moskeijankaan katolle.
Tarkoitus oli mennä vierailemaan miesten luolan lähettyville, mutta se ei nyt onnistunutkaan, sillä puoli vuotta aiemmin tiibetiläiset munkit olivat käyneet siellä suorittamassa omia riittejään ja kaivertaneet omia tekstejään aborginaalien taideteosten päälle. Käsittämätöntä. Nyt miesten luola oli suljettu ja jouduimme menemään naisten luolan puolelle. Nyt tätä kirjoittaessani päätin etsiä jostain australialaisesta sanomalehdestä tähän liittyvän artikkelin, mutta mitään tällaista ei löytynyt. Olisiko opas vaan halunnut jostain syystä värittää juttua? Mene ja tiedä.
Ulurulla tehtiin pieni kävely, ei sentään lähdetty kiertämään Ulurua, vaikka sekin olisi ollut mahdollista, sillä siellä kiertää polku, jonka pituus on 10 kilometriä. Polku saattaa tosin olla iltapäivisin osittain suljettu, sillä patikoijat ovat suuressa vaarassa saada lämpöhalvauksen yli 40 asteen kuumudessa.
AURINGONLASKU ULURULLA
Illalla lähdettiin uudelleen Ulurulle katsomaan auringonlaskua. Siellä on tietty paikka johon ihmiset kerääntyvät ja sitten ryhmille on jotain tarjottavaa. Meille oli tarjolla pientä purtavaa ja lasillinen kuohuviiniä. Hipsimme aika nopeasti veljeni kanssa vähän kauemmaksi katselemaan rauhassa auringonlaskua. Jotenkin koko homma tuntui vaan vähän oudolta, kun hirveä määrä porukkaa kokoontuu keskelle ei mitään lasit kädessä ja odottaa että aurinko laskee. Joku siellä esitteli, että hei katsokaa lasinne läpi Ulurua: se kääntyy päälaelleen. Veljeni totesi hiljaa, että tokaluokkalaisetkin tietää tuon, hehe. Myös spekulointi siitä miten värit muuttuvat kun aurinko osuu Uluruun ja miten se saattaa hetkessä oikein leimahtaa kirkkaanpunaisena oli mielestäni jopa vähän naiivia. Kyllähän me kaikki tiedämme miten auringonlasku värjää maiseman. No joo, ehkä mä olen vähän tuhma. Oli se hieno, mutta jostain syystä se ei ollut spektaakkeli.
Auringon laskettua siirtyi ryhmät läheiseen barbeque-paikkaan, jossa oli valkoisin liinoin katetut isot pyöreät pöydät, joita valaisi vain muutama kynttilä. Tunnelma oli miellyttävä ja tarjoilut pelasi hyvin. Saimme alkupalat pöytään ja sen jälkeen lähdimme hakemaan barbeque-alueelta lautasillemme herkkuja. Jos söisin pihviä olisi nuo varmasti olleet ihania, mutta kasvisruokailijoille tiedoksi, että kyllä ilman lihaakin sai vatsansa täyteen.
Australialainen jälkiruoka lamington kruunasi illan. Lamington on perinteinen australialainen leivonnainen, joka koostuu sokerikakkupalasta, joka on kastettu suklaakuorrutteeseen ja päällystetty kookoshiutaleilla.
Hieman mietin, kun wc:hen piti kävellä aika pimeässä, että noinkohan joku kompastuu. Itselläni on toki aina joko taskulamppu tai vähintään kännykän valo, sillä olikos se niin että just Australiassa on niitä hyvin hyvin myrkyllisiä käärmeitä ja hämähäkkejä? Jep, ei siis huvittanut kulkea sokkona.
AURINGONNOUSU ULURULLA
Tapana on käydä uudelleen Ulurulla katsomassa auringonnousua. Siihen olisi pitänyt herätä jo aamuyöstä eikä se tuntunut sen arvoiselta. Reissussa voi myös jättää asioita tekemättä ja olla siitä huolimatta — tai juuri sen takia — tyytyväinen matkaan.
Olin kuitenkin liikkeellä jo auringonnousun aikaan. Samoin oli veljeni ja hän oli mennyt katsomaan ihan majapaikkamme lähelle auringonnousua ja Ulurua, joka näkyi sinnekin oikein hyvin.
Samaan aikaan minä, joka meistä kahdesta en ole lintubongari, pyörin hotellin takana puskissa kuvaamassa lintuja. Tähän kohtaan vinkki: älä lähde sinne puskiin shortseissa. Ne piikit — jos ei nyt varsinaisesti pilaa sun rotusääriäsi — niin ainakin pistää viheliäisesti.
KANNATTIKO VIERAILU — VAI OLISINKO SITTENKIN OTTANUT ENNEMMIN SELKÄÄNI?
Totuushan on että Uluru on iso kivi eikä auringonlasku siellä ole sen kummempi kuin missään muuallakaan upeat auringonlaskut. Niitä on nähty. Tuon kiven historiakaan ei liiemmin kiinnostanut. En ole vaan sellainen ihminen. Sen sijaan se äärettömyys ja kuinka näki niin kauas teki todella hyvää. Rakastin myös kengät sotkevaa punaista hiekkaa ja sitä, kun ei ole oikein mitään nähtävää. En ole ollut ikinä kunnolla autiomaassa, mutta joillain laitamien dyyneillä ja fiilis on vähän vastaava. Sama tunnelma oli myös Salar de Uyunissa, Boliviassa. Vähän sellainen olo kuin meren rannalla. Tykkään katsoa kauas. Olen aina halunnut tuonne Red Centeriin tietämättä kunnolla, mitä siellä on ja olen todella iloinen, että pääsin siellä nyt käymään.
Reissu jatkui bussilla kohti Alice Springsiä ja 450 kilometriä taittui mukavasti, kun löhösi penkillä villahuivin alla ja katseli horisonttiin. Vähän ripsautti sadettakin.
Oletko käynyt Outbackissä tai onko se listallasi?
Viihdytkö yleensä paikoissa, joissa ei ole oikein mitään?
PIENI VIDEOFIILISTELY ULURULTA:
24 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Onpa upea kuva seeprapeiposta! Heh, omaan silmään tuo auringonlasku kyllä näyttää maagisen hienolta. Harmittaa, että itse emme omalla Australiaan kohdistuneella reissulla käyneet sisämaassa, mutta toisaalta, siinä hyvä syy palata tuonne päin. Ja kyllähän itse tuollaisissa paikoissa viihdyn!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Noi seeprapeipot oli kyllä aivan hurmaavia. No juu, oli se hieno auringonlasku, mutta se ei yltänyt sellaisiin, mitä on joskus nähnyt. Mulla on noiden revontulien kanssa muuten vähän toisin päin. Muut kilpailee siitä, kuka näki hienoimmat ja mä en ole vieläkään nähnyt yhtä ainoaa kertaa, hehe. Teidänhän melkein pitää lähteä uudestaan Ausseihin. Siellä olisi kyllä vaikka kuinka paljon nähtävää, mutta on niin kovin kaukana, ettei ihan alvariinsa varmaan tule hypättyä.
Cilla Maria Travel
Kyllä erämaa kiinnostaa. Olis mielenkiintoista tehdä kunnon patikka joskus ihan keskellä ei mitään. Joku aika sitten muuten tuli Tiktokissa vastaan jonkun suomalaisen au pairin tili, missä hän lähti yksin vaeltamaan tonne Australian erämaahan. Siellä oli jotain leiriytymispaikkoja, mutta tää tyyppi meinas kuukahtaa matkalle, koska oli ottanu liian vähän vettä mukaan. Kauhulla sai kyllä seurata sitä reissua :O
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Cilla Maria! Apua toi Tiktokin reissaaja. En yhtään ihmettele, että meinas kuukahtaa siinä kuumuudessa. En kyllä ikipäivänä lähtisi tuollaiselle seikkailulle. Löytyyköhän vielä Tiktokista, vois vilkasta.
Cilla Maria Travel
Oli pakko käydä ettimässä se (löyty tykätyistä videoista). Laitan sulle Instassa linkin siihen, se on kolmessa osassa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Jee, kiitos:)
Mari /Maailma kotina
Olen miettinyt itsekin, että kiinnostaako iso kivi kaukaisuudessa niin paljon, että tuonne matkaisin. Ehkä ei?!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Niin, mä oon tosi iloinen, että olin tuolla, mutta ei se Uluru ollut siihen pääsyy, vaan jotenkin muuten vaan oli siellä kaukana kaikesta omanlaisensa fiilis. En osaa sitä oikein selittää.
Ismo Lehtonen
Tutun näköistä maisemaa ja hiekkaa 🙂 Ja hienoja eläinkuvia! Käytiin tuolla kahdeksan vuotta sitten. Valitettavasti meidän kengännauhabudjettimme ei venynyt sen enempää majoittumiseen tuolla kuin matkaan ison kiven juurelle. Kävimme kuitenkin tukikohdaksi ottamastamme Outback Pioneerista patikoimassa läheiselle kukkulalle, josta näki molemmat kohteet yllättävän hyvin. Olihan se aika maaginen näky, eikä kaduttanut, että tuli käytyä. Erämaat ja avarat näkymät ovat kyllä meidänkin juttumme. Auringonlaskua ei lähdetty katsomaan, rämpiminen autiomaassa pimeän aikaan takaisin ei oikein houkutellut. Yöpymään matkattiin bussilla Alice Springsiin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Ismo! Loppujen lopuksi ne näyttääkin mielestäni hienommilta kaukaa, kun muuten on aika tasaista. Hauska kuulla, että tekin tykkäätte avarista näkymistä. Varsinkin nykyihmisille pitäisi kaikille määrätä tietty annos horisonttiin tuijottamista, niin mennisi mittasuhteet kohdilleen:)
Joo ei kyllä varmasti houkuttele pimeässä kävely autiomaassa. Me muuten matkattiin tuolta myös yhden yön viivyttyämme bussilla Alice Springsiin. Siitä sitten myöhemmin lisää.
Pirkko / Meriharakka
Olisihan tuokin varmasti upea kokemus, vaikka lasi kädessä 🙂 Tosi upeita kuvia!
Pari kertaa on oltu Australiassa, mutta molemmat kerrat vaan itärannikolla. Jos vielä kerran tuolle suunnalle päätyisimme, niin ehkä pitäisi vakavissaan selvittää mahdollisuutta liittää reissuun myös käynti tuolla!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Itselläni tämä oli ensimmäinen kerta Australiassa. Käytiin itärannikolla, keskellä ja lopuksi länsirannikollakin. Oli kyllä hieno reissu ja tuossa jättimäisessä maassa riittäisi varmasti nähtävää vaikka tekisi kaikki loppuelämänsä matkat sinne:) Kyllä tuo oli sellainen kerran elämässä -kokemus.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Minua taas kiinnostaa juuri menneisyys ja tuon paikan merkitys alkuperäisväestölle. En tiedä joutuisinko luopumaan tuonne pääsemisestä sitten myös budjetin takia. Kiinnostaisi kyllä, ja vähän haaveilen Australiaan lähtemisestä ensi vuoden syksyllä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Toivotaan, että matka onnistuu syksyllä ja tiedä, vaikka onnistuisi Ulurunkin reissu. Eihän se halpaa ole ja varmaan monen mielestä ihan älytöntäkin mennä tuonne. Kannattaa kuitenkin kartoittaa eri vaihtoehtoja.
Stacy Siivonen
Ehkä minäkin olen sellainen outback-ihminen. Syytä muistaa, jos lähden Australiaan. Minne olen suunnannut Yhdysvalloissa, Suuren Laakion alueelle, enkä Las Vegasin takia. Minne menin Etelä-Amerikassa, no, Amazoniaan. Linnut on jo itsessään syy mennä tuonne. Suomessakin on sanottu, että minussa on vahva kehä-kolmosen ulkopuolisen alueen tuntu, voisin siis viihtyä. En oikein osaa olla ihmisten kanssa muutenkaan.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Stacy! Kuvailusi perusteella uskon sinun olevan outback-ihminen. Itse olen sekä-että. Välillä tykkään menosta ja meiningistä ja ihmisistä ja vastapainona sitten tällaista ihan muuta. En ole Yhdysvalloissa ollut kuin Miamissa ja New Yorkissa, mutta itsekin tekisi mieli joskus päästä kunnon luontoreissulle jenkkeihin. Las Vegas ei ole toistaiseksi kiinnostanut minuakaan.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Kirjoittelin hiljattain myös omasta reissusta Ulurulle ja Kata Tjutalle, ja täytyy sanoa että outback teki kyllä ison vaikutuksen. Loputtomassa maisemassa ja upean punaisessa hiekassa on vaan jotain upeaa. Itselle kiehtovaa oli myös nähdä Kata Tjuta läheltä, sillä sen pinta on todella jännää tekstuuria, aivan erilaista kuin mikään muu kallio/kivi mitä olen ennen nähnyt. Huomioitiinko teidän retkillä myös Ulurun pyhimmät osat, joilla ei saa kuvata? Näitä oli myös autotien osuudella, jolloin meillä kuski pyysi olemaan kuvaamatta tietyissä kohdissa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sarianna! Minä näin Kata Tjutan vaan etäältä, mutta tosiaan Ulurulla oltiin ihan vieressä. Aika hyvin oli mekitty paikat jossa ei saanut kuvata, mutta kyllä niistä myös kerrottiin. Nyt en tarkalleen muista, mainittiinko noista myös tieosuudella ja jäinkin miettimään, että toivottavasti en ole nyt kuvannut jotain pyhää osaa, jota ei saisi missään nimessä kuvata.
Elina / elinanmatkalaukussa
En tiennyt että Australian keskiosa on suoraan päiväntasaajan alla! Ei ihmekään että siellä on niin kuuma. Upeita maisemia! Itsekin tykkään siitä, kun näkee kauas, viihdyn metsien sijaan paremmin soilla, tuntureilla ja vuorilla missä on avaraa ja näkee kauas! 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Päiväntasaaja on pohjoisemmassa eikä lainkaan Australian alueella. Sen sijaan kauriin kääntöpiiri on noin parisataa kilometriä Ulurusta pohjoiseen, jolloin Australian kesäpäiväntasauksen aikaan aurinko tosiaan paistaa ihan päältä. Kääntöpiirien alueilla on pysyvä korkeapaine ja myös esim Kalahari, Atacama, Sahara ja Mohave sijaitsevat kääntöpiireillä. Mutta tosiaan ei se kuumuus tuolla oikein tuntunut, kun tuuli viilensi.
Eveliina / Reissukuume
Muutama vuosi sitten en ollut koskaan kuullutkaan Ulurusta, mutta nyt se tuntuu vilahtelevan yhä useammin matkailijoiden some-tileillä ja blogeissa. Enkä yhtään ihmettele! On se upea! 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Itsekin kiinnitän tuohon nyt ihan erilailla huomiota, kun olen itse vastikään päässyt siellä käymään. Itselleni tuo on ollut kyllä nimenä tuttu ja senkin olen tiennyt, että hiekka on punaista, mutta muuten ei juurikaan ole ollut ymmärrystä edes siitä, kuinka valtava tuo autiomaa tuolla on —- eikä sitä vieläkään voi oikein käsittää.
Aila ja Juha
Neljäkymmentä astetta lämmintä, hienoja punaisia maisemia ja paljon muuta – olipa mielenkiintoista tutustua itselle aivan vieraaseen kohteeseen. Kiitos! Aila
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Aila! Oli kyllä mielenkiintoinen kohde ja ihana oli päästä ihan uusiin maisemiin. Tuo punainen väri oli kyllä ihana!