AUSTRALIAN ALICE SPRINGS: REISSUN AINOA KENGURU JA VEGEMITETESTAUS
Alice Springs on noin 26 000 asukkaan pikkukaupunki, joka sijaitsee Australian keskiosassa, lähes tarkalleen Kauriin kääntöpiirillä, keskellä kuivaa ja punaista erämaata, Red Centeriä. Alice Springsiin matkasimme Ulurun helmoista bussilla 450 kilometriä. Matkalla ei näkynyt oikein mitään elollista, vaikka vahtasin ikkunasta reissuhuiviini kääriytyneenä ja mukavaan löhöasentoon asettautuneena mahdollisia villejä dromedaareja.
Kyllä. Outbackissä tosiaan pitäisi jolkotella villejä dromedaareja. Olin luullut, että yksikyttyräiset asustelee ainoastaan Afrikan pohjoisosissa, Lähi-Idässä ja Intiassa, mutta että keskellä Australiaa? Kuulin, että dromedaareja on tuotu 1800-luvulla Australiaan ja ne ovat sen jälkeen villiintyneet muodostaen noin miljoonan kyttyrän porukan. Olisihan niitä ollut hauska nähdä vapaina, eikä — kuten yleensä— juhtahommissa.
Tykkäsin valtavasti tästä levähdyspaikasta matkan varrella kohti Alice Springsiä. . Oli olo, kuin olisin keskellä jonkun lännenleffan kuvauksia. Tuolla saisi myös tehtyä hienoja muotikuvauksia tai musavideoita.
Pääasia kuitenkin oli, että shielas ja blokes pääsi tekemään tarpeensa — tai ainakin esittämään moista, hehe. Jäin miettimään noita sanoja enemmänkin, kun tsekkasin, että onko tosiaan kirjoitusasu kuten wc-parakin seinässä shiela vai omasta mielestäni oikeampi muoto sheila. Lueskeltuani sanoista jäi itselleni sellainen käsitys, että bloke on ehkä vähän sellainen helppoheikki, joka saattaa joutua vaikeuksiin ja sheila taitaa olla vähän sellainen helposti lemmenleikkeihin ryhtyvä neito. Mene ja tiedä, mutta täällä keskellä ei mitään ei niin haitannut, mihin kategoriaan sitä tulisi laitetuksi.
ALICE SPRINGS
Alice Springsin ANZAC-kukkulan huipulta löytyy runsaasti muistokaiverruksia ja -monumentteja sekä tietoa kaikista niistä konflikteista, joihin Australia on osallistunut vuosien varrella. Sen merkitys sota-aikaisena paikkana oli kuitenkin erityisen korostunut toisen maailmansodan aikana. Aika vaikuttavia olivat jo kyltiti noustessa ylös kukkulalle.
Vaikka ANZAC-kukkula perustettiin alun perin ensimmäisessä maailmansodassa taistelleiden sotilaiden muistoksi, siitä tuli vuonna 1939 Darwin Overland Maintenance Force (DOMF) -joukkojen tukikohta. Tämä leiri toimi asevoimien tukikohtana, josta käsin kuljetettiin joukkoja ja tarvikkeita pitkin Overland Telegraph -reittiä Darwiniin – suojelemaan sitä Japanin asevoimien hyökkäykseltä.
Kukkulalta avautuu näkymä Itse Alice Springsiin, noin 26 000 asukkaan pikkukaupunkiIN, joka sijaitsee Australian keskiosassa, lähes tarkalleen Kauriin kääntöpiirillä, keskellä kuivaa ja punaista erämaata, Red Centeriä.
Alice Springsin alueella on pitkä ja rikas alkuperäiskansojen historia. Arrernte-kansa on elänyt Mparntwessa – kuten he kaupunkia kutsuvat – sukupolvien ajan, huolehtien maasta ja opettaen kulttuuriaan eteenpäin. Eurooppalaiset saapuivat alueelle 1800-luvulla, ja merkittävä käännekohta oli Overland Telegraph -linjan valmistuminen vuonna 1872.
Hommassa hääri tiimeineen Charles Todd, jonka mukaan kaupungin halki virtaava Todd-joki sai nimensä. Kaupunki sen sijaan sai nimensä Toddin aviopuolisokseen kelpuuttaneen Alicen ja joen varrella olleen lähteen mukaan. Lennätinlinja oli varsinainen ihme mahdollistaen sen, että australialaiset saattoivat lähettää viestejä Lontooseen vain viidessä tunnissa – aiemman neljän kuukauden meripostimatkan sijaan.
1900-luvun alussa alueen kehitystä vauhditti kultalöytö ja kamelikaravaanit, joista vastasivat afgaanitaustaiset kuljettajat. Heidän panoksensa aavikon halki kulkemiseen oli korvaamaton.
Koska olen aamukävelyihminen ja liikun mieluiten puistoissa ja pusikoissa, jäi nämä kyltit huomiotta. Minä nimittäin tulin tuolta alueelta ja mietin, että mitäköhän kylttejä kettingissä on. Ihan iloinen olen siitä, ettei niissä lukenut ”raivaamaton miinakenttä, pysyttele loitolla”.
OLIVE PINK BOTANICAL GARDEN
Alice Springsin Olive Pink Botanic Garden on keskellä Australian karua aavikkoa. Puutarha on nimetty Olive Pinkin, joka perusti alueen 1950-luvulla, mukaan. Olive Pink (1884–1975) oli australialainen kasvitieteilijä, antropologi ja vahva alkuperäiskansojen oikeuksien puolustaja aikana, jolloin se oli harvinaista – erityisesti naiselta.
Vuoteen 1961 saakka Olive Pink työskenteli yksin, mutta sen jälkeen hän palkkasi aboriginaaleja puutarhureita avukseen, kun hänelle varmistettiin, että heille maksettaisiin peruspalkka
Australiahan on tunnettu nimenomaan kenguruistaan, eikö? Meillä kävi kuitenkin niin, että nähtiin ainoastaan yksi luonnonvarainen kenguru koko reissullamme, vaikka kiersimme ympäri, ämpäri. Käveltiin Pink Olive Botanical Gardenissa ja lähinnä katseltiin vuorotellen jalkoihimme käärmeiden ja puihin lintujen varalta. Yhtäkkiä näin kun jotain isoa liikkui poispäin pensaisiin ja hihkuin veljelleni, että nyt mä veli vannon, että toi oli kenguru.
Lähdettin varovasti jatkamaan matkaa ja oltiin vähän erkaannuttu toisistamme kun huomasimme välissäme ison kengurun. Äkkiä puhelimet ja kamerat esiin ja toivomaan, ettei vahvareitinen ystävä pelästy. Ihmettelin, kun veljeni huitoo jotain ja näyttää vatsaansa. Ei kai tämä nyt ole hetki, kun kerrotaan nälästä enkä todellakaan ole lähdössä vielä syömään. Selvisikin, että siellähän oli poikanen pussissa eli määrä tuplaantui. Voi miten ihana oli noita seurata ja nauraa, kun poikanen ei enääoikein meinannut mahtua pussiin tai sitten se vaan tykkäsi vilvoitella jalkojaan ja häntäänsä.
Tämä meidän yksilömme lienee common wallaroo eli hills wallaroo eli hills kangaroo — ja myös nimitystä “euro” käytetään erityisesti sisämaan karun ja kuivan seudun alalajista (O. robustus erubescens), jolla on usein ruskea tai punertava turkki. Tuolla olisi ollut hyvinkin mahdollista nähdä myös pieniä black-footed rock wallabeja (en löydä luotettavaa tietoa suomenkielisestä nimestä), mutta ne jäivät piiloon meiltä. Ei haitannut, sillä tämä oli niin ihana ja yllättävä kohtaaminen, että tulee jatkossakin hyvä mieli, kun katselee kuvia ja videota. Ei ne vankeudessa tai ”hoivassa” pidetyt ole mitään tähän verrattuna, sanon minä.
VIDEOSÖPÖSTELY KENGURUISTA
AAMUTUIMAAN VEGEMITE TESTIIN
Oluenvalmistuksen jätteistä valmistettava Vegemite on kuulemma yksi ”kolmesta suuresta” Sydneyn oopperatalon ja Ulurun lisäksi, mitä Australian kulttuuri-ikoneihin tulee. No, sanoisin, että noita kahta muuta ei ole valmistettu jätteistä….ja videolla esitän mielipiteeni vähän selvemmin, hehe.
BBC uutisoi joitakin vuosia sitten, että alkuperäisasukkaiden asioista vastaava ministeri Nigel Scullion kutsuu Vegemitea kurjuuden esiasteeksi siitä valmistetun pontikan juomisesta seuraavien ongelmien vuoksi. Scullion listaa seurauksiksi perheväkivallan lisääntymisen ja koululaisten poissaolot. Scullionin mielestä Vegemiten myynnin pitäisi olla kiellettyä samoilla alueilla, joilla alkoholin myynti on kielletty alkoholiongelmien vuoksi. Tällä hän viittaa aboriginaalien asuttamiin alueisiin Pohjoisterritoriossa ja Queenslandissa.
Meitä muuten varoiteltiin, että älkää menkö illalla Alice Springsin keskustaan, koska siellä on aikamoinen örvellys käynnissä, kun aborginaalit dokaa ja juhlii railakkaasti. Ei tosin olisi jaksettukaan mennä, sillä aikaa ei ollut hukattavana eikä ainakaan yöaikaa, sillä jo aamulla oli lento Sydneyn kautta Melbourneen.
JORMA UOTINENKIN VAIKUTTUI
Olen kovasti miettinyt, että miksi se punainen maa teki itseeni niin kovin suuren vaikutuksen, enkä oikein osaa sanoa. Se oli vaan niin upea. Paria päivää ennen kuin aloitin tämän kirjoittamista, kuuntelin podcastia, jossa Jorma Uotinen kertoi, että Red Center oli tehnyt häneenkin aikoinaan niin suuren vaikutuksen, että se toimi innnoittajana tanssiteokseen Jord.
18 Comments
Mari / Maailmakotina
No jopa mielettömiä lintuhavaintoja. Vuonna 1992 näin Ausseissa viiden päivän aikana ties kuinka monta kengurua, mutta ehkä en ainuttakaan (?) värikästä lintua
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Noi linnut on kyllä hienoja. Mulla oli matkakaverina superlintubongari (ja maailman ihanin pikkuveli samassa persoonassa), joten hänen tarkka silmänsä ja etukäteisselvityksensä siitä, mitä missäkin voisi olla auttoi kyllä mukavasti. En ole itse bongari, mutta kyllä tässä vuosien saatossa on itsekin oppinut tähyilemään puiden latvoihin, rantakaislikoihin ja lietealtaisiin sillä silmällä.
Cilla Maria Travel
Olipa yllättävää, ettet nähnyt yhtään käärmettä tai hämähäkkiä?! Niillähän aina pelotellaan kaikki Australianmatkaajat jo ennen reissun alkamista. Nuo linnut on muuten tosi kauniita, etenkin ruusukakadu ja mehiläissyöjä! Nähtiin vihermehiläissyöjiä Egyptissä, ne oli kans todella hienoja.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Cilla Maria! No eikö ollut outoa. Kyllä mä niitä muilla reissuilla olen nähnyt, mutta en tuolla. Outoa. Linnut on tosiaan hienoja, mun suosikki noista on ruusukakadu. Niitä näki joka puolella, mutta aina piti ottaa ”vielä vähän parempi kuva”. Tykkään mutenkin lintujen kuvaamisesta, kun se on niin haasteellista, pitäisi olla rauhassa samaan aikaan, kun pelkää, että lintu lehahtaa tiehensä.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Auton yliajamaksi kuolleita kenguruita näkyi paljon. Me näimme ainoat luonnonvaraiset kengurut Melbournen lähellä. Sisämaassa ei tosin käyty ylipäätään, seuraavalla matkalla tulee varmasti poikettua myös sinne!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Onneksi en nähnyt yhtään yliajettua kengurua. Melbournesta kirjoittelenkin seuraavassa Australian reissun postauksessa. Siellä onkin sitten täysin toinen maailma:)
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Olipas todellakin söpönen kenguru ja varsinkin sen poikanen. Ja kuinka monia lintuja bongasitte! Jäin miettimään hämähäkkejä ja käärmeitä ja sitä, miltä itsestä tuntuisi kulkea tuolla. Alice Springs kuulostaa kovin tutulta, mutta en muista mistä. Olisikohan jossain kirjassa…?
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Eikö ollutkin. Mä olin niin innoissani, että teki mieli hyppiä ja hihkua, mutta kerrankin maltoin mieleni. Mäkään en osaa sanoa, mistä tuo Alice Springs olisi tuttu….täytyypä tutkia.
Pauliina – Minne tie vie
Nyt oli ajankohtainen blogipostaus! Mun nimittäin pitäisi olla tämän vuoden marraskuussa tuolla 🙂 Muistatko mikä / missä tuo levähdyspaikka oli? Mulla olisi tarkoitus nimittäin huristella siellä yksin autolla Alice Springsistä. Odotan niin, että pääsen näkemään tuon punaisen maan! Vegemiten varmaan skippaan. Oon sitä joskus parikymmentä vuotta sitten edellisellä Australian reissulla maistanut eikä ollut sellaista, että toiste tarvitsisi 😀 (SIllä reissulla kolusin vain itärannikkoa, joten nämä alueet ihan uusia.)
Huojentavaa kuulla, että Alice Springs ei vaikuttanut niin pelottavalta paikalta kuin joistakin lähteistä voisi luulla (yöaikaan ei mullakaan ole tarvetta tehdä muuta kuin nukkua) ja että myöskään käärmeitä ei näkynyt (mulla on aika pahakin käärmekammo, vaikka tällaisia reissuja kovasti suunnittelenkin…).
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pauliina! Levähdyspaikan nimi on Curtin Springs Station. . En yhtään tiedä, toimiiko tuo linkki, kun en ole näihin kommentteihin ennen linkkiä lisännyt. Joka tapauksessa tuolla nimellä löytyy kyllä karttahausta. Se on matkalla Alice Springsistä Uluruun. Uluruun ajaa ehkä 5 tuntia ja tuohon levähdyspaikalle 3,5 tuntia. Olin itsekin tuolla marraskuussa ja oli kiva kun ei ollut vielä liian kuuma. En sinänsä osaa sanoa Alice Springsin pelottavuudesta, sillä oltiin tosiaan vaan pikainen yhden yön pysähdys. Hotellimme oli keskustaan nähden ”tois pual jokke” emmekä edes käyneet keskustassa pyörimässä, vaan onneksemme valitsimme käydä moikkaamassa kenguruita;)
Pauliina – Minne tie vie
Kiitos! Curtin Springs onkin tullut nimenä vastaan kun olen googlannut pysähdyspaikkoja tuolla välillä. Sinne kurvaan siis varmastikin! Ei mullakaan yhtä yötä pidempää taida Alicessa tulla, vaikka kahteen otteeseen siellä vierailenkin kun sekä haen että palautan auton sinne. jos reissu etenee suunnitelmien mukaan 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
No niin, sinne sitten vaan ja uskon, että sulle tulee ihan huippu reissu!
Pirkko / Meriharakka
Nyt ollaan, siis tässä jutussa, sen verran ”outbackissä” että harvemmin matkablogeissakaan näissä maisemissa seikkaillaan. Tuo naamiohyyppä on kyllä hauskan näköinen lintu!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! No juu, aika takamailla tosiaan ja ihanaa sekin, että vaikka toki esim Ulurun auringonlaskulle kerääntyikin porukkaa, oli muuten aika lailla juuri niin rauhallista kuin kuvista voi päätelläkin. Naamiohyyppä on hauska. Välillä mietin, että toivoiskohan se, että voisko joku ottaa ton keltaisen töhnän naamaltani, hehe.
Paula - Gone with the Gastons
Oletpa bongannut upeita lintuja, ja onneksi edes yksikin (tai oikeastaan kaksi) kengurua näkyi. Tuloshan olisi voinut olla myös 0. Hauskat nuo vessojen nimet. Täällä Yhdysvalloissa kuulee myös sanaa ”bloke” vaikkei se kai kuulu varsinaisesti amerikan englantiin, mutta tuo shiela ei ole kyllä itselleni tuttu. Näyttää oikealta maalaismeiningiltä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Paula! Tosiaan tulos olisi voinut olla myös pyöreä nolla ja olen noista ihanuuksista tosi iloinen. Bloke on mun mielestä ihan hauskan oloinen nimitys, kuulostaa vähän hellittelynimeltä. Maalaismeininkiäpä hyvinkin ja just parasta siihen hetkeen.
Merja / Merjan matkassa
Olen käynyt pari kertaa Australiassa enkä ole onnistunut näkemään luonnossa yhtään kengurua. Autojen yliajamia valitettavasti näkyi teiden varsilla. Kävimme sitten sellaisessa villieläinten suojelupaikassa ja siellä oli kenguruja ym. eläimiä. Meitä varoiteltiin, ettei niiden kanssa kannata tehdä lähempää tuttavuutta, koska voivat potkaista. 🙂 Hämähäkin sen sijaan näin isossa hämähäkin seitissä yhdessä puussa. Senkin yritin kiertää kaukaa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Merja! Ai et yhtään luonnonvaraista. No sittenhän mulla kävi todellakin säkä. Onneksi en nähnyt autojen yliajamia, niistä tulisi surullinen olo. En kyllä menisi itsekään koskemaan suojelupaikankaan kenguruihin tai muihinkaan eläimiin. Jonkun oikein karvaisen ja pelottavan hämähäkin olisin kyllä halunnut vangita kameralla.