-
UGANDA: VUORIGORILLAT OLI YKSI HIENOIMPIA KOKEMUKSIANI
Kun on odottanut jotain tosi kauan, saattaa helposti käydä niin, että tulee pettymys. No ei tullut. Kokemus oli sitä vastoin monta kertaa hienompi kuin olin osannut kuvitella. Aamulla oli aikainen lähtö passi taskussa kohti kokoontumispaikkaa. Henkilökohtaisia lupia näille retkille saa rajatun määrän ja kättäkin saa laittaa taskuun sen verran syvälle, että kyllä tuonne täytyy todella haluta. Tätä kirjoittaessani on hinta 800 USD. Tosin Ruandan puolella hinnat on huomattavasti kalliimmat, mutta kulku helpompaa. Kongossa hinta sen sijaan on halvempi, mutta turvallisuustilanne täysin toinen. Luvat tulee hankkia kuukausia ennen reissua. Paras aika olisi joidenkin tietojen mukaan mennä meidän kesäaikaan. Minä olin helmikuussa…
-
UGANDA: MATKANTEKOA JA PIIPAHDUS KUUMILLA LÄHTEILLÄ
Jos haluaa nähdä maasta useita paikkoja, tulee väkisinkin reissuun matkapäiviä, jolloin ei tapahdu juuri mitään. Sitä tulee joko nukuttua auton kyydissä ja kerättyä voimia tuleviin päiviin tai nautittua kaikesta, mitä matkalla tien varsilla tulee vastaan. Napsin aina kuvia surutta vauhdissa miettimättä sen kummemmin millä laadulla kameraan mitään tarttuu. Aina tarttuu kuitenkin jotain, joka jää ohi hurauttaessa huomiotta. Nyt oli vuorossa tällainen matkantekoon pyhitetty päivä, sillä vihdoin oli aika siirtyä kohti Bwindi Impenetrable Forestia eli Bwindin läpipääsemätöntä sademetsää, jossa tulisin näkemään vuorigorillalauman. Mutta ensin näin kaikkea muuta. MITÄ ON MATOOKE? Matooke on vihreä banaanilajike, joka kasvaa Ugandassa ja muissa Itä-Afrikan osissa. Toisin…
-
Mäntän Kuvataideviikot — kiva kesäinen retkikohde
Mäntän kuvataideviikot ja Serlachiuksen kartano oli juuri sopivaa ohjelmaa sateisen päivän retkikohteeksi. Paljon oli ihmettelemistä tänäkin vuonna. Kuvissa on joko suosikkejani ja/tai kulmien kohottelua — ja täten otsani pientä pyykkilautaa vahvistavia — teoksia. Jätin tästä suosiolla pois todellisen kokoiset valokuvat, joissa alastomilla kallioilla yhtä alastomat rouvat pissasivat seisaaltaan. Hämmentäviä. Noista pylväistä historiasta sen verran, että 1800-luvun puolivälissä Pariisissa oli ongelmana villi julisteiden liimailu. Yritykset yrittivät houkutella asiakkaita levittämällä julisteita kaikkialle – mihin tahansa tasaiseen pintaan.Esitys- ja teatterijulisteita liimattiin seiniin, kaiteisiin ja jopa puihin. Yksi suosituimmista paikoista julisteille oli itse asiassa julkiset käymälät, joissa yleisö oli kirjaimellisesti “vankina”. Näissä pissoireissa oli usein myös…
