• AASIA,  INDONESIA

    INDONESIA: BALIN UBUDISSA RAUHAA HÄRDELLIN KESKELLÄ

    Olin sopinut, että taksi noutaa minut Canggusta klo 12 ja siitä matkaamme Ubudiin. Jouduin nostamaan kaksikin kertaa kulmakarvojani, kun puoli tuntia ennen sovittua aikaa lojuessani vielä herkkupöydässä kahvilassa, tuli viesti, että täällä ollaan hotellilla valmiina. Mitä? Ihan kuin suomalaiset valmiina puoli päivää ennen lähtöä lentokentälle kulmahousut jalassa hotellin aulassa. Ai täällä on tällainen meininki. No ei muuta kuin laskua pöytään ja kipitys hotellille, reppu huoneesta (tietenkin kaikki pakattuna) ja kyytiin. Google Maps kertoi, että matkaan menisi 1 tunti ja 15 minuuttia, eikä tähän tuhraantunutkaan kuin vartti luvattua enemmän. Matkalla oli kuitenkin hidasteena mm. juhlakulkue, jolle annettiin tietä ja monen moista…

  • AASIA,  INDONESIA

    INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE

    Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. “Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…

  • TAIDE

    Kustaa Saksi ja Ryoji Ikeda sulassa sovussa sunnuntain ratoksi

    Sunnuntain taidekierrokseen kuului kaksi täysin erilaista näyttelyä. Kustaa Saksi Designmuseossa ja Ryoji Ikeda Amos Rexissä. Vai oliko ne kuitenkaan niin kovin erilaisia? Migreeni nyt ainakin on löyhästi yhdistävä tekijä. Saksia inspiroi hänen sukukirouksensa migreeni ja sen tuomat näyt sekä unen ja valveen rajalla liikkuvat hallusinaatiot, kun taas migreenipotilas, jolle strobot ym. vilkkuvalot saattavat laukaista kohtauksen, jättäköön Amos Rexin väliin.  Minua jäi vähän ihmetyttämään, miten fiilikseni meni päinvastoin kuin olisin kuvitellut. Ikedan voimakasta ääntä, räiskyvää valoa, dataa ja pikseleitä yhdistävät suuret audiovisuaalisetinstallaatiot saivat minut lähinnä rauhoittumaan, kun taas Saksin jacquard-tekstiilit pikemminkin toivat minuun vipinää.  Joku saattaa katsoa nenänvarttaan pitkin digitaalista taidetta…