• TAIDE

    Kustaa Saksi ja Ryoji Ikeda sulassa sovussa sunnuntain ratoksi

    Sunnuntain taidekierrokseen kuului kaksi täysin erilaista näyttelyä. Kustaa Saksi Designmuseossa ja Ryoji Ikeda Amos Rexissä. Vai oliko ne kuitenkaan niin kovin erilaisia? Migreeni nyt ainakin on löyhästi yhdistävä tekijä. Saksia inspiroi hänen sukukirouksensa migreeni ja sen tuomat näyt sekä unen ja valveen rajalla liikkuvat hallusinaatiot, kun taas migreenipotilas, jolle strobot ym. vilkkuvalot saattavat laukaista kohtauksen, jättäköön Amos Rexin väliin.  Minua jäi vähän ihmetyttämään, miten fiilikseni meni päinvastoin kuin olisin kuvitellut. Ikedan voimakasta ääntä, räiskyvää valoa, dataa ja pikseleitä yhdistävät suuret audiovisuaalisetinstallaatiot saivat minut lähinnä rauhoittumaan, kun taas Saksin jacquard-tekstiilit pikemminkin toivat minuun vipinää.  Joku saattaa katsoa nenänvarttaan pitkin digitaalista taidetta…

  • AATOKSIA

    KUINKA USEIN…?

    En itse asiassa pidä yhtään ketjukirjeistä enkä minkäänlaisista somehaasteista, mutta tämä Reissukuume-blogin haaste tuntui niin kivalta, että päätin ottaa sen vastaan. Lisäksi syysflunssan kourissa ja sahaavan kuumeen kanssa pystyi tätä tekemään pätkissä. Osallistu kaikin mokomin itsekin — haasteeseen, ei flunssaan! Jutun lopussa on ohjeet. Kysymys kuuluu: ”Kuinka usein…?” …käyt vuoden aikana ulkomailla? Tänä vuonna olen tehnyt kolme reissua. Viime vuonna tein neljä reissua. Joinain vuosina kaksikin on riittänyt. Pääasia on, että talvella pääsee kauaksi ainakin pariksi viikoksi ja kesällä ystäväporukan kanssa vähän lyhyemmälle reissulle. Kaikki muu on tietenkin plussaa. Palkallista lomaahan saisi tietenkin olla enemmän ja runsas palkankorotus auttaisi myös,…

  • AASIA,  AATOKSIA,  CHILE,  CHILE,  ETELÄ-AMERIKKA,  INDONESIA

    KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?

    AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin. Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä…