BOGOTÁ, COLOMBIA: BARRIO EGIPTO

Musat soimaan tuosta ylhäältä, tarjolla ihan uusinta uutta Shakiralta!

Menin sovitusti eräälle aukiolle ja siellä tapasin Breaking Bordersin väkeä ja lähdin heidän kanssaan Barrio Egiptoon.Tapaaminen oli sovittu facebookin messengerin kautta ja minulle ei ollut ihan selvää, missä nähdään tai tuleeko sinne ketään, mutta päätin seistä keskellä olettamaani aukiota ja luottaa, että kyllä joku huomaa minut. Kannatti.

He kertoivat omia tarinoitaan ja slummin historiaa sekä totta kai pääsin kuvaamaan minulle niin rakkaita graffiteja.

Barrio Egipto on paikka, josta ennen lähdettiin ainoastaan puukon, aseen, yliannostuksen tai poliisin (jos he ikinä sinne uskalsivat, sillä se oli heillekin liian vaarallinen paikka) avustuksella, on nyt paljon siistiytynyt ja entiset jengiläiset toimivat oppaina turisteille, joiden on heidän seurassaan turvallista liikkua osassa alueesta. Jos aiemmin turistihölmöläinen kiipesi slummiin, hän tuli sieltä täysin ilman kantamuksia takaisin. Poliiseja kohdeltiin kovemmin, sillä heitä ammuttiin. Kumpikin tapaus kai ilman poikkeuksia.

Breaking Bordersin liideri Calabazo on aikoinaan kärsinyt viisi tuomiota. Asteltuaan vapauteen viimeisimmältä reissultaan, hän huomasi olevansa ainoa elossa oleva vanhempiensa jälkeläisistä. Kahdeksan sisarusta oli kuollut. Eikä kukaan luonnollisesti. Hän päätti, että nyt aletaan muuttaa asioita, sillä hän ei halua omille lapsilleen samaa kohtaloa. Ajan myötä lopputuloksena liuta jo huumeiden, rikosten ja väkivallan parissa puuhastelevia lapsia ja nuoria saatiin pelastettua ja lopulta heille tarjottiin mahdollisuutta toimia oppaina turisteille. En uskalla kovin paljon tähän faktoja kirjoitella, silä ihan kaikesta en saanut selvää ja juttua tuli aikamoisella vauhdilla ja paljon. Kiinnostava yksityiskohta oli se, että kaikki katsoivat kunnolla silmiin puhuessaan kääntämättä katsetta pälyilemään. Normaalia pidempi silmiin katsominen ei tuntunut yhtään häiritsevältä tai kiusalliselta. En tiedä oliko se harjoiteltua vai oikeaa avoimuutta, mutta taivun uskomaan jälkimmäiseen.

Ostin nuorilta avaimenperän ja pipon. Tykkään ajatuksesta, että ei kerjätä rahaa, vaan myydään jotain. Oli ne sitten oikeasti itse tehtyjä (kuten sanoivat) tai lähikaupasta kipaistua (joka on oma oletukseni) on ainakin tehty jotain.

Ainoa ärsyttävä asia reissulla oli se, kun menimme tapaamaan Selenaa, joka on paikan “kasvot”. Hän oli aikoinaan barriossa se, jonka luokse mentiin, kun tarvittiin apua sairauteen tai paikkausta,jos oli tullut puukosta tai luodista. Alueelle ei ambulanssia tuolloin haluttu ja/tai uskallettu lähettää. Vanha nainen olisi saanut minut kyllä ostamaan jotain, mutta mokasi totaalisesti roikkumalla kiinni ja kerjäämällä rahaa heti kun en kuvannut. Bogotássa, kuten muuallakin, suositellaan että rahaa ei anneta, sillä seuraukset on tietenkin ne, että kaikki kerjäävät ja kaikkien pitäisi antaa jne.Eri asia on, jos haluaa antaa ruokaa, vaatteita ym. Minulla nousee karvat pystyyn muutenkin pienestäkin painostamisesta ja niinpä päätinkin yllättäen, että nyt me vaan jatketaan eteenpäin. Kun vähän matkan päässä pysähdyttiin juttelemaan uudelleen, vilkuilivat nuorisolaiset taakseni ja olisi ollut hauska nähdä, mitä siellä elehdittiin.Tai sitten ei.

Tähän väliin nousee muisto Haitilta. Meitä oli kolme toisilleen tuntematonta pariskuntaa jotka olimme vuokranneet kuskin ja pakun, jotta pääsemme ajelulla. Oli ehdottomasti kiellettyä antaa rahaa kenellekään. Käveltiin ulkona ja piti pysyä koko ajan yhdessä. Meissä roikkui lapsia ja heille olisi kelvannut kuumaksi lämmennyt vesipullon tippakin. Olin viimeisenä menossa autoon ja muutamaa metriä ennen pakulle saapumista edessäni kävellyt porukkaamme kuuluva mies alkoi yhtäkkiä jakaa pikkuseteleilä rintataskustaan ja siitä alkoi melkoinen vilinä ja vilske, kun porukkaa alkoi juosta joka puolelta rahanjakotilaisuuteen. Mies itse pääsi autoon, mutta minä jäin lapsilauman taakse. Joku siten haki ja veti mut autoon, mutta ehdin jo vähän hätkähtää, kuten mummoni olisi sanonut. Kannattaa toimia ohjeiden mukaan. Ne laatii yleensä joku, joka tietää paremmin.

Takaisin asiaan ja kierroksen summa summarum: Rahaa meni tähän huviin: kierros 9e + tipit, pipo 4,5 e, avaimenperä 3e. Totaalisesti 16,50.
HUOM! Älä turhaan varaa netistä mitään kolmannen osapuolen retkeä, sillä siitä pulitat 41-46 dollaria eli käsi käyp siinä välissä aika kahmaisulla. Itse menin Breaking Bordersin facebook-sivuille, lähetin iMessagen, että tulossa ollaan ja niin järjestimme treffit. Kuten alussa kerroinkin: sitten vaan tapaamispaikkaan eikä siinä neilikoita rinnassa tarvittu, kun nuoret tuli huutelemaan aukiolle, että onko Breaking Bordersiin osallistuja paikalla. Kättä pystyyn ja menoksi.

GRACIAS, PAPI❤️

Klikkaa tästä ja pääset heidän Facebooksivuilleen.
Instagramin kuvia näet tästä.
Lue tästä enemmän, jos kiinnostuit asiasta.

Jos haluat nähdä 360-videota Barrio Egiptosta,klikkaa Virtual travelleriin.

Tässä vielä jonkun muun tekemä youtube-video Egiptosta. Videolla esiintyy puolitoista vuotta nuorempana sama Junior, jonka kanssa juttelin. Tällä videolla on kuitenkin ihan eri tunnelma kuin minun käydessäni. Olin nimittäin ainoa turisti.
Onko tässä videossa lavastettu kaikki jotenkin iloisemmaksi? Vai oliko minun käydessäni kaikki lavastettu autiommaksi ja surkeammaksi? Paha sanoa.

Eteeni sattui myös tässä muistellessani video vuoden takaisesta uutisvideosta, jossa samaiseen paikkaan tehtiin sadan poliisin toimesta rynnäkkö. Eli kyllä siellä siistiytyneessä Egiptossa taitaa edelleen tapahtua normaaleja sunnuntaimarkkinoita enemmän.