BOGOTA, COLOMBIA: RUOKAA, RUOKAA, RUOKAA

Suurena ruoan ystävänä ilmoittauduin ilmaiselle (totta kai siitä maksettiin tipit 9€) ruokakierrokselle ja se todella yllätti. Olin kirjoitellut ylös ruokia, joita haluan maistaa jossain vaiheessa lomaani ja tässä ne tulikin melkein kaikki testattua. Ryhmässä oli ympäri maailmaa ihmisiä ja sen lisäksi, että saimme maistella ihania ruokia eri paikoissa, pääsin keskustelemaan samanhenkisten ja paljon maailmaa nähneiden kanssa. Meitä yhdisti tietenkin myös rakkaus ruokaan ja kokeilunhalu, joten juttua riitti.

Istuin jossain vaiheessa parin koiransyöjänkin seurassa. Sitä ei ole ollut vielä minun matkoillani tarjolla. Kävimme kuudessa eri paikassa, joissa jokaisessa söimme kutistetut annoskoot. Tämä oli kuin maistelumenu, mutta paikka vaihtui aina ruokalajien välissä. Välillä istuttiin pöydissä ja välillä syötiin kadulla. Mitään ei ollut pakko ostaa (kaikki maksettin aina itse ja jos jutun lopussa kuola valuu, niin muista hankkia itsellesi pientä rahaa tätä kierrosta varten), joten pystyi passaamaan jonkun ruokalajin, jos se ei soveltunut jostain syystä tai ei jaksanut. Ruoka-allergiat toki kysyttiin aluksi, mutta koska kellään ei mitään rajoitteita ollut, en osaa kertoa miten esim keliaakikko olisi tällä reissulla saanut vatsansa täyteen. Itse tietenkin söin kaiken mitä ehdotettiin ja jaksoin oikein hyvin, mutta täydellä vatsalla sain jatkaa hotellille.

Tässä esimerkkejä:

Söimme empanadat tiskillä ja opimme, miten leivonnaiseen lisätään erilaisia sooseja. Täällä oli tarjolla noin kymmenen lajin valikoima ja siinä sitä sitten pyörittiin tiskillä ees taas lusikoiden empanadan päälle erimakuisia ja ulko-ovelta sisäänpäin miedontuvia kastikkeita. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin meille ehdotettin, ettei heti hyökättäisi tulisimman kimppuun ettei tule ikäviä yllätyksiä heti kärkeen (polttaa kahteen kertaan, you know). Empanadat ovat suolaisia (ja ihanan rasvaisia) pasteijoita, joissa on usein erilaisia täytteitä. Niitä on yleisesti Etelä-Amerikan maissa aina vähän erilaisina. Minä olen saanut ehdottomasti herkullisimmat (ja rasvaisimmat) Buenos Airesissa. Ei todellakaan mitään terveysruokaa, mutta lomalla ei kannata ihan joka käänteessä kursailla.
Hinta 90 snt

La Puerta de la Catedral -ravintolassa söimme ajiato-keittoa. Perusraaka-aineena on peruna ja pöydässä lisättiin kananpalat, ranskankerman tyyppinen kastike ja kaprikset. Toimi erittäin hyvin. Kun kyselin aiemmin taksikuskilta hänen ykkössuosikkiaan minulle ehdotettavaksi, se oli nimenomaan ajito.
Hinta 1,20 e

Seuraavassa paikassa nautimme kolumbialaisen barbequen ja pääsin maistamaan täysin uutta eläintä: vesisikaa Hyvää oli.
Samassa paikassa söimme vielä arepat eli maissileivät, jotka oli täytetty juustolla. Arepat oli aika kuivakat minun makuuni. Pöytäseurueessa todettiin, että samanlaisia ne on muuallakin, joten ei lähde jatkoon kulinaarisella matkallani.
Huuhtelin ruoat alas lulo-mehulla. Lulo on hedelmä, joka tunnetaan Ecuadorissa ja Panamassa naranjilla-nimellä (”pikkuappelsiini”). Lulo on jo sanana niin kiva, että mehua tuli myöhemmin tilattua useastikin. Pehmeät ällät ja pikkuisen avoin uu…….Eli ei huudeta, että ”Jaffat tulloo” kuten entinen mummo mainoksessa, vaan otetaan ”lulot pois”.
Hinta 3e

Matka jatkui kadulle ja kärrystä ostimme traditionaaliset oblea-vohvelit, joihin sai oman makunsa mukaan koota erilaisia kastikkeita, tahnoja, kermaa, juustoa, kinuskia, kookosta, jopa purkanmakuista sinistä mönjää,jota oppaamme kehotti välttämään. Muutama meistä (aivan oikein, minä olin se toinen nuija) halusi maistaa kuitenkin pienen nokareen. Hirveä moka. Piti oikein naamaa vääntää, kun oli niin pahaa. Naurettiin ihan kippurassa toisen uhmakkaan maistelijan kanssa. Vohvelit eivät muutenkaan juuri eronneet käsintehdystä paperista, joten eipä ollut kummoinen kokemus. Tosin käsintehty paperi on tyyristä, joten jos haluat arkkeja, voin neuvoa kojun.
Hinta 90 snt

La Chapolerassa, traditionaalisessa kaakaomestassa, joimme hot chocolate with cheese eli paksun kaakaon, johon itse palasteltiin lautasella tuotu juustonokare. Sitten alettiin muina herkkusuina hörppiä kaakaota ja kun noin puoleenväliin mukia oli ehditty juoda, oli juusto ”valmis” kaiveltavaksi lusikalla ääntä kohti. Ihan hauska kokemus. Juusto oli aika mauton, mutta sen suolaisuus toi kivan twistin kaakaon makeuteen.
Hinta…… en muista yhtään. Tällaistakin käy kun on oikein kaakaopäissään pyörimässä Bogotássa.

Lopuksi menimme drinkeille Arte y Café -kahvilaan. Paikka oli listallani, joten ilahduin kovasti.
Joimme aquardientet, jota kuvailisin lähinnä vedellä jatketuksi pastikseksi. Vähän tylsä.
Tämä kahvila on myös barista-koulu ja huipennukseksi saimme kuulla, että oppaamme opiskelee tuolla baristaksi ja saa siksi pitää meille esityksen. Hänen kerrottuaan kahvista ja miten varovaisesti sen kanssa pitää toimia, totesin, että pitää siis alkaa heräämään aikaisemmin aamulla tai alkaa juomaan teetä. Tuntui, että en ole kyllä tiennyt kahvinkeitosta yhtään mitään, vaikka pavut aina itse myllyttelenkin kotona. Espressossa ei kuulemma ole kofeiinia nimeksikään eli jos väittää, että ei ole nukkunut illalla juodun espresson jälkeen silmäystäkään, on vaan luulottelija.
Hinta 2,80

Koko homma kustansi siis…odotas kun äkkiä ynnään…yhensänkyt…ykskakskyt….kolme, toinen yheksänkyt……jotain: laitetaan siihe ufferilla vaikka ykskakskyt….ja vielä kakskaheksankyt tekee…öööö… 10 euroa. Siis tasan kymppi!
Voimakas suositus tällä retkelle. Vaikkei ihan kaikki ruokalajit herkku-listalleni päässeetkään, oli kiva kun pääsi maistelemaan pieniä annoksia ja voi sitten mennä itsekseen jonnekin syömään oikeat annokset. Kävelläkään ei tarvinnut paljoa, pyörittiin Candelarian alueella, jossa asun. Käytän muuten aina sanoja ”asua” ja ”kot”i, vaikka kuuluisi sanoa majoitun ja hotelli. Where ever I lay my hat…..

Tämän nimenomaisen retken sivuille pääset tästä.

Retkenjärjestäjän nettisivut tästä.

Klikkaa tuolta ylhäältä pieni videonpätkä ruokakierrokselta.