CARTAGENA, COLOMBIA: ÄRSYTTÄVÄ MYYJÄ JA MUITA SHOPPAILUKOKEMUKSIA
Kyllä ärsytti vanhankaupungin muurilla, kun perulais-oletettu myyjä lätisi puhelimessa, vaikka olin valitsemassa rannekorua. Hän puhui ja puhui ja puhui ja minä odotin, odotin ja odotin, että pääsisin kyselemään hintoja. Ei ollut herralla mitään kiirettä palvella.
Siihen toimipisteelle eli viltille kerääntyi jo muitakin ihmisiä ja kun heppu vihdoin lopetti puhelimeensa horisemisen, pääsin kaupoille ja valitsin hinnat kyseltyäni itselleni rannekorun. Todella todella todella harmikseni unohdin täysin setelipussini laukun pohjalle. Mulla on kolme rahapussia: yksi kolikkopussi vessarahoja ja näitä tilanteita varten, joissa on pienen näpäytyksen paikka. Toinen on pikkusetelipussi, joka otetaan esille, kun on tietynlainen, vähän erikoinen tunnelma ja halutaan esiintyä vähävaraisena ja sitten vielä isompien rahojen pussi, jota ei levitellä kadulla. Tähän lisäksi tietysti niin sanotut ”tissirahat”, mutta niistä myöhemmin, muuten tämä homma ei ikinä etene) ASIAAN !!!!!! Otin siis esiin kolikkopussini ja sieltä ihan reippaaseen tahtiin kolikoita, mutta kun voin aina esittää, että en oikeastikaan tunne pikkupesoja suvereenisti, meni siinä aikansa. Korun hinta oli 5 000 pesoa ja kun sitä alkaa kerätä pienimmillään 50 peson kolikoista, niin siinä tovi vierähtää. Meinas ukolla mennä hermot odotteluun. Hän ei arvannut, että koko nimeni on Hannele Hammurabi.
Selvennyksenä, että korun hinta oli karvan yli 1 euro, joten tämä esittämäni show oli kaikinpuolin ylimitoitettu hintaan nähden. Kun sille päälle satun, ei mikään ylilyönti ole liikaa.
Näitä ihania värikkäitä taloja riitti ihmeteltäväksi. Omkohan muuten niin, että paikalliset ei osaa arvostaa, mitä kauneutta heillä on ympärillään? Itselläni lenkkimaisemat on Hämeen linnan ympäristössä kauniin järven rannalla ja usein havahdun siihen, että kuljen ”silmät kiinni”, vaikka ympärillä on niin paljon kauneutta. Silmä tuppaa vaan tottumaan. Ehkä nykyisestä ” instagrammaamisesta” on ainakin se hyöty, että ollaan opittu katsomaan erilailla ympärillemme.
Ja sitten ne jo mainitsemani tissirahat. Ne on rahat, jotka on ohuissa pellavapusseissa sullottuna rintaliiveihin. Mukana on päiväbudun lisäksi kahden seuraavan päivän budut: päivä/tissi. Nämä sellaisina vararahoina, että jos ne menettää, niin sitten on kyllä taphtunut jotain pahempaakin kuin rahojen pölliminen. Nämä toimivat rahoina, joita käytetään harkiten, kun sattumalta puikahdetaan johonkin parempaan liikkeeseen ja on aivan pakko saada joku iiiiiihana mekko. Vainvihkaa rahat siirretään rahapussiin jo pukukopissa, kun päätös ostosta on tehty. Kuten näillä leveysasteilla usein, myös nyt olin tilanteessa, että rahat oli vähän kosteat. Vaikka en siedä ollenkaan valehtelua enkä sitä itse harrasta, teen lomalla säännöllisesti poikkeuksia. Eilen mm. selitin rahojen olevan ”mojadoja”, koska ne oli kastuneet altaalla. Sinänsä totta. Mulla kastui rahat altaalla, mutta se tapahtui jo viikko sitten, ihan eri paikassa ja ihan eri rahoille.
Toinen asia missä säännöllisesti valehtelen on se, että en aina halua kaikille kertoa olevani yksin matkalla. Usein olen mukamieheni ja kahden mukapoikani kanssa. Käytän lähes aina samaa tarinaa ja samoja ikiä, niin luikuri tulee sulavammin. Syy siihen, miksi olen yksin juuri siinä hetkessä on yleensä poikien turistiripuli. Poikaparat, hehe…..
La Chevicheriassa herkuttelemassa. Voisin syödä joka päivä chevicheä ja juoda kookosjuomia. Ravintola oli oikein kiva, mutta vähän liian turistinen.
Jouduin myös uimalasi-ostoksille, kun vanhat oli jo niin huonossa kunnossa. Samalla reissulla päätin ostaa uudet uimabikinit,sellaiset toppiyläosalla, kun nyt kerran liikkeellä ollaan. Mietin, että miksi pitää olla yläosassa toppaukset. Tietysti, jos uima-altaan pohjalla sattuu olemaan peura, ja sinä uit siellä pitkät päällä…..
Pehmusteita ei nyt kuitenkaan enää ole, sillä testiuinnin jälkeen noustuani altaasta oli kumpikin niistä liukunut rintojen väliin möykyksi. Wau! Kolmirintainen nainen! How cool is that???? Taas löytyi uusi tapa nolata itsensä…..
Loppuun pieni 360-video, jossa nähdään jotain, mitä en ikinä suostuisi tekemään miehelle kadulla kaikkien nähden!!!
Ja heti perään toinen 360-video, jossa sain ruokaa, enkä ollut enää ärsyyntynyt:)


8 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Cheviche on minunkin herkkuani. Harmi, kun siihen niin harvoin törmää Etelä-Amerikan ulkopuolella. Toisaalta tämän vuoksi cheviche riittääkin tämän vuoksi syyksi matkustaa Etelä-Amerikkaan yhä uudelleen.
Hannele / Hipaisuja maapallolla
Samaa mieltä, Mikko! Alankin tästedes vastata kyselyihin innostani Etelä-Amerikkaa kohtaan, että ”koska cheviche” 🙂
Laura / Seikkailijattaret
Haha, hauskasti kirjoitat! Pienet ja omituiset hetket ovat parhautta. Ne jäävät välillä reissuilta mieleen suuriakin kokemuksia enemmän. Cartagenan värikkyys itsessään kyllä kiinnostaa ja kyllä, ulkopuolisena osaisin sitä arvostaa.
Hannele / Hipaisuja maapallolla
Kiitos, Laura! Varsinkin yksin matkustaessa on aikaa jäädä ihmettelemään yksityiskohtia tai lojumaan tilanteisiin……saa enemmän irti pikkuhetkistä:)
Vera / Muu Maa Mandariini
Tulipas tästä postauksesta hyvä mieli! Jotenkin olin jo unohtanut, millaista on lukea matkakokemuksista ympäri maailmaa.. 😀 No eipä niitä ole ihan hirveästi tullut vastaan, varsinkaan kaukomailta. Toivottavasti ASAP päästään taas takaisin normaaliin matkustelurutiiniin hehe.
Itsekin muuten uskon, että instagram-kulttuuri, joka ei todellakaan aina ole hyvä, on kuitenkin opettanut ihmisiä pitämään silmiä enemmän auki ja arvostamaan arkkitehtuuria jne. Ja mulla kans soolomatkoilla on aina kaveri odottamassa määränpäässä tai hotellissa. Pitäisiköhän munkin keksiä hänelle kunnon identiteetti? 😀
Hannele / Hipaisuja maapallolla
Vera, kiva kun tuli hyvä mieli:) Keksi ihmeessä kaverille kunnon identiteetti! Silloin on helpompi lasketella luikurit tarpeen tullen.
Mä muuten teen myös sitä, että opettelen uudesta kohteesta aina jotain sellaista, että puhuessani saa kuvan, että olen tutuilla huudeilla -tai ”muistelen” puolen vuoden takaisia tapahtumia” kun viimeksi olin täällä…… se tuo ainakin itselleni jonkinlaisen turvallisuuden tunteen.
Periaatteen Nainen
Sulla on kyllä todella hauska tapa kirjoittaa, Hannele Hammurabi, tunnistin itsenikin yhdestä jos toisesta ”eleestä”. 🙂 Näitä Kolumbian seikkailuja oli kyllä ihana lukea alusta loppuun.
Hannele / Hipaisuja maapallolla
Kiitos Periaatteen Nainen. Kiva, että olet viihtynyt kanssani Kolumbiassa. Yksi juttu taitaa olla vielä tulossa Kolumbian reissulta.