-
INDONESIA: LOMBOKIN GILI AIRIN RAUHAA JA BALIN KUTAN KAUTTA KOTIO PÄIN
Saavuttuaani veneellä Giri Trawanganilta Gili Airille, oli meininki selvästi erilainen. Turisteja ei vilissyt yhtä paljon ja tunnelma oli selkeästi leppoisampi. Pari hevosvaunua oli odottamassa satamassa ja koska olin valinnut asumukseni toiselta puolelta saarta — missä olisi taatusti rauhallista — lähdin tinkaamaan kyytiä. No sehän ei käynyt. Nyt oli myyjän markkinat ja maksaa piti se, mitä pyydettiin. Ehdin toki tehdä itsestäni A-luokan pellen, kun yritin ennen kyytiin hyppäämistä vielä vanhaa kunnon poistumista paikalta ja korvat höröllään kuuntelua, josko joku huutaisi perään ja suostuisi tinkihintaani. Ei huutoa. Kävelin takaisin ja pulitin pyydetyt 100 000 rupiaa eli noin 5,5 euroa. Muslimeja näkyi eniten…
-
INDONESIA: LOMBOKIN GILI TRAWANGAN JA ARMOTONTA BAILAUSTA BILESAARELLA — TAI SITTEN EI
Gili-saarista oli vannotettu, että sinne pitää sitten mennä, jos on kaltaiseni merenrantojen rakastaja. Sain mukavasti järjestettyä Blue Water Express -yhtiöltä kuljetukset ketjutettuna niin, että Ubudista nousin autoon ja otettiin matkalla kyytiin nuori pariskunta. He olivat asustelleet vähän matkaa Ubudista keskellä riisipeltoja, eivätkä olleet käyneet lainkaan Ubudin humussa. Meillä oli vaihdettavana keskenämme siis hyvin erilaiset kokemukset. Molempi parempi ja on ihana kuunnella muiden kokemuksia täysin erilaisesta lomailusta. Meidät köröteltiin Padang Pain satamaan ja laivaan kohti Gili Trawangania eli Gili T:lle. Myöhemmin sitten toiselta saarelta, Gili Airiltä, mut laivattiin taas takaisin Balille ja jaetulla kuljetuksella lähelle lentokenttää Kutalle. Juu, juu. Päädyin siis…
-
INDONESIA: BALIN UBUDISSA APINOITA JA HIKISTÄ KÄVELYÄ
THE SACRED MONKEY FOREST SANCTUARY: ONKOHAN MULLA JÄLJELLÄ RIHMAN KIERTÄMÄÄ? Monkey Forestiin olin jo päättänyt olla menemättä, sillä olin kuullut ja lukenut niin paljon juttuja siitä, miten apinat vie sun raybanit, myssyn ja huulipunan. Maalattuaan huulensa ne ottaa itsestään kuvia sun (kohta entisellä) puhelimellasi. Ne myös työntävät kyntensä reiteesi kiivetessään istumaan sun hartiallesi ja puraisevat korvannipukasta (ei leikkisästi Barry Whiten soidessa taustalla, vaan niin että veri roiskuu).Näin apinoita muutenkin aamuisin kun kävelin Yoga Barniin parin kilsan matkan metsän ohi ja ajattelin että se saisi riittää. En mene alueelle. Muutin kuitenkin suunnitelmia, kun mua pidettiin ihan pellenä, jos en mene apinametsään,…
