• AASIA,  AATOKSIA,  CHILE,  CHILE,  ETELÄ-AMERIKKA,  INDONESIA

    KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?

    AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin. Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä…

  • AASIA,  SRI LANKA

    SRI LANKA: SAFARIAJELUJA JA ELUKOITA

    Safari sanana vie välittömästi Afrikkaan, mutta kyllähän meillä Suomessakin tehdään esim. moottokelkkasafareita. Sri Lankassakin pääsee erilaisille safareille. Itse osallistuin niille kahdessa luonnonpuistossa -Udawalawessa ja Yalassa- sekä merellä Mirissassa, jossa toivoin näkeväni ensimmäistä kertaa elämässäni sinivalaita, mutta jouduin ”tyytymään” delfiineihin. Voi mua raukkaa, kyllä elämä potkii. Mutta first things first: ylipäätään minulle parhaat matkakohteet on sellaisia, joissa joutuu tsekkaamaan vessanpytyn ennen kuin istuu ( ei lian, vaan elukoiden takia) ja tarkistamaan myös kengät, että loikoileeko siellä joku. Tällaisilla reissuilla ollaan lähellä luontoa ja sellaisia tapahtumia, joita ei rahalla saa. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka ostaisit kuinka kalliin safarireissun, ei mitään takuita…

  • AASIA,  SRI LANKA

    SRI LANKA: VUORISTOA, MAISEMAJUNA JA VINKKI MUTAPOLULLE

    Saapuminen autolla Nuwara Eliyaan ei mennyt ihan putkeen. Aurinko ehti laskea juuri ennen hurauttamistamme vuoristokylään ja jäimme täysin google mapsin varaan, kun emme nähneet säkkipimeässä juuri mitään. Reittivalinta oli paikantimen mukaan ihan oikea, mutta tiepä olikin laitettu tolpilla poikki juuri ennen majapaikaamme. Pirskutti. Ei auttanut muu, kuin lähteä peruuttamaan jyrkkä kapeaa kujaa, jossa oli kummallakin puolella muurit niin lähellä, että jos olisi ollut matkailuvaunua varten käytettävät sivupeilit, oltaisiin päästy nauttimaan sirpaleiden tuomasta onnesta. Nyt sen sijaan työnnettiin kaksi blondin päätä takapenkin ikkunoista ulos antamaan ohjeita kuljettajalle. Sekä päät että peilit säästyivät ehjinä. Aamuinen kuva, josta selviää, kuinka lähelle pääsimme hotellia…