-
HAMPURI: GOOTTIKIRKKO, TAIDEHALLI JA MINIATYYRIMAAILMA SYKÄHDYTTIVÄT
Likkojen reissulla asutaan aina vähän paremmin kuin sooloreissuilla ja voidaan jopa aloittaa päivä kuohuvalla. Toiset juhlistaa iltaisin, toiset aamusin, mikäpä siinä. Meidän päivämme ovat yleensä sen verran pitkiä ja raskaita ees taas ja sinne tänne kävelyineen, että ns. iltaelämämä jää suosiolla väliin. Eipä tarvitse korkokenkiä reppuun sovitella. Odotin kovasti näkeväni Pyhän Nikolain kirkon ja sinne marssittiinkin heti loistavan aamiaisen jälkeen. PYHÄN NIKOLAIN KIRKKO Toisen maailmansodan aikana Hampuri oli yksi Saksan eniten Britannian ilmavoimien pommittamista kaupungeista. Pyhän Nikolain kirkko tuhoutui lähes kokonaan, ja ainoastaan sen torni säilyi pystyssä. Nikolain kirkko oli ainoa viidestä Hampurin merkittävimmistä kirkoista, jota ei kunnostettu sodan jälkeen. Siitä…
-
HAMPURI: MUSIKAALI MUKAIHANALLA ENTISELLÄ TELAKKASAARELLA
Tapasin muutamaa kuukautta ennen Hampurin matkaa Pariisissa aamiaisella saksalaisen pariskunnan ja kerrottuani, että seuraava reissuni tulee olemaan Hampuriin, sain kuulla, että kaupunki on aika pieni eikä siellä juuri ole mitään erityistä tekemistä. No sehän nähdään, ajattelin. Olin vieraillut joskus lapsena kaupungissa eikä minulle ollut jäänyt paikasta mitään mielikuvia, joten nollasta tuli lähdettyä suunnitteluun. Tämä olisi jokakesäinen ”likkojen reissu” — eli reilun parinkymmenen vuoden traditio jatkuisi tällä kertaa Saksan musikaalipääkaupungissa. Lentoasemalta pääsi kätevästi kaupungin keskustaan S1-junalla. Käytin HVV- sovellusta ja hintaa tuli 3,63 € henkeä kohti. Edullista ja helppoa. Matkakin kesti vain noin puoli tuntia ja pääsimme nousemaan maanpinnalle ihan hotellin…
-
Mäntän Kuvataideviikot — kiva kesäinen retkikohde
Mäntän kuvataideviikot ja Serlachiuksen kartano oli juuri sopivaa ohjelmaa sateisen päivän retkikohteeksi. Paljon oli ihmettelemistä tänäkin vuonna. Kuvissa on joko suosikkejani ja/tai kulmien kohottelua — ja täten otsani pientä pyykkilautaa vahvistavia — teoksia. Jätin tästä suosiolla pois todellisen kokoiset valokuvat, joissa alastomilla kallioilla yhtä alastomat rouvat pissasivat seisaaltaan. Hämmentäviä. Noista pylväistä historiasta sen verran, että 1800-luvun puolivälissä Pariisissa oli ongelmana villi julisteiden liimailu. Yritykset yrittivät houkutella asiakkaita levittämällä julisteita kaikkialle – mihin tahansa tasaiseen pintaan.Esitys- ja teatterijulisteita liimattiin seiniin, kaiteisiin ja jopa puihin. Yksi suosituimmista paikoista julisteille oli itse asiassa julkiset käymälät, joissa yleisö oli kirjaimellisesti “vankina”. Näissä pissoireissa oli usein myös…
