-
LONTOO: EPÄONNISEN ALUN JÄLKEEN PIKKURILLI PYSTYSSÄ ILTAPÄIVÄTEELLÄ
Reissunaisen pahin painajainen oli, kun matka Lontooseen likkojen kanssa oli vuorokauden päässä ja meitsi soittaa itselleen ambulanssia keskellä yötä. Oli tasan vuorokausi aikaa lähtöön, kun sain jonkun oudon kohtauksen ja kaikki merkit viittasivat sydänkohtaukseen. Soitin hätänumeroon ja keskustelun jälkeen sain ohjeet pysyä paikallani ja odottaa ambulanssia. Sairaalassa vietin yön, mutta kohtaus meni ohi eikä syy selvinnyt. Pahin pelkoni (tietenkin, hehe) oli, että en saa lähteä matkalle, mutta koska kaikki mahdolliset kokeet ja testit oli tehty eikä mitään outoa ilmennyt, sain luvan lähteä reissuun lääkärin sanoin ”kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan”. Ei tällaisia alkuja enää, kiitos. MAARTEN BAASIN KELLO PADDINGTONIN ASEMALLA…
-
IRLANTI: JUNARETKI DUBLINISTA HOWTHIN KAUNIISEEN KALASTAJAKYLÄÄN
Helppoa ja kivaa vaihtelua oli tehdä päiväretki läheiseen kalastajakylään Howthiin. Vain puolen tunnin junamatkan päässä oli vanha kalastajakylä, jossa ei ollutkaan niin paljon turisteja kuin olin kuvitellut. Ihan Dublinin keskustassa oleva Tara Station oli meitä lähimpänä oleva asema. Junamatka kestää puolisen tuntia ja DART-junia menee parinkymmenen minuutin välein, joten ei tarvitse henkeään pidätellen suunnitella aikataulua. Sen verran kannattaa kuitenkin katsoa, että taulussa lukee tosiaan Howth, sillä muut junat ei sinne poikkea. Ostimme meno-paluu-liput ja se osoittautui hyväksi ideaksi, sillä kun olimme lähdössä takaisin, näytti Howthin asemalla olevan aikamoista sekoilua lippujen oston kanssa. Siellä ei myöskään näkynyt henkilökuntaa, emmekä itse asiassa…
-
IRLANTI: DUBLINISSA RYYSTETÄÄN OLUTTA JA VÄITELLÄÄN PUBEISSA
Kun kerran ollaan Irlannissa, lienee välttämätöntä tutustua olutasioihin. Asiantuntija kun en ole ja humalaakaan en tavoittele, oli pubeissa onneksi tarjolla myös nollajuomaa. Päinvastoin, kuin oletin ei pubin tarjoilijakaan katsonut minua pitkään halveksien, vaikka alkoholittoman oluen valitsinkin. GUINNESS— VIERAILU STOREHOUSELLA OLIKO HARPPU ENSIN GUINNESIN VAI HALLITUKSEN SYMBOLINA? Guinnesin Arthur otti käyttöön Boru-harpun Guinnesin etikettiin vuonna 1862 , muitta se rekisteröitiin laillisesti vasta vuonna 1876. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin, Irlannin hallitus ottikin yhtäkkiä Boru-harpun viralliseksi tunnuksekseen. Mitä ihmettä, taivasteltiin Guinnesillä ja estettiin moinen. Hallituksen ketkut halusivat harpun kuitenkin niin innokkaasti omaksi tavaramerkikseen, että kiepsauttivat saman soittimen peilikuvaksi ja saivat näin siitä laillisen. Toimisikohan…
