-
IRLANTI: DUBLINISSA RYYSTETÄÄN OLUTTA JA VÄITELLÄÄN PUBEISSA
Kun kerran ollaan Irlannissa, lienee välttämätöntä tutustua olutasioihin. Asiantuntija kun en ole ja humalaakaan en tavoittele, oli pubeissa onneksi tarjolla myös nollajuomaa. Päinvastoin, kuin oletin ei pubin tarjoilijakaan katsonut minua pitkään halveksien, vaikka alkoholittoman oluen valitsinkin. GUINNESS— VIERAILU STOREHOUSELLA OLIKO HARPPU ENSIN GUINNESIN VAI HALLITUKSEN SYMBOLINA? Guinnesin Arthur otti käyttöön Boru-harpun Guinnesin etikettiin vuonna 1862 , muitta se rekisteröitiin laillisesti vasta vuonna 1876. Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin, Irlannin hallitus ottikin yhtäkkiä Boru-harpun viralliseksi tunnuksekseen. Mitä ihmettä, taivasteltiin Guinnesillä ja estettiin moinen. Hallituksen ketkut halusivat harpun kuitenkin niin innokkaasti omaksi tavaramerkikseen, että kiepsauttivat saman soittimen peilikuvaksi ja saivat näin siitä laillisen. Toimisikohan…
-
VIRO: 22 VUOTTA EDELLISESTÄ TALLINNAN VIERAILUSTA
Vaihtoehto otsikolle oli ”Ensimmäistä kertaa oikeasti Tallinnassa”, sillä en ole ollut ikinä Tallinnassa tutustumassa mihinkään muuhun kuin vaatekauppoihin ja baareihin. Viimeisestä tuollakin teemalla toteutetusta matkasta on muistaakseni 22 vuotta. En tiennyt, että millä ”kuuluu” mennä ja missä ”kuuluu” asua. Valitsin aikataulullisista syistä Tallinkin Megastarin ja sijainnillisista syistä City Boxin. Olin erittäin tyytyväinen kumpaankin valintaani. Olisin halunnut testata Tallinkin uudemman My Starin, mutta se ei nyt sopinut aikatauluihini tällä kertaa. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä en oikeastaan tee mitään laivalla. Aikani kuluu omissa hommissani enkä jaksa pyöriä kaupoissa tai buffeteissa. Laivalla on mainiota aikaa editoida kuvia tai kirjoitella blogikirjoituksia. MUKAVA MAJAPAIKKA…
-
MALVASSA IHANAA AIVOHIERONTAA JA KÄRPÄSEN SURINAA
MALVA pysyy edelleen suosikkilistani kärjessä. Lahti saa kyllä olla ylpeä maailmanluokan museostaan. Tällä kertaa intoilin eniten näistä: XYZT Abstrakteja maisemia ”XYZT Abstrakteja maisemia” käsitti kahdeksan erilaista vuorovaikutteista työtä, joissa sai puhaltaa reikiin ja kosketella pintoja, jotta alkoi tapahtua. Kaltaiseni utelias ja herkästi vieruskaverilta neuvoa kysyvä pärjäsi hienosti, mutta vaikka henkilökunta kävikin kertomassa mitä kuuluu tehdä, sitä olisi voinut tehdä vielä kuuluvammin ja innokkaammin. Toisaalta teosten viereen olisi voinut laittaa isot kyltit, joissa olisi ollut vaikka visuaalinen kuva, jossa kehotetaan koskemaan tai puhaltamaan. Kukaan tuskin itsekseen arvaa, että hyvin hämärässä etsitään sormella reikä ja siihen puhalletaan. Ihmiset ovat niin tottuneet museoissa,…
