-
KROATIA, BOSNIA-HERTSEGOVINA JA MONTENEGRO: PIKAPYRÄHDYS
Neljä vapaapäivää putkeen eli tavallaan mullakin siis syyslomanen, joten lennot niin, että töiden jälkeen pari tuntia unta, reissuun ja takaisin niin, että ehtii pari tuntia nukkua ennen kuin velvollisuudet taas kutsuvat. Vaatteet ja muut varusteet tietenkin kotona palomiestyyliin valmiina hypättäväksi sisään. Ei se sen kummempaa suunnittelua vaadi (ja nuorena jaksaa, hehe). Dubrovnikin vanha kaupunki. Täällä on huhujen mukaan turistiaikaan kauhea härdelli, mutta näin lokakuussa on ihan(an) rauhallista. Vanhakaupunki on rakennuksiensa sekä leveiden, kivestä tehtyjen katujensa että pikkuruisten sokkeloisten kujiensa puolesta todella upea. Tässä yksi tapa viettää iltaa: tuolit vaan rinkiin. Epäilen muuten, että sateella noilla kaduilla eteneminen saattaa olla vähän…
-
MONACO: TOISEKSI PIENIN VALTIO SAI HEILUTTAJAT VIERAAKSEEN
Oliko se maailman toiseksi pienin valtio niin ruma kuin sanotaan? Taisi se Monte Carlon puoli olla. Itse tapaan nähdä kauneutta kaikkialla, mutta työmaat ja nostokurjet ei kyllä saa värähdystä aikaan visuaalisessa silmässäni. Ei se kuitenkaan haittaa, sillä nyt se on itse nähty ja todettu. Kannattaako Monacossa vierailla? Juu, tietenkin. Me teimme päivävierailun-— ja teimmekin miellyttävästi, nimittäin laivalla Nizzasta. Aamulla laivaan, kolme varttia ajelua kauniissa ja jylhissä kallioseinämämaisemissa ja jo oltiin Port de Fontvieillen satamassa— eli sillä kauniimmalla puolella. Illansuussa palattiin takaisin samasta paikasta ja nyt olikin pitkäkestoisempi tämä paluumatka. Ehei, ei ollut myrskyä tai muitakaan ongelmia, vaan yllätykseksemme laiva kiersi…
-
NIZZA
Onneksemme nykyihminen pääsee Nizzaan lentäen. Ennen vanhaan autolla olisi kestänyt tuhottoman kauan ja se olisi ollut vaarallista paitsi mutkaisten ja jyrkkien teiden takia (miten kävikään Monacon ruhtinatar Gracelle), myös maantierosvojen väijytyksien tähden. Meriteitse uhkana olivat merirosvot, joten sekään vaihtoehto ei olisi tullut otetuksi varteen. Kuningatar Viktoria teki ensimmäisen matkansa Nizzaan vuonna 1895 ja hän käytti junaa, sillä ”travelling light” ei ollut hänen tyyliään. Mukana hän raijasi täydelliset juhla-astiastot, omat huonekalut katossänkyineen päivineen, omat hevoset, seuraneidin, pari sihteeriä, viisi pukijaa, keittiömestarin, tallimestarin, edellisten apulaiset, turbaanipäiset intialaiset avustajat ja Ylämaan kilttiasuisen säkkipillinsoittajan —koska voi. Jos nyt tässä valossa tarkastelen omia kapsäkkejämme ja…
