Sunnuntain taidekierrokseen kuului kaksi täysin erilaista näyttelyä. Kustaa Saksi Designmuseossa ja Ryoji Ikeda Amos Rexissä. Vai oliko ne kuitenkaan niin kovin erilaisia? Migreeni nyt ainakin on löyhästi yhdistävä tekijä. Saksia inspiroi hänen sukukirouksensa migreeni ja sen tuomat näyt sekä unen ja valveen rajalla liikkuvat hallusinaatiot, kun taas migreenipotilas, jolle strobot ym. vilkkuvalot saattavat laukaista kohtauksen, jättäköön Amos Rexin väliin.  Minua jäi vähän ihmetyttämään, miten fiilikseni meni päinvastoin kuin olisin kuvitellut. Ikedan voimakasta ääntä, räiskyvää valoa, dataa ja pikseleitä yhdistävät suuret audiovisuaalisetinstallaatiot saivat minut lähinnä rauhoittumaan, kun taas Saksin jacquard-tekstiilit pikemminkin toivat minuun vipinää.  Joku saattaa katsoa nenänvarttaan pitkin digitaalista taidetta…