-
Mäntän Kuvataideviikot — kiva kesäinen retkikohde
Mäntän kuvataideviikot ja Serlachiuksen kartano oli juuri sopivaa ohjelmaa sateisen päivän retkikohteeksi. Paljon oli ihmettelemistä tänäkin vuonna. Kuvissa on joko suosikkejani ja/tai kulmien kohottelua — ja täten otsani pientä pyykkilautaa vahvistavia — teoksia. Jätin tästä suosiolla pois todellisen kokoiset valokuvat, joissa alastomilla kallioilla yhtä alastomat rouvat pissasivat seisaaltaan. Hämmentäviä. Noista pylväistä historiasta sen verran, että 1800-luvun puolivälissä Pariisissa oli ongelmana villi julisteiden liimailu. Yritykset yrittivät houkutella asiakkaita levittämällä julisteita kaikkialle – mihin tahansa tasaiseen pintaan.Esitys- ja teatterijulisteita liimattiin seiniin, kaiteisiin ja jopa puihin. Yksi suosituimmista paikoista julisteille oli itse asiassa julkiset käymälät, joissa yleisö oli kirjaimellisesti “vankina”. Näissä pissoireissa oli usein myös…
-
Kustaa Saksi ja Ryoji Ikeda sulassa sovussa sunnuntain ratoksi
Sunnuntain taidekierrokseen kuului kaksi täysin erilaista näyttelyä. Kustaa Saksi Designmuseossa ja Ryoji Ikeda Amos Rexissä. Vai oliko ne kuitenkaan niin kovin erilaisia? Migreeni nyt ainakin on löyhästi yhdistävä tekijä. Saksia inspiroi hänen sukukirouksensa migreeni ja sen tuomat näyt sekä unen ja valveen rajalla liikkuvat hallusinaatiot, kun taas migreenipotilas, jolle strobot ym. vilkkuvalot saattavat laukaista kohtauksen, jättäköön Amos Rexin väliin. Minua jäi vähän ihmetyttämään, miten fiilikseni meni päinvastoin kuin olisin kuvitellut. Ikedan voimakasta ääntä, räiskyvää valoa, dataa ja pikseleitä yhdistävät suuret audiovisuaalisetinstallaatiot saivat minut lähinnä rauhoittumaan, kun taas Saksin jacquard-tekstiilit pikemminkin toivat minuun vipinää. Joku saattaa katsoa nenänvarttaan pitkin digitaalista taidetta…
-
MALVASSA IHANAA AIVOHIERONTAA JA KÄRPÄSEN SURINAA
MALVA pysyy edelleen suosikkilistani kärjessä. Lahti saa kyllä olla ylpeä maailmanluokan museostaan. Tällä kertaa intoilin eniten näistä: XYZT Abstrakteja maisemia ”XYZT Abstrakteja maisemia” käsitti kahdeksan erilaista vuorovaikutteista työtä, joissa sai puhaltaa reikiin ja kosketella pintoja, jotta alkoi tapahtua. Kaltaiseni utelias ja herkästi vieruskaverilta neuvoa kysyvä pärjäsi hienosti, mutta vaikka henkilökunta kävikin kertomassa mitä kuuluu tehdä, sitä olisi voinut tehdä vielä kuuluvammin ja innokkaammin. Toisaalta teosten viereen olisi voinut laittaa isot kyltit, joissa olisi ollut vaikka visuaalinen kuva, jossa kehotetaan koskemaan tai puhaltamaan. Kukaan tuskin itsekseen arvaa, että hyvin hämärässä etsitään sormella reikä ja siihen puhalletaan. Ihmiset ovat niin tottuneet museoissa,…
