CHILE: SANTIAGO DE CHILE — OLIKO JOPA VÄHÄN TYLSÄ?
Monumento al Pueblo Indigena -muistomerkki on julkistettu lokakuussa 1992 eli Kolumbuksen Amerikkaan saapumisen vuosipäivänä Mapuche-alkuperäiskansan kunniaksi. Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, löytyy vähällä vaivalla tietoa Mapuche-kansan (kaltoin)kohtelusta eteläisen Chilen ja Argentinan alueella. Mapuchet asuvat nykyään suurelta osin isoissa kaupungeissa ja ovat onneksi väkiluvultaan kasvava kansanryhmä.
Jos olen ihan rehellinen ( ja miksen olisi? Enhän mä täällä narraamassa ole?) , niin Chilen pääkaupunki tuntui aika tylsältä huimien Bolivian luontokokemusten jälkeen. Siistihköt kadut, korkeat rakennukset, persoonaton iso hotelli, kaikki tämä olisi voinut olla missä tahansa länsimaassakin. Nyt kuulostan arvatenkin kiittämättömältä, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen, jos olisin lähtenyt varta vasten isoon kaupunkiin — eikä matkaväsymys olisi jo alkanut painaa.
CORREOS CHILE
Plaza de Armasin jättimäinen pääposti tuli kurkistettua pikimmiten ja nyt jälkikäteen harmittaa, etten piipahtanut postimuseossa, jossa on Black Penny stamp eli maailman ensimmäinen postimerkki. Se olisi ollut kyllä kiva nähdä, ainakin näin filatelistin tyttärenä. Korinttilaispylväiden koristama renessanssityylinen rakennus on rakennettu vuonna 1881 ja se on edelleen ihan normaalissa postitoiminnassa. Miksi muuten aikoinaan koulussa nimenomaan noita eri pylväitä piti niin paljon tankata? No tietenkin, jotta pärjää kymmeniä vuosia myöhemmin Chilessä;)
Metropolitan Cathedral of Santiago de Chile
Metropolitan Cathedral of Santiago de Chile
Metropolitan Cathedral of Santiago de Chile eli toisin sanoen Santiagon arkkipiispan yhdistetty kotipalatsi ja duunimesta. Katedraali, joka on omistettu Neitsyt Marian taivaaseenastumisen kunniaksi, on rakennettu vuosina 1748-1906, mutta se on jo viides tälle paikalle rakennettu temppeli. Alunperin tässä oli joku risuista ja savesta rakennettu inkatemppeli ja siitä on sitten pikkuhiljaa upgreidattu rakennuksia. Sijainti on Plaza de Armasilla Correos Chilen tapaan.
EL MAC
El MAC eli Museo de Arte Contemporáneo ei löytynyt heti ensiyrittämällä. Taksi vei luonnontieteelliselle museolle, mutta sieltä lähti ystävällinen rouva ohjaamaan perille asti oikeaan museoon.
El MAC toimii kahdessa eri osoitteessa ja tämä oli Quinta Normal – puiston museo. Toinen moinen on Parque Foresta -puistossa. El MAC on ensimmäinen nykytaiteen museo latinalaisessa Amerikassa. Se vihittiin käyttöön vuonna 1946. Sivupoluille mennäkseni, tulen just junalla Tammisaaren Chappe-museosta ja siellä mainittiin Mia Mäkelällä olleen näyttely Chilen MAC:ssa muutama vuosi sitten. Näyttely ei suuremmin minua puhutellut, vaikka espanjaa ihan riittävästi ymmärränkin. Näyttelyä avaavat tekstit oli nimittäin ainoastaan espanjaksi, jolloin kokemus jäänee osalla turisteista hieman vajaaksi. Iloinen yllätys oli museon ilmainen sisäänpääsy.
El MAC pitää kunnia-asianaan olla syrjimättä mitään tyylejä tai taidesuuntauksia, jotta se pystyy esittelemään mahdollisimman laajasti kaikenlaista — erityisesti kokeellista ja nuorten tekijöiden tekemää taidetta, luki jossain esittelyssä. Hyvä niin.
CERRO SAN CRISTÓBAL
Cerro San Cristóbal, mapuchen kielellä Tupahue eli ”Jumalan paikka”
San Cristóbalin vuorella pääsee taittamaan matkaa Teleféricolla. 1,85 dollarilla pääset esim Tupahue-Oasis -välin ja jos ravaat eestaas, jää hintaa enää 2,65 dollaria. Aika kuivan näköistä maastoa oli ainakin maaliskuussa. Videolla pienet tunnelmapätkät (en peri edes pääsymaksua😂).
Neitsyt Marialla on hyvät näkymät kaupungin ylle, vaikka vähän tuollaista utuista olikin. Patsas itsessään on 14 metriä korkea ja sen jalusta 8,3 metri. Jalustan sisällä on kappeli, jossa paavi Johannes Paavali II rukoili ja siunasi Santiagon kaupungin 1987.
”Padre, perdónalos, porque no saben lo que hacen . ”
”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”
Vasemman puoleisella seinustalla pyydetään mm. apua ja suojelusta isoäidille. Voimia, jotta hän voisi aukaista silmänsä ja taas hymyillä.
Oikeanpuoleisella seinustalla kiitetään Neitsyt Mariaa kuuntelusta, sallimuksesta ja ihmeistä.
Barrio Uyngayn graffiteja ja katutaidetta. Bellavistan alue on se, johon ” kuuluu” turistin mennä katsomaan katutaidetta, joten valitsin toisin. Joskus iskee vaan sellainen mieli päälle.
Tuollainen superäklömakee kahvi ja suolainen ja rasvainen empanada pitää naisen tolpillaan. Hinta oli 9500 pesoa eli noin 12 euroa. Chile ei ole budjettimatkaajan maa. Muita esimerkkihintoja mitä tuli vastaan: cokis 3€ , artesaaniolut 6€, pizza 11€.
Auringonlasku Santiago de Chilessä näyttää tältä.
Kuten jo tuolla jutun alussa kerroinkin, olin jo todella väsynyt aiempien viikkojen kiertämisestä ja varsinkin Bolivia kaikessa ihanuudessaan ja rankka matkustaminen koko ajan eteenpäin vei todella voimat. Kaikkein viisainta olisi ollut ottaa vaan päivä altaalla ja lukea kirjaa ja nukkua univelkoja. Mutta eihän sitä malta. Vai malttaako? Oletko jollain reissulla ”vetänyt peiton korviin” —vaikka vaan kielikuvana— ja malttanut vaan jättää näkemättä kohteen?
Eihän sitä tiedä, vaikka nämä kiinnostaisivat:
KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?
CHILE: VIINI VIRTAA CASABLANCAN VIINITILALLA
16 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Me vietettiin Santiagossa de Chilessä aikanaan vain yksi yö, tultiin illalla ja lähdettiin aamulla. Vähän tuollainen käsitys minullakin kaupungista oli, ja siksi jätettiin se käytännössä väliin.
Täytyy, että en ole reissuilla vetänyt sitä peittoa korviin, vaan kyllä sitä tulee aina touhuttua jotain. Ehkä joskus kannattaisi, mutta ei ole itselleni luonteenomaista.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Juu, ei sitä oikein malta asettua aloilleen, kun ”tänne asti on tultu”. Tosin mun reissut on aina niin lyhyitäkin, että ei ole aikaa tuhlattavaksi, heheh!
Eveliina / Reissukuume
Äh, persoonattomat (ja tylsät!) kaupungit on kyllä blääh… Harmittavan paljon niitä kuitenkin on: kaikki ovat toistensa kopioita ja niin kovin hajuttomia ja mauttomia…
Ja uskon myös, että Bolivian mielettömien luontokohteiden jälkeen on vaikea oikein muutenkaan pistää paremmaksi 😅
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Mä olen vähän sellainen, että pitää olla paljon nähtävää ja koettavaa, jos on suurkaupunki. Ens viikolla on onneksi reissu Lontooseen, jossa nähtävää ja kuhinaa riittää. Ei tarvii ”keksiä” tekemistä:)
Reissu-Jani
Isot kaupungit on “aina” samanlaisia eikä välttämättä osaa sanoa “mikä maa, mikä valuutta”. Varmasti Bolivian jälkeen Santiago De Chile tuntuu täysin hengettömältä paikalta. Mulle tuli samanlainen fiilis Mongoliassa kun tulin 8 päivän Gobin reissulta takaisin Ulanbatoriin – ei kiinnostanut se paikka ja ruuhka enää uudestaan.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Reissu-Jani! Juu, täytyy vaan tehdä kaupunkireissut erikseen ja luontoreissut erikseen, niin osaa paremmin nauttia sitten kummastakin:)
Pirkko / Meriharakka
Me olemme päätyneet kahdella vierailulla tuolla suunnalla kiertelemään erityisesti Pablo Neruda -kohteissa, La Chasconassa Santiago de Chilessä ja La Sebastianassa Valparaisossa. Vielä olisi jäljellä Isla Negra, joka sekin toki on pienen matkan päässä Santiago de Chilestä. Myös La Piojera -ravintola oli listallamme kummallakin kerralla – kuulemme erityisen tyypillinen paikallinen ja sen myötä ainakin jossain määrin kuuluisakin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Pablo Neruda – museon näin ulkoa päin Valparaisossa eli ei ole sen lähempää tuttavuutta aiheeseen. La Piojerakin jäi katsastamatta:)
Ismo for Takeoff
Kieltämättä tylsää, jos kaupungissa ei ole mitään erityistä persoonallisuutta. Meillä on vähän sama kokemus Uuden–Seelannin kaupungeista, joissa paria lukuunottamatta ei kannata aikaa viettää. Santiagossa ei nähtävästi edes hintataso kompensoi asiaa. On kyllä käynyt niin, että on vedetty peitto korviin, kun reissuväsymys on iskenyt. Tosin meillä reissut kestääkin yleensä pitkään ja toisaalta nähtävyyksien katselu ei ole ensi sijalla, vaan ennemminkin ruoka, juoma ja ihmiset. Lontoossa olen nähnyt aika paljon keskeisiä nähtävyyksiä, mutta lempikohteeni on muutaman pubin lisäksi 1700-luvulla perustettu Twiningsin lippulaivamyymälä Strandilla :).
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Ismo! Voi kun olisi joskus mahdollisuus lähteä piiiitkälle matkalle. Omaa työtäni ei voi tehdä etänä ja lomia on se mitä mitä on. Eläkepäiviä kai odotellessa;) P.s. Lontoo kohteli meitä hienosti: aurinko paistoi ja ihmiset oli ystävällisiä.
Ne Tammelat
Monet käyttävät muuten tätä kaupunkia Buenos Airesin tapaan solmukohtana matkustaessaan Antarktikselle risteilemään. Sellaisena pysähdyskohteena varmasti ainakin oikein passeli.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Ne Tammelat! Juu, näin varmasti. Tosin Buenos Aires oli aikoinaan suorastaan ihana kohde. Asuin Palermon, San Telmon ja keskustan alueella eli tein pieniä muuttoja kaupungin sisällä. Kaikki sanoi, että älä mene keskustaan majoittumaan. En uskonut. Olisi kannattanut. Sekin oli tylsä:)
Elina / elinanmatkalaukussa
Ymmärrän niin hyvin tuon reissuväsymyksen! Kun takana päin on jo niin paljon nähtyä ja koettua, niin ei sitä enää jaksa kiinnostua enää mistään reissun loppupuolella. Ja voin hyvin kuvitella, että kaupungista tuli tylsä fiilis vaikken siellä olekaan itse ollut, jotkut vaan on vähän plääh! 😀 Usein sitä kyllä tsemppaa just sen takia kun on sinne asti tullut, mut nykyisin yritän yhdistää nähtävyydet ja rentouden niin, että päivään tungen aika vähän ohjelmaa ja sitten loppuajan saa ottaa rennommin ja olla fiiliksen mukaan, niin ei väsy itse eikä lapset 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Mulla on tapana tunkea päivään aika paljon ohjelmaa. Tai ainakin niin, että on koko ajan jotain tekemistä, jos niin haluaa valita. Enemmän pitäisi vaan olla, mutta reissussa sitä “pelkää”, että jää jostain paitsi:)
Paula - Gone with the Gastons
En ole kyllä reissuilla vetänyt peittoa korviin. Koen huonoa omatuntoa jo siitä, että joillekin päiville ei ole ollut muuta menoa kuin rannalle snorklaamaan. Yleensä kun “pitää nähdä kaikki” tai ainakin kaikki mahdollinen.
Eikä tuo nyt niin kovin tylsälle näytä täältä katsottuna. Mutta usein tosiaan käy niin, että kun näkee jotain upeaa niin odotukset muuttuu. Ja matkaväsymys iskee. Jos olisit aloittanut reissun tuolta, niin olisit ehkä nähnyt asiat erilailla.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Paula! Mulle se, että olen pystynyt pitämään päivän pelkkänä snorklauspäivänä on ylpeilyn aihe, tyyliin “katsokaa, miten rennosti otan” ja samaan aikaan on mullakin pikkusen huono omatunto. Hetkessä elämisen opettelua tämäkin vaatisi, ettei mieli olisi koko ajan askeleen edellä tekemässä jo jotain muuta kuin sitä käsillä olevaa. Ihan totta tuo, että jos olisin aloittanut koko reissun Santiagosta, olisin ollut aivan innoissani!