ECUADOR: PAPERIPUITA, PUUTOMAATTEJA JA PANAMAHATTUJA
Guayaquil, Ecuadorin suurin (ja kuulemma vaarallisin) kaupunki.
.
Ikkunastani näkyi Santa Ana Hill. Olin aiemmalla Guayaquilin vierailullani vuosia sitten tuonne ylös jo kiivennyt ja muutenkin kaupunkia tutkinut, joten päätin näin loman alussa ottaa iisisti ja vähän lepäillä altaalla. Tulevat viikot tulisivat nimittäin olemaan täynnä ohjelmaa ja ponnistelua korkeassa ilmanalassa, kun suuntana oli Andien Altiplano eli ylätasanko. Altaalla lötköttelin mukavan newyorkilaispariskunnan kanssa. He olivat reissanneet Chilestä Bolivian halki etelästä pohjoiseen ja osasivat kertoa, mitä ihanaa minulla olisi edessäni. Varoittelivatpa myös vuoristotaudista, josta tietenkin olin jo lukenut ja kysellyt ennen matkalle lähtöä. Se olikin ainoa asia, joka pisti vähän jopa jännittämään. Aiemmin olin ollut korkeimmalla Quitossa (2,85km) ja tuolloinkin oli tullut melko piinaava päänsärky. Sellainen jatkuva kireys ja painon tunne päässä. Nyt olisin menossa jopa yli viiteen kilometriin, joten pitäisi todellakin ottaa iisisti. No siitä sitten myöhemmin. Nyt oltiin turvallisesti neljä metriä merenpinnan yläpuolella Ecuadorin suurimmassa kaupungissa.
Illalla köpöttelin näytösluontoisesti Malecón 2000- rantakadulla, onhan Pan American Health Organization julistanut sen “julkiseksi, terveelliseksi alueeksi”. Tulikin tosi terveellinen olo, viimeistään siinä vaiheessa, kun eteen kannettiin meksikolaiset herkut ja bisse.
Aamulla ponkaistiin samaan aikaan auringon kanssa ylös. Tai minä ponkaisin, mutta aurinko ei. Satoi. Satoi oikein kunnolla. En tietenkään ollut tarkistanut asiaa ikkunasta, vaan huomasin tylsän sään vasta rynnätessäni hotellin ovesta ulos mukakuvaamaan auringonnousua. Eipä hätää, olin jo illalliselta palatessani tsekannut valmiiksi todennäköisen geokätköpaikan ja nyt kun olin ainoa joka liikkui rantakadulla, avautui tilaisuus vähän kaivella istuinpenkin koloja. Ystävälliseltä hotellin portieerilta sain golfkokoisen sateenvarjon suojakseni. Sateenvarjo on siinäkin mielessä hyvä geokätköillessä, että sen voi asettaa kätevästi myös näkösuojaksi, jos esimerkiksi hotellin aamiaisella istuvat aamuvirkut katselevat uteliaina erikoista toimintaani. Kätkö löytyi juuri siitä mistä olin ajatellutkin. Jäin vielä vähän ihmettelemään, miten vuoroveden mukana eilen toiseen ja nyt toiseen suuntaan uiskentelevat puskat ja sotkut lipuivat ohitseni. Ei nyt varsinaisesti mikään kaunis näky.
Geokätkö voi olla näinkin pieni. Siinä sitten rullataan auki pienen pientä lokikirjaa ja yritetään tuhertaa nimimerkki ja päivämäärä muiden jatkoksi todistamaan kätkö löydetyksi.
Aamiaislautasellani kökötti minulle uuden näköinen hedelmä. Kuulemma tuna roja. Häh? Punainen tonnikala?
Selvisi, että kyseessä on kaktuksen hedelmä. Suutuntuma oli vähän granaattiomenaan päin. Ihan kiva.
Pan de yuca eli jukkaleipä. Ihan hyvää, vaikka näyttää vähän kuivalta kökkäreeltä.
Parque Nacional Cajas eli Cajasin kansallispuisto
Täällä sain ensimmäisen kerran tuta, miltä tuntuu olla korkeuksissa. Puisto sijaitsee 3.152 – 4.445 metriä merenpinnan yläpuolella ja sen kyllä huomasi. Hengitys oli outoa huohottamista ja askellus vippasi vinoon. Ihan harmitonta kuitenkin. Päänsärkyäkin oli hyvin vähän, ainoastaan reissun parina ensimmäisenä päivänä.
Alkuperäiskansat ovat sukupolvien ajan käyttäneet hitaasti palavaa puuta lämmittämiseen, työkaluihin, ruoanlaittoon ja eläinten aitauksiin. Puun kuorta on käytetty kankaiden värjäämiseen ja myös hengityselin- ja munuaissairauksien hoitoon. Ecuadorissa tätä maailman korkeimmalla kasvavaa kukkivaa puuta kutsutaan nimellä arbol de papel eli paperipuu. Pinta näyttääkin siltä kuin siinä olisi monta (poly) kerrosta (letis) ohutta paperia. Puu kasvaa niin hitaasti, että korkeimmilla paikoilla saattaa halkaisijan reilun sentin kasvuun mennä 160 vuotta. Tämä ei sovi hätäisen arboretumia koristamaan
Oikealla olevassa kuvassa nököttää pienen pienet Andien tulppaanit, tulipe de Andes.
Tamarillo eli tomatillo eli puutomaatti kasvaa luonnonvaraisena Andeilla Perussa, Chilessä, Ecuadorissa ja Boliviassa. Kävin reissullani kaikissa näissä maissa, ihan vaan varmistamassa, että se todella kasvaa jokaisessa. Kun halkaiset kasvin, sieltä paljastuu (melkein identtinen) Guccin logo, ei mikään turha koisokasvi siis. Puutomaatista valmistetut snapsi ja mehu maistuivat kumpikin.
Herkkuja pukkaa, taimenta ja yucaa
Santa Ana de los cuatro rios de Cuenca
Näin ystävien kesken vaan Cuenca.
Cuencan historiallinen keskusta kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Pari viikkoa matkani jälkeen tapahtui maanjäristys, joka vahingoitti tämänkin alueen rakennuksia. Tuntuu kyllä aika hurjalta katsella tällaisia uutisia.
Cuencalaisessa kauppahallin hevi-osasto: kahden alimman kuvan kohdalla on näköjään keskittyminen herpaantunut, kun on jäänyt muistiinpanot tekemättä. Tunnistatko nämä kasvikunnan tuotteet?
Mistä lähtien panamahattu on valmistettu Ecuadorissa?
No ihan alusta asti. Kullanetsijät olivat rynnänneet hatut päässään Kaliforniaan Panaman kautta jo 1800-luvulla, mutta tämä ei ollut saanut vielä maailmaa kohahtamaan. Kuulemani mukaan toisaalla ranskalaismies, joka oli pitänyt kortteeria Panamassa, esitteli hattumallin Pariisin maailmannäyttelyssä ja ranskan tyyliniekat ihastuivat ikihyviksi sekä upeaan käsityöhön että hienoon materiaaliin. Kun Yhdysvaltain presidentti Theodore Roosevelt esiintyi lehtikuvassa panamahattu päässään (saatuaan tämän vieraillessaan Panamassa) oli päähine lopullisesti tehnyt läpimurtonsa.
Cuencan panamahattutehtaan vierailu oli hauska, varsinkin kun päähäni löytyi tuollainen velhokoulumainen ei-niin-tavallinen-panama-hattu. Olivathan ne traditionaaliset hatut valtavan kauniita mustine silkkinauhoineen, mutta kun tuo ei ole tyyliäni, jätin hatun ostamatta. En osaa oikein päättää, kaduttaako päätös.
Ecuadorilaisten on ilmeisesti vaan pitänyt niellä ylpeytensä ja antaa hatun nimen pysyä panamahattuna. Kyllä itseäni sieppaisi, jos olisin luonut maailmankuulun tuotteen ja naapurin Kerttu-Pekka änkeäisi signeeraamaan sen. Se saattaisi johtaa naapurisotaan ja jopa veritekoihin. On sitä pienmmästäkin sodittu. Onneksi ei tästä hattuasiasta ole syntynyt sen kummempaa. Ecuadorilaiset lienee muutakin kuin pelkkiä hattutelineitä.
Tänään jokainen tietää, mikä on panamahattu — harvemmalla tosin on aitoa hattua vaan joku nolo kopio. Aidossa panamahatusta ei erota, missä yksi kuitu alkaa ja toinen loppuu eikä siitä mene edes vesi kunnolla läpi. Aito hattu on myös aina Ecuadorissa valmistettu.
Kunnon hatun kutominen saattaa kestää neljäkin kuukautta. Raaka-aine hakataan Toquilla-palmusta machetella Manabin alueella Tyynenmeren rannalla ja kuljetetaan sieltä Cuencaan ensin pestäväksi ja kuivatettavaksi ja sen jälkeen kudottavaksi. Hatun lopullinen hinta riippuukin sitten siitä, kuinka tiheään ja tasaisesti ja kuinka ohuesta kuidusta se kudotaan. Merkitystä on myös värin tasaisuudella. Vähän sama kuin vaikka villassa: mitä hienommat ja pidemmät kuidut, sen parempi laatu. Kudonnan jälkeen hattu vielä prässätään muotoonsa. Se huolitellaan, pestään ja valkaistaan. Hinta voi olla mitä tahansa aina Montecristin superfinon yli tuhannen euron hintalappuun, mutta niissä kestääkin pelkkä kutominen puoli vuotta.
Ostin Cuencan torilta mummelilta pussillisen coca-lehtiä estääkseni/lievittääkseni vuoristotaudin oireita. Ensin pistelin poskeeni lehtiä kuiviltaan ja pureskelin mössöksi. Oli kuin olisi juhannussaunavihtaa järsinyt. Ei pystynyt. Myöhemmin kun pääsin kunnolla korkeuksiin, oli joka paikassa tarjolla coca-teetä ja alun epävarman naureskelun ja jännityksen jälkeen siitä tuli ihan perusjuoma. Toinen suositus oli — paitsi juoda paljon vettä — hörppiä sokeripitoisia juomia. Tähän sopi mainiosti superäklömakea Inca Kola. Paino yhdyssanan osalle äklö.
Eihän sitä tiedä, vaikka nämä kiinnostaisivat:
ECUADOR: TULIVUORIA, INKARAUNIOITA JA PÄIVÄNTASAAJA
22 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Heti otsikossa tuli itselleni uutta tietoa, olin ajatellut, että Quito on suurin kaupunki. Ja tuna roja on myös minulle ihan tuntematon, vaikka aina kaikkia uusia hedelmiä yritänkin reissussa miastella. Vaikka kokoteetä onkin tuolla tullut juotua, niin ei se omasta mielestäni kovinkaan erityinen makuelämys kyllä ole… Ja on muuten jäänyt harmittamaan, etten Ecuadorissa ollessani ostanut panamahattua.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Itse aloin lisäilemään kokateehen muitakin yrttejä. Laventeli rauhoittamaan ja koka piristämään….siitähän tulee tasapainoinen olo:)
Pirkko / Meriharakka
Noita kaktushedelmiä söimme Boliviassa – olivat oikein maukkaita! Kokapensaan lehdistä tuskin mitään oikeaa apua on vuoristotautiin, mutta voihan niitä teessä uittaa, jos sillä vaikka psykologista merkitystä olisi 🙂
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Juu, kyllähän sillä psykologisella merkitykselläkin on — niin, merkitystä:) Vasta nyt reissun jälkeen tajusin, miten paljon vuoristotautia jännitin. Onneksi turhaan! Ainakin tällä kerralla.
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Minä olen niin ummikko, etten koskaan kuullutkaan tällaisista hedelmistä. Tosin, en minä Etelä-Amerikassa koskaan käynyt. Se tutkimusmatka on mulla vielä edessä.
Hyvin ilmekkäitä ja värikkäitä nuo kylät ovat.
Itse olen käynyt jopa 4500 metrissä, mutta en muista, että vuoritautia olisin kärsinyt koskaan. Ehkä sen takia, etten ollut rasittanut itseni tarpeeksi noilla retkeillä.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Nadine! Sehän on aivan ihanaa, että koko mahtava Etelä-Amerikka on vielä edessä. Minulle se on suosikki!
Mari/Kodinvaihtaja
Ihan tuntematon maaperä Etelä-Anerikka itselle – siksi janoankin näitä juttuja.
Muuten mulla on samaa ongelmaa kuin näköjään sulla. Rantapallon uudistuksen jälkeen kuvat näkyy miten sattuu eri kokoisina.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Etelä-Amerikka on minulle ykkösmaanosa. Kiva, kun luet! Joo, kuvat on miten sattuu ja valikoissakin jotain hämäävää. Mulla näytti alunperin laittamani kuva-galleriat ihan kauheilta, kun muutti näkymää mobilen ja työpöydän välillä. Pitäisi tietää, millä ihmiset lukee postauksia ja tehdä sitten sen mukaan;)
Martina
Mustakin on ihana pitää reissussa yöllä verhot auki jos maisemassa on yhtään mitään kiinnostavaa. Ihan parasta oli nukkua verhot auki Saksan Cochemissa, jossa ikkunasta näkyi suoraan upealle linnalle. Ei haitannut yhtään herätä yöllä syöttämään vauvaa kun sai ihailla upeita maisemia samalla.
Mielenkiintoinen juttu muutenkin hattuineen ja herkkuineen! Tätä oli ilo lukea.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Martina! Haa, toinen ”hullu”, joka pitää verhot auki. Kiva, että joku tajuaa tämänkin omituisuuden:)
Krista / Kristallinhohtoa
Olipas mielenkiintoista luettavaa 🙂
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Krista! Mukavaa, kun luit!
Elina / elinanmatkalaukussa
Tässä tuli mukavasti uutta tietoa panamahatusta(kin). Muistaakseni joskus oli haluatko miljonääriksi ohjelmassa kysymyksenä, että missä panamahattu on valmistettu ja silloin tuli yllätyksenä että ei ole nimen mukaisesti panamasta. Tuo seutu on itselle täysin vierasta, joten tätä kautta pääsi nojatuolimatkalle kokemaan fiiliksiä ja tunnelmia tuolta päin maailmaa 🙂
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Juu, on se jännä, miten asioille ja tuotteille tulee harhaanjohtavat nimet. Kiva, kun viihdyit nojatuolimatkalla. Tervetuloa jatkossakin!
Anna | Muuttolintu.com
Mielenkiintoisia uusia makuelämyksiä. Me ollaan nyt Meksikossa päästy maistamaan kaktusta mutta tuo kaktuksen hedelmä on ihan uusi juttu! Täytyy katsoa löytyisikö täältä. Itsellä oli paha vuoristotauti Bhutanissa kun noustiin nopeasti 4000 metriin, tosi ikävä vaiva, ja oon sen jälkeen vähän pelännyt tosi korkeita kohteita. Vaikka ehkä paremmin totuttelemalla niistä selviäisi.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Anna! Ikävä kuulla, että sinulla oli vuoristotauti pahana. Käsittääkseni hidas nousu ja maltti (sitä saisi olla ainakin minulla enemmän) ovat ne parhaat ehkäisykeinot. Minullakin aiemmin Ecuadorissa tosiaan aika kurja olo, mutta nyt ei juuri mitään. Rohkeasti siis uudelleen jonnekin voittamaan pelkosi ja nyt aikaa enemmän nousuun!
Aila ja Juha
Olipa uusia hedelmännimiä, ei ole koskaan tullut vastaan tuna rojaa tai puutomaattiakaan. Kiinnostaa. Myös nämä Etelä-Amerikan tunnelmat ja kuvaukset, koska en ole koskaan siellä ollut. Nyt oli tekstisi loppupuolella jotain ongelmaa. Kuvat eivät näkyneet. Onko vika täällä vai siellä?
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos Aila ja Juha! Minulle Etelä- Amerikka on rakas kohde, kiva kun luitte. Lisää on tulossa, tervetuloa fiilistelemään ja ehkä saatte kipinän lähteä itsekin?
Aila ja Juha
Kommentin jättämisen jälkeen kuvat tulivat näkyviin, kiitos …
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, hieno juttu. Jotain häikkää näissä on ollut muillakin Rantapallon bloggaajilla. Yritetään kestää;)
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Kiinnostaa kovasti tuliko vuoristo tauti?
Itse haluaisin kovasti matkustaa esim Peruun mutta pelkään tuota päänsärkyä.
Hannele / Hipaisuja maapallolla
Kiitos, Sari! Ei tullut vuoristotautia. Pienen pieni päänsärky ihan alussa, mutta sekin aika matkan alussa. Sitä tottui etenemään rauhassa ja se on käsittääkseni yksi iso tekijä. Itse pelkäsin ihan turhaan ja suosittelen ehdottomasti lähtemään reissuun.