ECUADOR: PAHOLAISEN NENÄ, OTAVALON MARKKINAT JA QUITO
LA NARIZ DEL DIABLO
Kun Trans-Andien rautatietä rakennettiin, se sai nimekseen “maailman vaikein juna”, sillä sen rakentamiseen vaadittiin lukuisia ponnistelu. Presidentti Alfaron vierailun aikana insinööri Harman selitti hänelle tämän rautatieosuuden rakentamiseen liittyvät valtavat vaikeudet. Presidentti Alfaro, toiminnan mies, vastasi: “Ensin juomme viskin, sitten voitamme paholaisen.” Myöhemmin, kun lukuisia työmiehiä oli menehtynyt rakennustöissä, palkkasi Harman 4000 jamaicalaista rakentamaan reitin vaikeimman osuuden. Semmottis…
Osuus Alausísta Bucayyn, jossa kuuluisa Paholaisen nenä sijaitsee, on tänä päivänä osa rautatieverkostoa, mutta se on ollut nyt suljettuna vuodesta 2020. Vuosia sitten junan katolla sai matkustaa, mutta se hulluttelu loppui siihen, kun kahden turistin maanpäällinen reissaaminen päättyi alhaalla roikkuviin sähköjohtoihin.
ECUADORIN ENSIMMÄINEN KIRKKO
María Natividad de Balbanera, vuonna 1534 Coltaan perustettu ajalle tyypillinen hyvin yksinkertainen katolinen kirkko, on rakennettu Virgen de Valvaneran kunniaksi. Kirkko edustaa barokki-mestitsi-tyyliä, mikä näkyy julkisivun lukuisissa kaiverruksissa, jotka esittelevät espanjalaisen ja ecuadorilaisen kulttuurin sekoittumista. Kirkossa sisällä odotti miellyttävä yllätys, kun kaiuttimista soi Leonard Cohenin kirjoittama “Hallelujah”. Fiilis oli mahtipontinen.
OTAVALON SUURET KÄSITYÖMARKKINAT
Otavalossa Kitchwa-kulttuuri on vielä voimissaan ja heidän elinkeinoihinsa kuuluu perinteiset käsityöt. Otavalon markkinat ovatkin Ecuadorin kuuluisimmat käsityömarkkinat. Aika hiljaista kuitenkin oli näin tiistaina, eikä koiratkaan jaksaneet pyöriä jaloissa.
Tämä herrasmies on pukeutunut perinteiseen Kitchwa-kulttuurin mukaiseen asuun, johon kuuluu valkoinen paita ja lampaanvillasta käsinkudottu sininen poncho. Hattu vielä päälaelle, niin ukko on valmis torille. Epäilen vahvasti, että nuo kengät ei kuitenkaan kuulu traditionaaliseen asuun.
Luin, että Kichwa-kulttuurin perinteisiin on alun perin kuulunut vammaisten lasten jättäminen vauvana viidakkoon. Sittemmin vammaiset on pidetty elossa, mutta piilotettu muiden katseilta.
Mitä löytöjä tein markkinoilta? Villasukat neljä dollaria pari, alpakkaa tietenkin. Villasukkia ei voi olla liikaa ja niitä tulee usein ostiskeltua matkamuistoksi. Sitten oli tapaus sormus.
Löysin kuin löysinkin sormuksen, jollaista minulla ei vielä ole. Oranssi kivi, jonka nimeä minä tonttu en heti kirjoittanut ylös….Reissussa pitäisi aina kirjoittaa kaikki ylös, sillä kun tapahtuu koko ajan niin paljon, ei millään jää asiat mieleen. Hinnan muistan. Se oli 28 dollaria. Tai se oli se, mitä pyydettiin. Minähän en tietenkään sitä maksanut, vaan aloitin väsymättömän ja tinkimättömän tinkaamisen (voiko tuollaista sanaparia edes käyttää?). Reippaasti linjasin, että en kyllä pysty yli kymppiä maksamaan, mutta sormuksen silti haluan. Äijä katsoi naureskellen ja sanoi, että ei kyllä onnistu millään tuollainen kauppa. Vänkäsin ja vänkäsin, mutta ukko sanoi, että 25 taalaa on summa, johon hän voi tiputtaa. Lähdin allapäin pois. Se piru ei huutanut edes perään, Ihmeellisiä nuo tyypit, ennen vanhaan kyllä huudettiin ja vislattiinkin.
Se oli otettava kahvikupin mittainen tuumaustauko. Millä ihmeellä saisi tyttö sormuksen halvalla?
Valehtelu on yksi ällöttävimmistä piirteistä, mutta tinkimiseen kai kuuluu jonkinlainen pieni narraaminen? Sellainen, että kumpikin tietää, että ainoa käsityö mitä punot sillä hetkellä on pajunköysi, mutta siitä ei välitetä, koska se kuuluu pelin henkeen?
Pakko oli keksiä joku tarina. Kahvit juotuani ja hetken Otavalon keskustassa pyörittyäni palasin takaisin muina naikkosina, olinhan näet järjestellyt rahani uudelleen. Mukana on aina ns. “köyhien pussi”, joka on nukkavieru lompakon tapainen, jossa on ne rahat, jotka olen valmis antamaan ryöstäjälle tai jonka voi aukaista niissäkin kadunkulmissa, joissa saattaa pitkäkyntinen yllättää. Etenkin tinkimispaikoissa eli juuri markkinoilla tämä pussi on aivan ehdoton.
Asettelin apean ilmeen kasvoilleni ja menin uudelleen korusedän luo tarinoiden, että olin käynyt puolisoltani pyytämässä lisärahaa sormukseen, mutta hän on niin armoton, ettei antanut kuin kaksi dollaria lisää ja nyt minulla on sitten 12 dollaria jäljellä ja viimeinen lomapäivä menossa. Kerroin, että aion syödä vasta illalla lentokoneessa eli ruokaan ei tarvitse jättää killinkiäkään ja sijoittaisin hyvin mielelläni viimeiset rahani tuohon sormukseen. Ukko pyöritteli päätään ja kertoi tarinani toiselle miehelle. En tiedä kumpi siinä oli päätösvaltainen, mutta lopulta tehtiin kaupat ja annoin “kaikki” rahani sormusta vastaan. Kyllä tuli hyvä mieli.
Kadotin sormuksen muuten noin viikkoa myöhemmin. Harmitti vietävästi, sillä vaikka yleensä ostan paljonkin helyjä reissuiltani, olin nyt löytänyt ainoastaan tämän yhden korun. Vielä tuli yksi käänne ja kun kotona purin repppuani, killui sormus sen pohjalla. Sinne se oli liukunut, kun olin myllännyt tavaroitani. Hah! Kaikki hyvin. Vielä kun saisin tietooni tuon oranssin kiven nimen.
SAN FRANCISCO DE QUITO, KAVEREIDEN KESKEN VAAN QUITO
Quito, Ecuadorin pääkaupunki, on 2,8 kilometrin korkeudessa ja ainoastaan Bolivian La Paz on maailman pääkaupungeista korkeammalla.
Quito ja Krakova olivat ensimmäiset Unescon maailman kulttuuriperintökohteet vuonna 1978 ja Quiton historiallinen keskusta onkin yksi Amerikan suurimmista ja parhaiten säilyneistä historiallisista keskustoista ja siten yksi kaupungin tärkeimmistä turistinähtävyyksistä.
Ecuadorin lipussa keltainen väri kuvaa auringonpaistetta, viljaa ja mineraaleja, sininen taivasta, merta ja jokia ja punainen taistelussa vapauden ja oikeuden puolesta vuodatettua patrioottien verta. Älä muuten sekoita tätä Kolumbian lippuun, joka on lähes samanlainen, tosin ilman lipun keskellä olevaa vaakunaa.
Ecuadorista Quito ja Cuencan historiallinen keskusta sekä Galápagos ja Sangayn kansallispuisto kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Näistä pääsin tämän reissun jälkeen rastittamaan kolme ensimmäistä “suoritetuiksi”. Myös Inkavaltakunnan tieverkosto Andeilla ja Tyynenmeren rannikolla kuuluu Unescon luetteloon. Inkojen tieverkostossa oli yli 40 000 mukulakivistä tietä ja osia siitä on jäljellä vielä tänäänkin. Teitä ylläpitävät paikalliset yhteisöt.
283,561 neliökilometriä ja se asettuu kooltaan Italian ja Iso-Britannian välimaastoon.
Koska maapallo ei ole täydellinen pallo ja sillä on päiväntasaajan pullistuma, planeetan korkein kohta kauimpana sen keskustasta on Ecuadorin Mount Chimborazo, ei Mount Everest, joka on vain korkein huippu merenpinnan yläpuolella. Ilmasto vaihtelee ja on trooppinen rannikolla ja Amazonilla ja viileämpi sisämaassa korkeammilla alueilla.
Alkoholin kulutus henkeä kohden Ecuadorissa on 3,05 litraa (puhdasta alkoholia), kun vastaava luku Suomessa on 8,23.
Kaakaopuu, jonka pitkään uskottiin olevan peräisin Mesoamerikasta, jalostettiinkin ensimmäisen kerran Amazonin alueella nykyisessä Ecuadorissa noin 3300 eaa.
Tomaatti on ollut alunperin kirsikan kokoinen ja peräisin Ecuadorista ja vasta myöhemmin Meksikossa se jalostettiin suureksi nykyaikaiseksi tomaatiksi.
Ecuadorissa kasvaa 64 ruusulajia. Maa on maailman suurin ruusujentuottaja
Niiden suurin ostajamaa on ollut venäjä.Ruusut ovat täällä erityisen hienoja, sillä ne kasvavat päiväntasaajalla suorina ja ylväinä.
Viiniköynnöksen viereen istutetut ruusut toimivat indikaattorina tuholaisista. Koska ruusut reagoivat tuholaisiin nopeammin kuin viiniköynnös, päästään kenties pelastamaan viinisato.
Ainainen kysymys (oluen hinnan lisäksi ) on , että millainen töpseli tarvitaan. No tällainen:)
Eihän sitä tiedä, vaikka nämä kiinnostaisivat:
ECUADOR: PAPERIPUITA, PUUTOMAATTEJA JA PANAMAHATTUJA
18 Comments
Reissu-Jani
Töpselijuttu lopussa hyvä! Niiden kanssa on yleensä aikamoinen säätö vaikka onkin jokinlainen adapterihässäkkä mukana matkassa. Tinkiminen on hauskaa, ja itse lähden tinkimään 1/3 tai 1/4 pyydetystä hinnasta ja maksan korkeintaan puolet — jos nyt ylipäätänsä mitään ostan. Monesti homma menee vänkäämiseksi, sitten lähden pois ja jos myyjä lähtee tai huutaa perään voi kauppoja jatkaa edelleen. Tietyissä maissa välissä juodaan teetä ja taas aloitetaan kaupanteko. Kyllä se taitaa lopulta olla niin että myyjä sen tilin kuitenkin tekee ja pääsee turistia koijjaamaan.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Jani! Totta! Toisaalta kyllä mä olisin sen sormuksen pyydetyllä hinnallakin lopulta ostanut, kun sen kerran halusin. Tinkiminen nyt kuitenkin ainakin tuolla kuului asiaan ja jos on aikaa, se on samalaa hauskaa jutustelua. Omenateetä ei täällä tarvinnut istua juomaan, vaikka sitäkin on tosiaan tehty:)
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Heh, mainio taktiikka tinkaamiseen, ja onnistui mainiosti. Quitoon en itse ole tutustunut lainkaan, pelkästään vaihtanut lentokentällä konetta. Kaupunki kuitenkin kiinnostaisi, ja Equador itse asiassa laajemminkin. On kyllä kokoa empanadalla, mielestäni Chilessä ne ovat keskimäärin suurempia kuin Argentiinassa, mutta Ecuadorissa näköjään huomattavasti vielä suurempia. Ja ei, en kyllä tiennyt tuota faktaa Mount Chimborazo.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Juu, vähän pitää aina tarinoita keksiä, että saa hintaa alas. Ei ne empanadat siellä yleisesti tuollaisia olleet, siksi niin yllätyinkin. Muistaakseni parhaat empanadat olen syönyt Argentiinassa. Joka paikassa ne on kyllä yhtä (ihanan) rasvaisia.
Taina / Seikkailupyöräilijä
Oh, nyt iski kyllä kova kaipuu Lattareihin! Näissä tämän artikkelin maissa en ole vielä käynytkään, mutta olisivat juuri niitä minua eniten kiinnostavia maita. Olipa muuten tarina sormuksella! Harmi, että katosi, kun näit niin paljon vaivaa kaupanteossa.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Taina! Ilman muuta sitten Ecuadoriin! Lämpimästi suosittelen lisäämään ohjelmaan myös Galapagoksen, jossa aiemmalla reissullani jo kävin.
Pirkko / Meriharakka
Otavalon markkinoilta on muutama pieni seinävaate, tai pitäisikö sanoa seinätilkku, sillä niin pieniä ne ovat, aikoinaan hankittu ja vieläkin ne kotimme seinältä löytyvät. Empanadoista minäkin pidän. Quitossa liikuimme lähes parikymmentä vuotta sitten aika vähän ilman opasta, sillä silloin – olisiko ollut jonkun vaalitilanteen takia – kaupunkia pidettiin jossain määrin vaarallisena.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Seinätilkku lienee helpompi kuskata kotiinkin. Varovaisena itsekin aina noissa isoissa Etelä-Amerikan kaupungeissa liikun. Silmät selässä ja valppaana on paremmat mahdollisuudet välttyä turhilta ongelmilta.
Mari/Kodinvaihtaja
Alkoi kiinnostamaan maiden alkoholinkulutukset. Linkki kertoi, että Intiassa vain 0,2 ja Suomen lukema EU:ssa listan häntäpäässä(Ruotsi jäi selkeästi jälkeen). Tästä katsoin: https://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_06_03_alkoholi.html
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Niin, me suomalaiset ei taidetakaan olla ihan kovia viinamäenhenkilöitä, kuin maineemme antaisi olettaa:) Hyvä niin!
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Olipa sinnikästä tinkaamista! Minulta se ei luonnistu lainkaan, enkä tykkää koko touhusta. Onneksi en ole kova shoppailija. 😀
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Kati! Itsekään en ole aina ollut kova tinkaaja, vaan joskus nuorenpana maksoin aina mitä pyydettiin, kun ajattelin, että eihän tuo kallis ole nytkään. Jossain vaiheessa päätin opetella ja sittemmin on tullut jopa ylilyöntejä. Dominikaaniseessa Tasavallassa tinkasin (laittoman) taksin niin halvalla, että itseänikin hävetti jälkeenpäin. Kaipa se kultainen keskitie alkaa löytyä pikkuhiljaa.
Stacy Siivonen
“Kitchwa”, pistän tuon korvan taakse. Lapsena luin paljon eläinkirjoja, mutta yhdessä niistä olikin perin jännittävä eläin, Sacha Runa, eli metsän mies. Sellainen on vähän sama kuin isojalka Pohjois-Amerikassa. Minä olin sitä mieltä, että isojalka saattaisi olla olemassa, mutta nimenomaisesti Etelä-Amerikan viidakoissa. Sitten, kun siellä olin ollut Perussa, niin ei kukaan uskonut sacha runaa todeksi. Sen sijaan siellä oli ihan muita tarinoita. No, tämä kirja “Sellaisiakin eläimiä on” mainitsee juuri Ecuadorin ja erääksi mahdollisuudeksi vammaiset lapset, jotka oli hylätty viidakkoon omilleen ja jotka sitten degeneroituvat sellaisiksi, että muistuttavat apinaa. Minusta se kuulostaa todennäköiseltä selitykseltä. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista kummallista ja nimenomaisesti kryptozoologia on sellainen, johon olen pannut joitain mahkuja todellisuudelle. BBC ja ABC on totta eli British Big Cats ja A Big Cat -ilmiö. No, kirja mainitsee sademetsät Juan Montalvo – nimisen paikkakunnan ympärillä. En ole löytänyt sopivaa paikkakuntaa.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Stacy! BBC ja ABC ovat minulle täysin tuntemattomia ilmiöitä. Täytyypä mielenkiinnosta vähän tutustua.
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Mielenkiintoisia faktoja maasta.
Olet kyllä ollut melkoisen sitkeä tinkiä sormuksen ostossa!
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sari! Sitkeys myös palkittiin ja sormus on sormessani:)
Paula - Gone with the Gastons
Oho, olipas melkoinen empanada! Tätä oli kiva lukea kun meillä on ollut puheissa matkustaa Equadoriin sukulaisten kanssa. Tässä oli paljon mielenkiintoisia faktoja joita en tiennyt. Tuo tinkaaminen on kyllä vihonviimeistä ajanhukkaa mutta kyllä ne tavarat sieltä yleensä haluamallaan hinnalla saa kun vaan jaksaa jankata.
Hannele / Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Paula! Kiva kuulla, että teillä on suunnitelmia lähteä Ecuadoriin. Suosittelen kyllä. Harkitkaa myös Galapágos-saaria. Siellä olen ollut joskus aiemmin Eacuadorin reissun yhteydessä ja on ollut top 2-kohteistani.