FORSSA, SUOMI

Tänä kesänä matkaillaan Suomessa. Käydään Hangossa, Porvoossa, Turun saaristossa, Ahvenanmaalla ja vaelletaan Lapin tuntureilla. Moni suuntaa myös töppösensä Lofooteille. Nämä ovat kohteita, joissa silmä taatusti lepää, olemmehan tämän saaneet todistaa Instagramin ihmeellisessä maailmassa monin kuvin.

Mutta mitäpä jos lähtisi riskikohteeseen? Forssaan?
Se on lähellä (minua hämeenlinnalaista) ja siksi helppo kohde.
Tosin siellähän ei ole mitään. Paitsi vaarallista, sillä Forssan keskusta on henkirikoksien osalta Suomen viidenneksi vaarallisin kaupunginosa 21. vuosisadalla. Eli sinne!

Koska olin vieraana, minut yllätettiin Loimijoen rannalle puiston pusupömpeliin kyhätyllä aamiaisella. Hurraa! Ensikosketus forssalaisiin: vieraanvaraisia, iloisia ja puhuvat oudosti.

Aamiaisen jälkeen kävelimme ensimmäiseen kohteeseemme Forssan museoon, jossa asiantunteva Tuuli kertoi meille Forssan historiasta. Erityistä painoarvoa annoin sille, että hän kysyi jossain vaiheessa, että otetaanko välillä pikakelauksella vai haluammeko pureutua tarkemmin johonkin aiheeseen. Pelisilmää tällä naisella.

Opimme, että tukholmalainen Axel Wilhelm Wahren perusti Lomijoen rannalle ensin puuvillakehräämön, jonka nimeksi tuli ”Forssa” eli koski ja myöhemmin mm. puuvillakutomon, lankavärjäämön ja kankaanpainamon.

” Forssan koivukongilla ne taatikermut lohjaa
rinuliinit hännässä
vaikk’ kenkäsä ei o’ pohjaa”
Krinoliinin testausta pääset todistamaan tästä.

Ammatinvalintapyörässä minusta tuli säättilikka:

Opimme, että Gustav Mauritz Armsfeldt oli pelimies, joka ajeli vonkausmatkoillaan tällä reellä.
Reen taakse on lisätty satula, sillä siitä ei tarvinnut maksaa veroa toisin kuin muista kyytipaikoista.

Silloisilla forssalaislapsilla, jotka lain mukaan 12-vuotiaasta asti (todellisuudessa saattoi olla jopa 8-vuotiaita) saivat työskennellä tehtaassa, oli huomattavia huojennuksia: kristillisen kasvatuksen ja koulutuksen takaavaa tehtaankoulua ei tarvinnut käydä kuin yötyöviikkoina. Kyllä ennen oli mukuloilla helppoa.

<

Matkamme jatkui kaunista Loimijoen rantaa Kutomon alueelle Rykkeriin, jota meille esittelivät Karita ja Outi.
Täällä painetaan kankaita Suomen ainoalla laakapainopöydällä 20 metrin erissä. Kun kolme kangasta saadaan nostettua koukuilla kuivumaan yhtäaikaa, saadaan tällöin päivässä 80 metriä valmista painokangasta.

Tästä peppujen alle saunaan.

Ja tästä jalkaan ilmeisen epätoivoiselle naarausreissulle.

Seuraavaksi piipahdimme Kutomon fysioterapia- ja liikuntakeskuksessa, joka oli varmasti yksi kauneimpia liikuntakeskuksia kristallikruunuineen, korkeine huoneineen ja mietittyine yksityiskohtineen, mitä olen nähnyt.

Oli hiljaisuushoitoa, suklaahierontaa ja rentoutuskelluntaa.

Nälkäämme söimme raikkaat salaatit Ankkalammen viereisellä terassilla Pikku Pistrinassa.

Puistolinna rakennettiin naisvoimin 1943 Forssan keskustaan.

Äärettömän iloinen ja välitön palvelu oli tässä Rouva H:n lifestyle-myymälässä.

Iltaa aloiteltiin Piippu-terassilla, jonne paistaa koko päivän aurinko.

Palataanpa vielä ajassa taaksepäin:

”Ote myllysopimuksesta:

Herra tehtailija Axel Wilhelm Wahrenin ilmoitettua tahtovansa ottaa huolehtiakseen Linikkalan kylässä sijaitsevan Kuhalan kotitarvemyllyn hoidosta ja tulevasta ylläpidosta ehdoin, että hän saisi uudesti rakentaa sen mielensä mukaan ja siihen laittaa muitakin koneistoja ja laitteita vastaiseksi hyödykseen, ovat kaikki osakkaat viime vuoden syyskuun 10. päivänä pidetyssä yhtiökokouksessa yksimielisesti päättäneet luovuttaa vastasanotun kotitarvemyllyn ikuisiksi ajoiksi tehtailija Wahrenin vapaaseen hallintaan, sekä antaneet allekirjoittaneiden toimeksi tätä asiaa koskevan seuraavan sopimuksen tekemisen sanotun herra tehtailijan kanssa.

Sopimuksen mukaan Wahren saisi rakentaa myllyn uudestaan ja sen yhteyteen muita laitoksia, joista tehdas tulisi muodostumaan. Uusi tiilinen mylly kohosikin joen rantaan vuosien 1845 ja 1846 aikana. Sopimus takasi isännille myös oikeuden edelleen perinteen mukaisesti jauhaa viljansa jauhoiksi vuosittain. Näin alkoivat Kuhalankosken rannalla ensimmäisten tehtaanrakennusten valmistustyöt.

Myllysopimus on pätevä yhä tänäkin päivänä. Nykyinen mylly, pienehkö tiilirakennus, on rakennettu vuonna 1912. Se toimii sähköllä ja sijaitsee venelaitureiden lähellä Kehräämöalueen laidalla.”

Olihan siellä Forssassa vaikka mitä ja kuulemani mukaan lisääkin nähtävää riittää. Nyt tuli ainakin todistettua, että aina ei ole pakko lähteä merta edemmäksi kalastelemaan.

P.s. Kuten muissakin vieraissa kielissä……korva tottuu….jos on tottuakseen❤️