HAMPURI: MUSIKAALI MUKAIHANALLA ENTISELLÄ TELAKKASAARELLA
Tapasin muutamaa kuukautta ennen Hampurin matkaa Pariisissa aamiaisella saksalaisen pariskunnan ja kerrottuani, että seuraava reissuni tulee olemaan Hampuriin, sain kuulla, että kaupunki on aika pieni eikä siellä juuri ole mitään erityistä tekemistä. No sehän nähdään, ajattelin. Olin vieraillut joskus lapsena kaupungissa eikä minulle ollut jäänyt paikasta mitään mielikuvia, joten nollasta tuli lähdettyä suunnitteluun. Tämä olisi jokakesäinen ”likkojen reissu” — eli reilun parinkymmenen vuoden traditio jatkuisi tällä kertaa Saksan musikaalipääkaupungissa.
Lentoasemalta pääsi kätevästi kaupungin keskustaan S1-junalla. Käytin HVV- sovellusta ja hintaa tuli 3,63 € henkeä kohti. Edullista ja helppoa. Matkakin kesti vain noin puoli tuntia ja pääsimme nousemaan maanpinnalle ihan hotellin liepeillä. Huone saatiin heti ja jo hyvin tutuksi tulleen tavan mukaan tarkistimme, oliko kaikille kolmelle vuoteet, pyyhkeet jne. Ei tietenkään ollut, mutta asia hoitui kuntoon pikaisesti ja lähdimme etsimään murua rinnan alle.
Olin laittanut kartalle tärpiksi Café Paris’n ja ikkunan takaa kurkittuamme Art Nouveau -tyylistä ravintolaa, oli selvää, että sinne myös menisimme. Varausta emme olleet tehneet, mutta saimme kuitenkin pöydän, joten Hampuri tuntui toivottavan meidät lämpimästi tervetulleeksi. Hieman kyllä mietimme, että kannattaako tässä nyt alkaa isommin ruokailemaan, sillä jo muutaman tunnin kuluttua matkaisimme laivalla musikaaliteattereiden alueelle. Siellä olisi kuuleman mukaan runsaasti ravintoloita, nykytaidetta ja kaikenlaista katseltavaa. Valitsimme kuitenkin kunnon annokset. Voisihan sitä sitten syödä vaikka pienemmin pelkät alkupalat teatterialueella. Palvelu oli kliinisen asiallista, mutta ruoka todella hyvää.
HAMBURG’S STAGE THEATER AN DER ELBE
Vatsan täynnä palasimme hotellille, kävimme suihkussa ja lähdimme kohti Michael Jackson -musikaalia. Teatterilippujen hintaan kuului laivamatka vanhalle Stülcken telakkasaarelle. Laiva lähti St. Paulin laiturilta numero 1 ja kyltti laivassa kertoi, että kysymyksessä on Musical Shuttle Service. Mitään lippuja ei tosin edes laivaan noustessa kysytty, joten sinne olisi voinut jäniksenä helposti puikahtaa. Ensimmäinen laiva lähti jo 1,5 tuntia ennen esitystä ja siihen mekin kiiruhdimme, jotta ehdimme kävellä ympäriinsä alueella ja istahtaa jonnekin kivasti katselemaan väenpaljoutta.
Totuus oli, että saari oli ankeaa teollisuusaluetta. Ei sellaista rosoisen kaunista, jossa olisi tarjolla kivoja pieniä käsityöläisputiikkeja, pieniä kahviloita ja kivoja ruokapaikkoja terasseineen. Höpö höpö. Siellä oli kaksi suurta teatteria, joista toisessa meni Lion King ja toisessa Michael Jackson.
Päätimme mennä teatteriin sisään ja nauttimaan vaikka jotkut kivat leivoskahvit odotellessamme. Kauniissa teatterissa olikin tarjottavaa: pretzeleitä, joista en edes pidä. Missä oli leivokset ja kakkupalat? Muistui mieleen, että jos olisimme jättäneet syömättä Café de Paris’n ihanat ruoat ja pantanneet ja panostaneet tänne, ei olisi ollut itku kaukana. Nyt ei ollut nauru. Palkitsin itseni kuitenkin jäätelöannoksella. Tosin sekin oli Benin ja Jerryn minipahvipurkki. Tyylikästä.
Esityksessä Billie Jeanit ja Thrillerit esitettiin englanniksi, mutta dialogi käytiin saksaksi. Itselläni tuosta mannergermaanisesta kielestä taittuu muutaman tuhman sanan lisäksi ainoastaan luvut yhdestä yhdeksään. Sen verran painokasta tuo kieli kuitenkin on jo itsessään, saati sitten näyttämölle vietynä, että ei ollut vaikeuksia seurata tapahtumia. Musikaali oli todella upea ja sopi hyvin meille 80-luvun nuorille. Äidyin myös muistelemaan, miten olin elokuussa 1997 Olympiastadionilla katsomassa aitoa Michael Jacksonia. Oi aikoja.
Esityksen jälkeen suuntasimme suoraan laivalle. Alkuperäisen haaveeni mukaan olisimme vielä jääneet johonkin istumaan ja puimaan esitystä, mutta nyt ei todellakaan haluttu jäädä odottamaan seuraavaa laivavuoroa. Satamaan päästyämme kävelimme portugalilaisen alueen läpi kohti kotia ja piipahdimme vielä kivaan Olá Lisboa -ravintolaan syömään.
Yöllä ei juurikaan liikkunut porukkaa missään ja oli vähän kuumottavakin kävellä takaisin hotellille vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Ei kuitenkaan arvattu oikaista puistojen läpi.
Oletko käynyt ulkomailla reissatessasi musikaaleissa, teattereissa tai konserteissa?
16 Comments
Heidi / Himomatkaajan turinoita
Olipa ikävä lukea, ettei saari vastannut mielikuviasi, mutta näin välillä tapahtuu (paremmissakin piireissä) ;). Onneksi musikaali oli hyvä vaikkakin saksankielinen. Tarina taisi kuitenkin olla syvässä lihasmuistissa, jos siis yhtään käsitteli Michael Jacksonin elämää ja musiikkia?
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Heidi! Musikaali oli todella hyvä ja tarina käsitteli Michael Jacksonin elämän vaiheita ja parasta oli tietenkin ihanat tanssit ja biisit!
Raija / Kohti avaraa maailmaa
En nyt muista ainakaan käyneeni missään konsertissa tai teatterissa… Paitsi Tukholmassa moneen kertaan, mutta asuin siellä. Sen sijaan olin tuolla Jacksonin konsertissa myös, ja oli yllätys lukea tuo vuosiluku! MJ:n suurin fani meidän perheessä oli keskipoika, joka on tuolloin ollut siis vain 9-vuotias 😁
Jännä juttu, että siellä missä ilman muuta olettaisi olevan jotain toimintaa kahviloiden jne muodossa (koska sinne kokoonnutaan!), ei ole?? Kenestäkö/mistäköhän moinen bisnesvaiston puute johtuupi? Vai alueesta/tilasta?
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Näyttääpä Hampuri kivalta mereltä päin katsottuna, tosin niin tekee monet muutkin kaupungit. Mutta olipa harmi, että saari ei vastannut muistikuvia. Toki sen otsikosta arvasi. En ole ulkomailla käynyt tuollaisissa tapahtumissa, mutta olisihan esimerkiksi musikaali mahtavaa kokea.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Eikö näytäkin. Onneksi tuo taisikin olla ainoa pienen pieni pettymys koko reissulla. Ilman muuta kannattaa joskus mennä musikaaliin. Ihan jo pelkän tunnelman takia.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Huippua, että sinäkin pääsit tuolloin nauttimaan stadionilla kunnon keikasta. Aika jännä oli tosiaan, että olin saanut muodostettua erilaisen kuvan paikasta. Ei tosin ole ensimmäinen kerta kun menee vähän mielikuvat pieleen. Veljeni jaksaa aina muistuttaa ”ihanasta käsityöläisten alueesta” jonne raahasin hänet aamiaiselle toiselle puolelle New Yorkia kuin missä bunkkasimme. Oin taas kerran uskonut jotain lähdettä, että siellä on käsityöläisiä joka puolella kojuineen ja muutenkin niin kiva hipsterimeininki. Siellä ei ollut yhtään mitään — paitsi kertakaikkisen upea aamiainen. Sain siis anteeksi pitkän matkan, mutta kyllä siitä kuitenkin muistutetaan, sillä täytyyhän siskoa aina muistaa kiusata, hehe.
Eveliina / Reissukuume
Harmi, että saari ei vastannut odotuksia, vaan oli tuollainen ankea teollisuuspläjäys. Mutta sellaista sattuu, mäkin olen lähtenyt useampaan paikkaan ”kamera innosta heiluen”, mutta joutunut sitten pettymään.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Hehe, nimenomaan kamera innosta heiluen. Esitys oli kuitenkin niin ikimuistettava, että en tuota oikeasti mitenkään suurena pettymyksenä pidä.
Pirkko / Meriharakka
Vain englanninkielisissä maissa on tullut käytyä teatterissa tai musikaalissa.
Hampurin rannoista olen kyllä pitänyt – musikaalien sijaan olisi ehkä kannattanut keskittyä alueen muuhun tarjontaan 🙂
https://meriharakka.net/2017/06/26/hampuri-satama-alue/
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Englanninkielisissä itsekin pääasiassa, Buenos Airesissa tosin espanjankielisessä. Musikaaleissa tosin ei niin dialogilla ole väliä, mutta saksa kun ei taitu lainkaan, niin oli siinä vähän erilainen fiilis. Keskityttiin toki seuraavina päivinä muihinkin Hampurin kohteisiin ja viihdyttiin. Tuo sinunkin postauksessasi oleva miniatyyrimaailma oli ihan huippu reissunaisen kohde.
Merja / Merjan matkassa
Olen käynyt Lontoossa katsomassa musikaaleja. Viimeksi olisin halunnut nähdä Michael Jacksonin, koska se pyöri sielläkin. Esityksiä ei harmikseni ollut sunnuntaina, joka oli ainoa aikatauluun sopiva päivä. Kävin sitten katsomassa SIX-musikaalin, ja sekin oli hyvä. Hampurissa en ole käynyt, vaikka lähellä oli ettei äidin kanssa lähdetty sinne muutama vuosi sitten. Hänen hyvä ystävänsä asuu Hampurissa ja olisi ollut kiva saada paikallinen opas, mutta matkasuunnitelmat muuttuivat. Nyt äiti ei jaksa enää lähteä reissuun, joten ainakaan yhdessä emme Hampuriin matkaa, mutta ehkä menen sinne joskus muussa seurassa. 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Merja! Harmi, että yhteinen reissu äitisi kanssa ei toteutunut. Tämä toki taas hyvänä muistutuksena, että ei kannata säästellä matkoja sitku-ajatuksella, kun sitku voi jäädä kokonaan tulematta. Itsekin kävin muuten vähän tuon jälkeen Lontoossa ja ajattekin, että jos olisi joku viime hetken puoli-ilmainen lippu MJ musikaaliin, niin olisin mennyt itsekseni ja piruuttaan katsomaan senkin. No eihän siellä mitään lippuja ollut.
Cilla Maria Travel
Pakko myöntää sivistymättömyyteni, mutta en juurikaan käy teatterissa tai musikaaleissa edes koti-Suomessa, konserteissakin tosi harvoin. Viime vuonna tosin Behmin konserttisalikiertue sinfoniaorkesterin kanssa oli kyllä vaikuttava.
Hieno muuten tuo aaltorakennus. Muistaakseni Tallinnan Rotermannissa on myös rakennettu vanhan päälle uutta. Pidän itsekin tuosta tyylistä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
No ei kai se nyt niin sivistymätöntä ole, ettei joka paikkaan kerkeä ja kaikki asiat niin kiinnosta;) Behmin olen nähnyt festareilla, mutta tuo konserttisalikiertue jäi väliin. Paljon olen siitä lukenut hyvää, joten ilmeisen hyvä valinta sulta.
Mulla tuli myös heti mieleen Rotterdamin alue tuosta Filharmonikkojen talosta. On myös mun silmääni todella tyylikästä. Linjakkuus ja rosoisuus.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
Harmi, että paikka osoittautui vähemmän viihtyisäksi, mutta hyvä tosiaan että olitte ehtineet syödä kunnolla ennen! Musikaaleja ja teatteriesityksiä on tullut käytyä katsomassa useammassa maassa, Lontoo kuitenkin vie itselle voiton 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Olisi tosiaan ollut harmi, jos olisi pantattu nälkäämme eikä syöty päivällä, kun tarjolla on niin hyvää ruokaa. Musikaalit varsinkin on kyllä kivoja, koska ne on sopivan kevyitä ja tykkään myös aina seurailla, miten missäkin päin ihmiset käyttäytyy, pukeutuu ja toimii esityksissä. Ehkä kivoin kokemukseni oli Buenos Airesissa, kun menin esitykseen yksin ja sain heti seuraa eräästä rouvasta joka tuli neuvomaan miten toimia, jos on jo lippu ostettuna.