EUROOPPA,  IRLANTI

IRLANTI: JUNARETKI DUBLINISTA HOWTHIN KAUNIISEEN KALASTAJAKYLÄÄN

Tara Station

Helppoa ja kivaa vaihtelua oli tehdä päiväretki läheiseen kalastajakylään Howthiin. Vain puolen tunnin junamatkan päässä oli vanha kalastajakylä, jossa ei ollutkaan niin paljon turisteja kuin olin kuvitellut. Ihan Dublinin keskustassa oleva Tara Station oli meitä lähimpänä oleva asema. Junamatka kestää puolisen tuntia ja DART-junia menee parinkymmenen minuutin välein, joten ei tarvitse henkeään pidätellen suunnitella aikataulua. Sen verran kannattaa kuitenkin katsoa, että taulussa lukee tosiaan Howth, sillä muut junat ei sinne poikkea. Ostimme meno-paluu-liput ja se osoittautui hyväksi ideaksi, sillä kun olimme lähdössä takaisin, näytti Howthin asemalla olevan aikamoista sekoilua lippujen oston kanssa. Siellä ei myöskään näkynyt henkilökuntaa, emmekä itse asiassa edes saaneet mistään tietää, miltä raiteelta juna lähtee,mutta onneksi suuntasimme ihan oikeaan junaan.

Koska reissumme oli rajoitettu neljään päivään, emme lähteneet sen kummemmin etsimään Irlannin eksoottisia nummia, vaan päädyimme kartuttamaan kokemuksiamme tällä helpolla päiväretkellä. Olin kyllä ilmoittanut matkakumppaneilleni että tässä ei mene koko päivää, vaan iltapäivällä ollaan jo takaisin Dublinissa ja ehditään vielä tehdä vaikka mitä. Ei oltu. Ei ehditty. Jotenkin siinä vaan sai koko päivän vierähtämään upeissa maisemissa.


Kylä oli pieni ja ruoka- ja kahvipaikkojen suhteen ei ollut ylitarjontaa. Aloitimme retkemme kivassa Il Panorama – minikahvilassa (hyvä vessa, jossa kirahvi kehui takamusta)ja käveltyämme Howthin Cliff Walkin oli aikaa mennyt ihmettelyyn ja maisemista nauttimiseen niin kauan, että oltiin pitkällä iltapäivässä — ja nälässä. Tuohon köpöttelyyn ei sen kummempia karttoja käytetty, sillä reitti on ihan selkeä.

Bussilla keskustasta Cliff Walkille pahimman sateen aikana.
Ai liekaan? Ai mut vai?
Tällä kaverilla menee reitin kulkemiseen vähän pidempään.
Tommosta helppoa polkua oli koko matkan

PHOTO SHOOTING

Aika rauhassa sai merta myötäilevää polkua kulkea, vaikka ajoittain tulikin porukkaa vastaan. Kun lähestyimme isompaa kielekettä, Easternmost Point of Howthia, huomasin että siellä oli paljon väkeä. Olin pukenut sadeasuni alle kirkkaanvärisen mekon ihan vaan koittaakseni, että miltä tuntuu olla niin sanottu Instagram-tyttö ja ottaa kuvia hienossa mekossa paikassa jossa normaalisti pidetään ulkoiluvaatteita. Oli aika kylmä ja satoi, joten suunnitelma oli seuraava: nopea riisuminen ja toiselle ystävälle reppu ja sadeasu ja toiselle kamera ja sitten vaan nopeita poseerauksia ja kuvia, jotta en vilustuisi. Luultavasti Howthin uloimmalla kielekkeellä seisseet turistit saivat hyvät naurut. Niin saimme ainakin me.

Howthista on näkymät Irlannin merelle, joka erottaa Irlannin Brittein saarista. Keskellä merta on Mansaaret, joka on kuuluisa ainakin yrityksille suotuisasta verotuksesta, usein 0 % ellei yrityksesi ole pankki. Myös maailman vaarallisimmaksi sanottu moottopyöräkilpailu The Isle of Man TT ajetaan Mansaarilla.

Merimetsot kuivattelee siipiään
Voisin mennä lintujen seuraksi kuivatteleen

PUBISSA NACHOJA

Howthin kylästä valikoitui ruokapaikaksi goottilaista kirkkoa vastapäätä oleva McNeills -pubi, jossa jostain kumman syystä valitsin nacho-annoksen. Olin toki maalaillut patikoinnin aikana puheessani kalakeittoa, joka tarjoillaan höyryävän kuumana eteeni. Olisihan se sopinut tunnelmaan paremmin, varsinkin kun nachot olivat ehkä pahimman makuiset, mitä olin ikinä syönyt. Vähän palaneetkin. Siitäs sain, kun en pysynyt suunnitelmassani.

Kävimme Howthissa myös pienessä vaatekaupassa, jossa luvattiin kyltin mukaan hyvät alennukset. Tai ehkä ne oli hyvät, en minä tiedä. Oli kyllä vähän hankalaa sovitella vaatteita, kun päällä oli monta kerrosta kampetta ja päällimmäisenä märkä sadetakki. Riisumiseen ja pukemiseen meni tuskaisen kauan. Kauppias mainosti, että niin ja niin paljon ostoksista menee hyväntekeväisyyteen, mutta en nyt kirjoittaessani enää edes muista mahdollista kohdetta. Mahdollisella tarkoitan nimenomaan mahdollista, sillä myyjä oli jotenkin erikoinen enkä hetkeäkään erehtynyt luulemaan, että osa tuotosta todella menisi muualle kuin omistajan taskuun.

Laitoin loton vetään, jos vaikka pääsis kiertämään vähän mualimaa

NÍ THUIGIM ELI HÄH?

Saiko irlantilaisten puheesta mitään tolkkua? Se riippui täysin henkilöstä. Yleensä ravintoloissa ja hotellilla puhuttiin ihan tavallista englantia, mutta välillä tuli kyllä vastaan puheen partta, joka muistutti sitä hyvin etäisesti. “En tajunnut tuosta yhtään mitään!” oli paljon käyttämäni lausahdus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että minulle olisi aina välttämättä puhuttu iiriä, vaan irlanninenglantia, jonka artikulaatiotapa on saanut vaikutteensa iiristä.

Bailyn majakka
Pieni testailu, mitä olisi tehdä blogipostauksesta podcast tekoälyn avulla;)

20 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Kymmenen vuotta sitten esimiehenäni ollut henkilö kävi vuosittain The Isle of Man TT -kilpailuja katsomassa. Puhui aina niistä aika paljon, ja kyllähän tuo aivan hurjalta touhulta kuulosti, huhhuh. Pitääkin tehdä sellainen tunnustus tässä, että en ole ikinä syönyt nachoja, vaikka useampi viikko on Meksikossakin tullut vietettyä. Aikoinaan olin yhtenä kesänä Englannissa töissä, työpaikka oli varsin iso ja siellä oli ihmisiä ympäri Brittien saaristoa. Eipä ollut irlantilaistaustaisten puheesta kyllä yleensä helppoa saada selvää, mutta sama koski kyllä myös skotteja. Jopa Pohjois-Englannista kotoisin olevien kanssa saattoi olla joskus hankalaa.

    • Hannele/ Hipaisuja Maapallolla

      Kiitos Mikko! Vai on jäänyt nachot maistamatta? Niissä on se vika että niitä tulee syötyä helposti liikaa ja seuraavana aamuna saattaa olla vaikeuksia avata silmiään, joten voit hyvin jättää tästedeskin maistamatta. Skotit on tosiaan toinen ryhmä, joista tulee mieleen kysyä, että pelleileeköhän ne vai puhuvatko oikeasti noin?

  • Paula - Gone with the Gastons

    Sateesta huolimatta sait kuitenkin noin kivan kuvan napattua mekossa. Ihmettelinkin ensin ennen kuin luin tekstin, että oletko tehnyt kaksi eri reissua kun toisessa ei näy sadetta ollenkaan Näyttää ihan eriltä kuin se toinen kuva. Kai laitoit sen nyt sitten Instagramiin? 🙂

  • Aila ja Juha

    Dublin toi mieleeni musiikin kirjan, jotabolin tekemässä (Musiikin Mestarit, Otava). Dublinissa oleva patsas Molly Malone saikin uutta väriä, kun kollegojen kanssa kävimme patsasta katsomassa. Ilmeisesti Molly Malone oli kaupitellut kalojen lisäksi muutakin… Sade oli meillä silloinkin olotilana, mutta tällaiselle patikkaretkelle emme ehtineet. Jos ei sada, voisin palata ulkoilmaretkelle.
    Juha

  • Cilla Maria Travel

    Ihana tuo värikäs mekko sateen harmauden keskellä! Mun oli myös tosi hankala saada selvää irlantilaisten puheesta. Samoin Lapissa töissä ollessa monen brittiasiakkaan englantia on ollu tosi haastava ymmärtää. Esimerkiksi kerran asiakas kyseli limppareiden perään ja luulin, että hän haluaa mansikan makuista, mutta pyyntö koskikin pilliä 😀 Straw please kuulosti ihan strawberryltä. Kielimuuri tullu vastaan myös kiinalaisten englannin kanssa ja sit Costa Ricassa, missä ainakin San Joséssa puhutaan todella outoa espanjaa. Oon tottunu pääasiassa Meksikon espanjaan, missä artikulaatio on yleensä selkeää ja melko hidasta.

    • Hannele/ Hipaisuja Maapallolla

      Kiitos Cilla Maria! Olen kyllä usein todennut että samassa maassakin eri alueilla saa jonkun puheesta selvää ja toisen ei. Viimeksi Nicaraguassa istuin useamman tunnin autossa miehen seurassa, jonka kanssa keskustelu sujui ihan hyvin. Menin hotelliin ja kyseinen mies sanoi vastaanottovirkailijalle että tämä nainen ymmärtää hyvin espanjaa. Virkailijan ensimmäisen kysymyksen kohdalla pyörittelin vaan silmiäni, sillä en saanut mitään selvää hänen puheestaan…

  • Raija / Kohti avaraa maailmaa

    Irlantiinkin olisi kyllä mukava päästä, vaikka ei sitten ymmärtäisikään puheesta mitään! Olen aina ihmetellyt noita mekkokuvia, itsellä ei tule pakattua isoja mekkoja mukaan koskaan, kun yrittää selvitä mahdollisimman vähin matkatavaroin, ainakin menomatkalla 🙂

    • Hannele/ Hipaisuja Maapallolla

      Kiitos Raija! Paljon tosiaan on noita mekkokuvia ja on niitä ihan hauska katsella Instagramista! Meillä kun oli pääasiassa kesäinen kaupunkiloma, oli mekkoja muutenkin pakattuna reppuun. En ole ikinä oppinut pelkillä käsimatkatavaroilla kulkijaksi. Ihailen niitä jotka näin tekevät, mutta yrityksistä huolimatta se ei sovi minun tapoihini matkustaa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *