FLORIDA,  POHJOIS-AMERIKKA

KEY WEST, USA: RENTOA MEININKIÄ

Alkuun vähän fiilistelyjä Key Westistä pääset katsomaan, kun tökkäät noita palmuja ➡️ 🌴🌴🌴

Odotin innolla jo pelkkää bussimatkaa Miamista Key Westiin, sillä luvassahan olisi merimaisemaa yllinkyllin. Aamukuudelta kaksikerroksisen bussin yläkertaan, penkki makuuasentoon, tyyny (kyllä, mulla on tyyny aina bussimatkalle) pään alle, villasukat jalkaan, iso villahuivi tomumajan päälle ja kylkiasennossa nauttimaan näkymistä. Ei voi enää linjurikyydissä mukavampaa olla.

Uusi ja vanha Seven Mile Bridge.

Vanha silta oli kokonaan poikki, mutta se näytti olevan ainakin illalla kävelijöiden suosiossa ja osittain varmaan tämän vuoksi valaistukin.

Vedettiin piipulliset.
Kun on reissussa yksin, pitää tyytyä siihen seuraan, mitä on tarjolla -tai mikä ei pääse juoksemaan karkuun.

Liikkuminen Key Westissä on helppoa jalan. Vaihtoehtona mukavuudenhaluisille on Conch Tour Train, joka on sellainen avonainen ”possujuna”, jossa opas hauskuttaa tarinoillaan. Minä valitsin köpöttämisen, sillä tykkään pysähdellä, kurkistella pihoille ja puikkelehtia muillakin kuin pääkaduilla.
<img.



Pari kesää sitten en päässyt ottamaan kuvaa Suomen (mantereen) eteläisimmässä kohdassa Hangossa, joten kostoksi lähdin tänne ottamaan kuvan Amerikan Yhdysvaltojen eteläisimmässä kohdassa eli ” Southernmost point USA continental”. En tietenkään mennyt jonottamaan vuoroani, vaan menin MELKEIN tohon tolpalle, johon KUULUU mennä, kiipesin pienelle aidalle, nostin kamerani yläilmoihin, räpsäsin kuvan, kokosin teleskooppikeppini takaisin reppuuni ja jatkoin matkaani tyytyväisenä. Jonon tyypit näyttivät miettivän, että eikö tuo hupakko TAJUA, että se kuva kuuluu ottaa tossa tolpalla. Valintoja, valintoja…

Kyyyyyllähän mä täältäkin näitä seinäpiirtelyitä löysin.

Key Westissä on kaksi kuuluisaa baaria: Sloppy Joe’s Bar ja Captain Tony’s Saloon. Jälkimmäinen kolisi itselleni runsaskätisen dekoraation takia.


Pitkäkoipinen on Great Blue Heron eli amerikanharmaahaikara ja tuo pieni kumara hahmo on Green Heron eli amerikankyyryhaikara

Brown Pelican eli ruskopelikaani. Näitä oli pilvin pimein.

Floribbean (Florida- Caribia, you know) Conch Fritters oli yksi annoksista, joka täällä kuuluu syödä. Kylkeen Key Lime Mustard -kastiketta. Oli hyvää. En tiedä, onko tuolle conchille suomenkielestä nimeä. Olen käsityksessä, että tämä annos tehtäisiin queen concheista ja se olisi suomeksi jättiläissiipikotilo. Mene ja tiedä. Eli mene Key Westiin ja ota selvää. Et tule katumaan.

Sellaistakin kuulin, että natiivit täällä —ja bahamalaiset myös— kutsuvat itseään mielellään concheiksi ja kuulemma muinoin on laitettu näkinkenkä jonkun tikun nokkaan talon edustalle kertomaan, että talossa on vastasyntynyt vauva. Mene ja tiedä. Nythän sulla onkin jo kaksi syytä lähteä reissuun.

Vähän vaan kattelin…..

Mikä jäi näkemättä?

Hautausmaa! Se olisi ollut huumorintajulleni sopiva kohde, sillä luin myöhemmin, että hautakivissä on vitsikkäitä tekstejä, kuten ”I told you I was sick” (kuuluisan luulosairaan B.P. Robertsin hautakivessä) ja “At Least I Know Where He’s Sleeping Tonight”.

Toinen, jonka missasin oli Hemingwayn kotimuseo. Sinne oli sen verran jonoa (ja mulla nälkä), että jatkoin sen ohi menoani. Eniten olisi paikassa kiinnostanut kuusivarpaiset kissat, jotka ovat polveutuneet Hemingwayn aikoinaan lahjaksi saaneesta Lumikki-kissasta. Kuvaakaan en talosta löydä, joten en tainnut sitä sitten ottaa. Laadukasta bloggausta😂

Ethän muuten vaan luullut, että täältä pääsee lähtemään syömättä Key Lime Pieta? Oli herkku!

14 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *