KROATIA, BOSNIA-HERTSEGOVINA JA MONTENEGRO: PIKAPYRÄHDYS

Neljä vapaapäivää putkeen eli tavallaan mullakin siis syyslomanen, joten lennot niin, että töiden jälkeen pari tuntia unta, reissuun ja takaisin niin, että ehtii pari tuntia nukkua ennen kuin velvollisuudet taas kutsuvat. Vaatteet ja muut varusteet tietenkin kotona palomiestyyliin valmiina hypättäväksi sisään. Ei se sen kummempaa suunnittelua vaadi (ja nuorena jaksaa, hehe).

Dubrovnikin vanha kaupunki. Täällä on huhujen mukaan turistiaikaan kauhea härdelli, mutta näin lokakuussa on ihan(an) rauhallista. Vanhakaupunki on rakennuksiensa sekä leveiden, kivestä tehtyjen katujensa että pikkuruisten sokkeloisten kujiensa puolesta todella upea.

Tässä yksi tapa viettää iltaa: tuolit vaan rinkiin.

Epäilen muuten, että sateella noilla kaduilla eteneminen saattaa olla vähän “slippin’ and a-slidin”.

Dubrovnikissa on kuvattu Game of Thrones. Sarja ei sano mulle muuta, kuin että ne jotka tykkää, ne käsittääkseni todella tykkää. Itse en ole ruutuakaan nähnyt eli täällä sitä saatetaan lompsia ties missä kuvauslokaatioissa, eikä värähdä missään.

Tässäkin saatta olla toimitetun vaikka mitä rivouksia– tai on voitu teloittaa joku. Kai siinä sarjassa on teloituksia? Rivouksia kai nyt ainakin on? Se on ainakin mun mielikuvani.

Joka tapauksessa noita GOT (sen verran tiedän, että kuuluu käyttää tota lyhennettä, ettei kuulosta/ paljastu juntilta /juntiksi) -kauppoja on joka nurkalla. Ainoastaan semmosessa nurkassa ei ole, jossa on jo jäätelöbaari, ravintola tai turrekauppa (se semmonen, jossa on I❤️Croatia-paitoja/avaimenperiä/mukeja). Eli mun osaltani tämä on äkkiä nähty. On kyllä jotenkin sääli, että upeiden rakennusten kivijaloissa on noin paljon krääsää.

Joulukauppahan pitää toki olla…

Kävin kuvaamassa oman spin-offini GOT:sta… hehe.

Jäätelöstä (sladoled) sen verran, että hyvää oli, mutta ei sen kummempaa kuin italiaanojen gelatokaan. Jäätelökioskeilla ei voinut maksaa lähimaksulla, vaan piti olla oikeaa rahaa, semmosta fyysistä, muistatko?

Tästä päästäänkin rahahommeleihin. Ruuhkaisilla paikoilla, kuten aina ja joka paikassa, on hyvä olla tarkkana, ettei kukaan ole käsi lipalla. Sun lipalla. Kroatian rahayksikkö näet on kuna ja se jakautuu sataan lipaan. Mitään salakähmäistä tai epäilyttävää vilppimielistä lähestymistä ei kyllä koko reissulla tapahtunut, mikä on aina kiva.

Bussilippu oli dalmatialaisen karvan auki kaksi euroa. Kroatian ”turistirannikko” on näet Dalmatian alueella ja sieltä on kotoisin Dalmatiankoirat.

Ei tuota paikallista valuuttaa käteisenä paljon tarvinnut, mutta kannattaa sitä aina olla mahdollisimman montaa maksuvälinettä, jotta selviää kaikenlaisista tilanteista eteenpäin.
Selvisi, että vaikka korteillani oli maksualueena Eurooppa, ei maksaminen onnistunut Bosnia-Hertsegovinassa eikä Montenegrossa, vaan rajauksena tulee olla Maailma. Kroatia on EU-maa ja valuutta on kuna. Bosnia-Hertzegovina ei ole EU-maa ja valuutta
on markka. Montenegro ei ole EU- maa ja valuutta on euro. Tämä selkeää, mutta unohtui nopeasti:)

Ajatus: tästäpä reppuun pientä kivaa herkkua. Totuus: ihan kauhean makuisia ja kuivia kökkeröitä.

Turistien keskuudessa on suosittua ostaa 33 euroa maksava lippu ja lähteä kiertämään Dubrovnikin vanhaa kaupunkia muurin päällä kulkevia väyliä. Geokätköilijöiden keskuudessa sen sijaan on suosittua kiivetä vuorenrinnettä rauhallisilla kujilla kätkölle ja katsella sieltä, kun turistit kiertävät muurilla.

Burek-piiraita (juustolla, pinaatilla tai lihalla täytettyjä filotaikinakätköjä) olisin halunnut kokeilla, mutta ei sattunut eteen yhen yhtä ruokakojua. Nämä kääryleet söin bosnialaisessa ravintolassa, koska mulle vakuutettiin, että ne oli valmistettu samoista aineksista, joten sai kelvata. Ja kelpasi.

Istrian niemimaa on ihan Kroatian pohjoisosassa, siellä missä voi joutua Pulaan. Niemimaa on kuuluisa tryffeleistään, joita tunkevat Motovun kylässä kuulemma joka paikkaan olutta myöten. Tryffeliolutta olisi ollut kiva maistaa. Uskon, että maut olisivat karkeloineet ihan sopusoinnussa. En kuitenkaan käynyt tuolla, mutta tryffeliannokseni sain etelämpänäkin– sellaisen pasta-annoksen, jossa oli siivutettua tryffeliä eikä vaan jotain köyhiä hippusia. Maku huimasi päätä, hinta ei. “Fuzi sa tartufima” maksoi 118 kunaa eli reilu 15 euroa.

Hadžijski Cevap on bosnialainen trad. naudanliha-kasvispata, jota kypsennetään piiiiiiitkäään ja haaaartaudella ja jonka päälle töräytetään lopuksi kajmak-klöntti. Lohturuokaa, sanoisi trendikkäät ruokabloggaajat. Mä nyökyttelen samaa mieltä olemisen merkiksi.

Aika paljon näytetään suosivan erilaisia liha-kasvispatoja tuolla alueella. Kroatialaisen version nimi on peka.

Montenegrolainen seafood-risotto. Olisin itse tietenkin ollut runsaskätisempi seafoodin kanssa, mutta risotto oli just niin kuin pitääkin.

Sarajevsko Pivo, bosnialainen olut. En ole asiantuntija, mutta tämä oli oikein hyvää. Joku raikas sivumaku. Ravintolassa 6,70e.

Paras olut oli kuitenkin tämä! Bosnialainen Sarajevsko Limun. Sain tosin kommentin, että kai nyt, kun tuo maistuu sitruunalimulta eikä oluelta lainkaan. Saattaa johtua olueen sekoitetusta sitruunalimusta, mutten ole varma.

Taidehommeleista sen verran, että kävin ainoastaan Dubrovnikin nykytaiteen museossa Momadissa, mutta tämän hetkiset näyttelyt ei sattuneet olemaan mun mieleeni. Lippu maksoi reilun 17 euroa —eli aika kallis—, mutta sillä olisikin sitten päässyt peräti yhdeksään eri museoon. En käynyt kuin yhdessä Momadin lisäksi ja sielläkin vaan vessassa, kun sattui hätä just arkeologisen museon kohdalla. Eli toisen museokortti on toisen vessakortti😅.

Mukava retkikohde oli Biokovon luonnonpuisto, jonka pääportille Splististä ajelee alle puolitoista tuntia ja Dubrovnikista alle kolme tuntia. Puistoon tulee ostaa liput netistä etukäteen autokunnittain tai millä nyt liikkuukaan ja valita, millä tasatunnilla ajelee sisään. Sisään pääsee kerran tunnissa 20 autoa, jotta vältytään turhalta häslingiltä ja varmasti myös muutamalta onnettomuudelta kapeilla vuorenrinnettä mutkittelevilla teillä.

Hetkessä eläminen on parasta ja reissussa pitää aina olla aikaa pysähtyä tutkimaan mielenkiintoisia juttuja ja aikataulut aina vähän ärsyttää. Kun eteen tulee graffiteja, pysähtyy kaikki etenemiseen johtava toiminta.

Tällä kertaa sillä seurauksella, että ajantaju meni ja pääportille saapuminen myöhästyi liki puolella tunnilla. Kiltti virkailija aukaisi kuitenkin portin. Liekö se auttanut, että ei ollut enää ruuhkainen turistikausi.

Tiet olivat hyväkuntoisia ja varsin kiitettävän usein oli levennyksiä, joissa vastaantulijan voi turvallisesti ohittaa. Tämä turpa ei tosin välittänyt pysyä omalla kaistallaan.

Hauska turisteille tehty puoliympyrän muotoinen lasilattiainen Skywalk-kävelykäytävä “tyhjän päällä” piti totta kai testata. Hienot oli maisemat ja kiva fiilis.

Mukaan kävelylle pääset tällä videolla:

Skywalkista matka jatkui Biokovon korkeimman vuoren Sveti Juren huipulle 1762 metriin.

Sädeväriherne kasvoi Juren huipulla ihan muina hernekasveina

Kroatialaisissa vuokra-autoissa on manuaalinen ajokamera:

Marschino-likööriä on bosnialaisessa kaupassa komea rivi. Painotus enemmän juomissa, kuin elintarvikkeissa.

No, okei. Nämä kuvat nyt vaan satuin kaupassa valitsemaan eli jos ne vie ajatusta johonkin suuntaan, se voi olla vaan hämäystä. Sama kuin suurimmassa osassa kuvista: mitä rajataan itse kuvissa sisä- tai ulkopuolelle tai mitä jätetään julkaisematta ja mitä ei.

Shoppaillahan pitää aina ja tällä kertaa mukaan tarttui montenegrolaiselta mummolta villasukat. Ne olikin sitten ainoat tuliaiset tältä matkalta. Tai oli yhdet korvikset, kun löysin samankaltaiset, jotka mulla oli reissuun lähtiessä korvissa, ja jotka ehdin pudottaa yksi kerrallaan päivässä. Näistä uusistakin ehti pudota toinen. Ei ollut mulle tarkoitettu se malli.

Nuoriso on muuten ihan samanlaista Montenegrossa kuin meilläkin: selät koukussa näprätään kännyköitä.

Kolmesta uudesta maasta geokätköt logattuna eli ihan tuottelias pitkä viikonloppu.

Parasta taas kerran oli aamuhetket. Kun lähtee heti ulos, kun vaaleanpunaista alkaa pilkottaa ja on vielä viileää ja reilun tunnin päästä kaikki on ohi ja uusi päivä on alkanut. Jos olet se tyyppi, joka tykkää nukkua pitkään, niin koita edes kerran, miltä tuntuu hiipiä auringon noustessa ulos ja kokea tuo.

Onko sinulla korkeanpaikan kammoa ja haittaako se reissatessa?