KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?
AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA
Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin.
Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä se Santiago de Chile hetken kuluttua kirkastui mieleen, ei aivotoiminta ollut sentään kokonaan loppunut.
SATUSEHAT JA VÄÄRÄÄ VALUUTTAA
Vielä pahempaa hölmöilyä sain aikaiseksi vähän yli kuukautta myöhemmin, kun lähdin Indonesiaan. Takana oli pitkän pitkiä työpäiviä ja unta minimaalisesti, mutta ”lomallehan sitä ollaan menossa ja koneeseen pääsee nukkumaan”. Sinne koneeseen vaan pitäisi ensin päästä mahdollisimman pienellä säädöllä.
Meinasi tulla ihan hiki heti lähtiessä, kun olin kyllä hankkinut joskus kuukausia sitten Indonesiaan vaadittavan Satusehat-sovelluksen, mutta unohtanut siihen rekisteröityä. Ilman sitä ei kuulemma mua oteta koneeseen. Sain onneksi checking-tiskillä ystävällistä palvelua ja lohdutuksen sanan virkailijalta: En ole kuulemma ainut, jolta tämä puuttuu. En kuitenkaan kuulu ihmisiin, jotka ei ota asioista selvää ja myös toimi ohjeiden mukaan, joten tämä oli nyt selkeästi harppaus kohti höperyyttä. Ei auttanut kuin raahata reppu syrjään ja laskeutua polvilleen ihmettelemään sovellusta. Ärsyttävää oli, että se ei suinkaan ollut alusta asti englanniksi, vaan ekat stepit piti ”arvata” ja vasta sen jälkeen pääsi kielivalintoihin. Video kuvaa fiilistäni, kun sumeilla aivoilla sain vihdoin varmennuskoodin ja lopulta QR-koodin, jota vilauttamalla alkaisi paratiisimaiset tropiikin rannat siintää silmissä. Tosin näyttäessäni koodia virkailijalle, ei hän osannut sanoa koodin käytöstä matkakohteessa mitään. Hän totesi vaan, että tämä vaaditaan ja tällä hän päästää koneeseen.
Videoon tosta ⬇️
Ensimmäisen kerran korona-rajoitusten jälkeen, kun on voinut matkustaa helposti lähes minne vaan oli hullut security-jonot. Totesin myös, että jonottaminen ihan tavalliselle miehitetylle passikontrolli-luukulle oli huomattavasti nopeampaa kuin automaateilla toikkarointi. Siirryin siis old school -jonoon. Ehdottaisin muuten, että osa henkilökunnasta sijoitettaisiin pönöttämään sinne maasiinoille ja huutelemaan ohjeita. Ihmiset hermostuvat, kun laitteet ei toimi jouhevasti ja se nalle, joka toppuuttelee rauhallisuuteen niillä tassuillaan alkaa ainoastaan ärsyttämään.
Kun vihdoin passintarkastuksessa kysyttiin, mihin olen menossa, sanoin kirkkaalla äänellä Dubai, vaikka olinkin menossa Dohaan välilaskeutumaan ennen Balin Denpasaria. Pieni änkkääminen, perään hermostunut naurahdus ja sain kuin sainkin kakistettua suustani lopulta oikean kohteen. Hävetti ja soimasin taas itseäni. Olen muka ihan kokenut matkaaja ja siltikin tällainen tonttu.
Päätin vielä vaihtaa vähän paikallista valuuttaa alkupääomaksi ennen koneeseen nousua. Eteeni alettiin laskea rahoja ja ne tuntuivat tutuilta. Jännä, sillä olin menossa ensimmäistä kertaa elämässäni Indonesiaan. Tuo silmälasipäinen hiukseton mies noissa seteleissä…..Gandhi! Lamppu syttyi pääni päällä ja aloin nauramaan ääneen ja totesin, että taisin pyytää Intian rupioita? Yes, mam, kyllä pyysitte. No en ollut Intiaan menossa, joten pahoittelin ja tein uuden tilauksen, nyt indonesialaisia rupioita.
Tällaisella säädöllä alkoi reissuni ja taisi pikkuista säätöä olla putken toisessakin päässä, mutta nyt olin kuitenkin valmis tyynyineni ja kirjoineni asettumaan koneeseen lempipaikalleni A eli ikkunan viereen, jotta voin rauhassa nukahtaa (hyvällä mielikuvituksella) lähes ”vasemmalla kyljelläni”. Täytyi vaan muistaa muistuttaa viereen istujaa, että tökkäisee, kun ruoka saapuu, sillä minä aion olla unten mailla jo ennen kuin pyörät irtoavat maasta. Reissu alkakoon!
P.s. Samaistuitko?
Eihän sitä tiedä, vaikka nämä kiinnostaisivat:
SRI LANKA: VUORISTOA, MAISEMAJUNA JA VINKKI MUTAPOLULLE
SRI LANKA: RUOKAHOMMELEITA JA PÖLJÄNPOLKUA COCONUT TREE HILLILLE
19 Comments
Eveliina / Reissukuume
Väsymys ja totaalinen aivosumu kuulostaa (valitettavaa kyllä!) erittäin tutulta! Mutta jälkeenpäin voi (ehkä?) jo hieman nauraa omalle höperyydelleen. Olettaen siis, ettei ole pysyvä olotila 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Kyllähän mulla aina mokaillessa tulee välittömästi mieleen, että tämä pitää muistaa kirjoittaa ylös. Enemmän nuo aina naurattaa, varsinkaan kun kyse ei ole mistään vakavasta.
Mari/ Maailma kotina
Luin äsken, että unohdit kirjautua Indonesian “satusetä”-sovellukseen😂😂😂. Mitä tämä minusta kertoo🫣🤷♀️😅😂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Samalla lailla tuon itsekin luin (ja luen edelleen). Oli muuten ihme sovellus. Ei sitä missään kysytty/ vaadittu paikanpäällä. Ehkä joku mukavastuullinen keksintö, tiedä häntä,
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Tutulta kuulostaa. Minusta tuntuu, että en ole vieläkään palautunut toukokuisilta Kreetaan ja Kroatiaan suuntautuvilta matkoilta kahden eri ihmisen kanssa. Olin jo aivan sekaisin Kroatiassa, en muistanut missä maassa olen. Eli kyllä se matkustaminen ja uudet paikat väsyttävät myös aivoja, varsinkin jos ei nuku kunnolla.
Terhi
Univelka on kurja olotila, siinä kyllä unohtuu helposti moni asia. Itse olen unohtanut mm. pankkitunnukseni ja nukahtanut lentokentälle. Sinne olisin jäänyt jollei sillä kertaa olisi ollut kaveria mukana.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Terhi! Pankkitunnuksien unohtaminen on aina yhtä kuumottavaa, vaikka olisi ihan lähikaupassa asioimassa, saati sitten reissussa. Huh, onneksi et jäänyt lennolta. Mulla on tapana laittaa aina muistutukseksi herätys, jos vaikka hairahdun lentoa odotellessa kävelemään vähän kauemmaksi kentällä tai muuten jään jotain ihmettelemään tai vaan syvennyn lukemaan. Onnsitten muutenkin mukavampi kun ei tarvitse koko ajan vahtia kelloa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! No niinpä. Onneksi on aina reissun lopuksi pitkä lento kotiin, niin tulee nukuttua väsymykset pois;)
Merja / Merjan matkassa
Tuohon kun vielä isketään päälle aikaero, niin avot, sitä ollaan sekaisin. 😂 Minä luin Satusehat -sovelluksen Marin tavoin “satusedäksi” ja mietin, että mihin tuollaista sovellusta tarvitaan.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Merja! Samoin luin minä ja vaikka myöhemmin luin nimen oikein, ei missään vaiheessa selvinnyt, mihin tuota tarvitaan. Myöhemmin en edes muistanut koko sovellusta, kunnes nyt lukiessani muistiinpanojani reissun alusta.
Elina / elinanmatkalaukussa
Ymmärrän hyvin, että alkaa kohteet mennä jo ihan sekaisin. Toivottavasti saat arjen hetkeksi tasaantumaan, jotta muistat missä taas olet 😀 Oltiin kesällä tosi paljon menossa vähän siellä sun täällä ja viikko oltiin Norjassa. Kun viimeisenä iltana tavattiin yks saksalaispariskunta (he tunnistivat meidän leiristä pari päivää aiemmin), vaihdeltiin reittikuulumisia yms, niin itsellä tuli ihan totaalinen black out, mistä olen tulossa, missä olin eilen, missä olen ollut toissa päivänä, missä me ollaan ylipäätään edes oltu koko viikon. Tuntui, että koko viikko meni jossain sumussa. Vaihdettiin kohdetta aina 1 yön taktiikalla ja näköjään se oli hieman liian reipas tempo kun mitään ei jäänyt mieleen.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Nuo ovat onneksi vain hetkellisiä sekoamisia. Normaalisti olen aina skarppi ja kaikki hommelit, paperit sun muut on tiptop kunnossa. Aikamoinen tahti tosiaan, jos yöpymisiä on aina vaan yksi per kohde. Itse tykkään, että on kiva olla kolme tai neljä yötä aloillaan (riippuen tietenkin matkakohteesta).
Anne | Elämää Nomadina
No nyt on kyllä ollut ihan reilulla kädellä annosteltuna hankaluuksia, mutta hyvinhän noista kuitenkin selvisit väsymyksestä huolimatta! Joskus aikaerosta ja matkustamisesta väsyneenä olen itsekin ollut kentällä aika pihalla, ja se on kyllä uskomatonta, miten vaikeaa siinä tilassa voi olla vastata ihan yksinkertaisiin kysymyksiin 😀 Toivottavasti hankalan alun jälkeen reissu jatkui vähemmän väsyneissä merkeissä!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Anne! Juu, eihän tuossa mitään vahinkoa päässyt sattumaan. Lähinnä sai hyvät naurut ja aiheen kirjoittaa postauksen.
Pirkko / Meriharakka
Nuo maahantuloon ja sen myötä edes lennolle pääsemiseen liittyvät jutut ovat kyllä stressaavia, varsinkin, jos niissä on jotain epäselvää. Korona-aikaan tietysti tuplasti haastavia. Viimeksi kesällä yritin hakea Tansanian viisumia etukäteen netistä vaikka sen kuulemma rajallakin saisi ja sitten se nettiviisumi ei koskaan tullut. Uskoin kyllä, että VoA järjestyisi, mutta häiritsi, että joutuisinko maksamaan sen sitten kahdesti. Mutta maksetulla anomuksella rajalla viisumi järjestyi – mutta pari viikkoa ennen reissua homma vielä melkein aiheutti unettomia öitä, ihan turhaan!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Pyrin tosiaan aina hoitamaan ihan kaiken valmiiksi ja tykkään, että on selvät sävelet eikä tarvitse stressata mistään, kun lähtee reissuun. Itselläni on kohta edessä Itä-Afrikan yhteisviisumin haku. Toivottavasti menee helpohkosti.
Melissa Laitakari
Väsyneenä ei kyllä pitäisi tehdä yhtään mitään. Itsekin sählännyt vaikka mitä väsyneenä. Onneksi ei ole sattunut mitään vakavaa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Melissa! Juuri näin: niin kauan kun ei satu mitään korjaamatonta virhettä, on tuollaiset sattumat vaan hauskoja sattumuksia, joille voi naureskella myöhemmin.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Heh, aikamoisia kommelluksia! Hmm.. Ihan vastaavia ei itsellä tule mieleen, mutta kieltämättä kova väsymys on erittäin ikävä olotila ja silloin on vaikea ylipäätään toimia järkevästi. Kaikkein pahin yhdistelmä on, kun tuohon kovaan väsymykseen yhdistää kovan kiireen, niin on katastrofin ainekset valmiit.