BOLIVIA: LA PAZ, MAAILMAN KORKEIMMALLA KÖKÖTTÄVÄ PÄÄKAUPUNKI

Täällä ei sovi hötkyillä, sillä nyt ollaan yläilmoissa, vaikkakin Chuquiago Markan laaksossa Andien keskellä . Korkeutta merenpinnasta on reilu 3600m ja se meinaa, että happi on kortilla. Lentokentällä, joka sijaitsee tarkalleen ottaen El Altossa (4150m) on aivan oma tunnelmansa. Kukaan ei kiirehdi, vaan kaikki laahustavat ja jalkoja ei turhan korkealle nostella. En olisi ikinä uskonut pystyväni kävelemään näin rauhallisesti, mutta oppia ikä kaikki.

Onko La Paz maailman paloturvallisin kaupunki?

Kuulin, että happea on niin vähän (16% normaalin 21 prosentin sijaan), että tulipalon vaara on aika pieni. Jostain syystä La Pazissa on kyllä lukuisia palolaitoksia eli onkohan tuo vaan urbaani legenda?

Nyt kun oli jo monta päivää näistä korkeuksista kokemusta, ei enää niin paljon puuskututtanut eikä mitään muitakaan oireita ilmennyt, mutta mitään munaravia tai hyppelehtimisiä ei sopinut miettiäkään. Tai nyt mä kyllä narrasin. Kyllä mä hypin. Tein nimittäin reissusta sellaisen videon, joka koostuu valokuvista, joissa hypin aina jokaisen majapaikkani sängyllä. Noissa korkeanpaikan kohteissa pitikin saada sitten kuva kerralla purkkiin, sillä yhdestä korkeasta hypystä meni happi täysin kortille. En suosittele tuollaista pelleilyä. Sehän on aika lapsellistakin. Sänkykin voi hajota. Mutta jos on veressä ripaus peppipitkötossua, on kaikki välillä heikun keikun ja arvaas oikun eikun…..

Hyppelyä sängystä toiseen (älä koita tätä kotona äläkä missään muuallakaan)

Joskus vanhan ja uuden yhdistämisestä tulee suorastaan upeaa jälkeä. Tällöin kummastakin korostuu parhaat puolet ja riitasointua ei synny. Parhaimmillaan rosoisuus yhdistettynä kiiltävään lasiin tai metalliin saa suorastaan haukkomaan henkeä, mutta nämä hallintorakennukset on onnistuttu mielestäni pilaamaan tällä kikkailulla.

Tuolla La Pazin keskustassa liikkuminen on kuulemma aina vähän niin ja näin, kun alueita suljetaan mm. mielenosoitusten tai levottomuuksien takia. Aina ei näin ollen joka paikkaan pääse suunnitellusti ja siinä se suola onkin. Kun olet vieraana, opit aina jotain uutta, hyvässä ja pahassa. Et voi taapertaa mielin määrin minne itse huvittaa, vaan joudut sopeutumaan olosuhteiden mukaan, on muutoksen syy sitten suurkaupungin haasteet, luonnonolosuhteet tai mitkä vaan. Sopeutujat sopeutuu. Tämän oppiminen tuo epätietoisuuden ja muutosten kestämistä myös arkielämään. Kun nyt lähdin tälle pohdintalinjalle, on pakko lainata vielä joogaopettajani viesti pari päivää sitten:

“If the body is stiff that is understandable. But if the mind is also stiff then you can’t get anywhere. The mind has to become flexible.” -Geeta Iyengar-

MAAILMANKUULU KÖYSIRATASYSTEEMI

Korkeuseroja kaupungin — tai oikeastaan kaupunkien, sillä El Alto ja La Paz ovat kaksi eri kaupunkia lähes yhteen kasvaneina— sisällä on paljon ja ennen täällä ei erkkikään päässyt liikkumaan paikasta toiseen jouhevasti, kunnes vuonna 2013 aloitettu köysiradan rakennus pelasti tilanteen. Kaupunki jatkaa kasvamistaa ylöspäin, joten käyttöä on koko ajan enemmän.

Köysirataa on yhteensä 40 kilometrin edestä ja ajelinkin tällä hyvin modernilla vekottimella pitkät pätkät. Köysiradan kymmenen linjaa ovat käytössä klo 6-22 (sunnuntaina 7-21)

Lipun hinta on 33 senttiä ja jatkolipun 22 senttiä ja lippuja saa ostettua jokaiselta asemalta. Jos haluaa huristella pitkän pätkän vaihtamatta vaunua, saa kulutettua esim. sinisellä linjalla 23 minuuttia.

Vauhtia olisi tietty saanut olla enemmän ( ja jotain nopeita silmukoita😂), mutta tämä ei ole tarkoitettukaan linnanmäeksi vaan ihan normaaliksi julkisen liikenteen kulkuneuvoksi.

Tästä köysiradan kyytiin:

Yksi vaihtoehto liikkumiseen on pakut, jotka keräävät väkeä kaduilta. Hintakaan ei päätä huimaa, sillä kyyti maksaa 200 boliviaanoa eli 30 senttiä. Asiakaspalvelussa on painoarvoa annettu selkeästi eniten informaatiolle, joka on hyvin esillä tuulilasissa. Vähemmän onkin sitten painotettu liikenneturvallisuutta, kun kuski ei näiden samaisten kylttien takia taida paljoakaan pystyä seuraamaan muuta liikennettä.

MERCADO DE BRUJAS

Cerro Cumbren alueella pidetään päivittäin El Mercado de Las Brujas eli noitamarkkinat. Ne eivät ole pelkästään turistirysä, vaan ihan oikeiden noitatohtoreiden (yatiri) pitämät markkinat. Amuletteja, kuivattuja sammakoita, lääkinnällisiä kasveja, talismaaneja ja tietenkin kuivatut laamansikiöitä. Laamansikiö haudataan talon alle pyhänä uhrilahjana Pachamamalle eli Äiti Maalle. Varakkaat tosin uhraavat elävän laaman: kurkku katki ja eikun verta pirskottamaan pitkin maita ja mantuja, jotta saadaan turvattua talonrakentajien turvallisuus. Ei kai siinä sitten mitään kypärää enää tarvita. Tätä hommelia kutsutaan muuten valkoiseksi magiaksi. Mustaa magiaa sen sijaan on se, kun ostan taikakaluja saattaakseni entisiä poikkiksia ja/tai muita vihollisia onnettomuuksiin ja turmioon. Jouduin ostamaan lisärepun, sillä nyt laitetaan puntit tasan. No ei sentään, pelko pois exät:)

Mutta mietitäänpä bolivialaisia tupareita. Mikä olisikaan mukavampi lahja uuteen kotiin kuin kuivattu, onnea tuova lampaansikiö? Siinä jää ruisleipä ja suolapussukka kakkoseksi.

Onnea symboloivat laamat ovat muutenkin Boliviassa arvostettuja eläimiä. Ne myös hyödynnetään kokonaan eli villa käytetään neulontaan ja kudontaan ja liha syödään. Söin itsekin laaman lihaa. Se oli ihan hyvää, mutta en usko, että sitä tarvitsee jatkossa lautaselle saada. Kasvisruokapainotteisena en niin lihasta välitä, mutta jätän aina option sille, että maistan kaikkea. Tässä nyt kuitenkin laamaa ensin keitossa lisukkeena ja myöhemmin pihvinä.

Eipä taida sellaista vaivaa löytyäkään, johon ei noitamarkkinoiden puljuista irtoaisi apua. Kyytiä luvataan antaa kasvaimille, virtsakiville ja ylimääräisille nesteille. On tarjolla rakkauden hunajaa, apua epilepsiaan, härän verta herrasmiesten herättelyyn, nuorentajaa rouvashenkilöiden kolmanteen ikää ja helppoo rahaa. Mua saattaa naurattaa, mutta olenko ostanut joskus silmänympärys- tai selluliittivoidetta? En ole, enkä ostanut näitäkään, joten tavallaan tuo viimeinen kohta toteutui: säästin helposti rahaa, kun pidin kukkaroni kiinni.

En tiedä, mihin tätä kuuluu käyttää, mutta kyllä mulla taiat oli mielessä, kun ryhdyin soitinta heiluttelemaan. Saas nähdä, toteutuuko…

Tämä hahmo on Ekeko. God of fortune. Onnen jumala. Figuurilla on enemmän roinaa mukanaan kuin keskiverto naisen käsilaukku vetää. Hahmolla roihuaa aina malppi huulessa😂

Ekeko on runsauden ja vaurauden jumala Perun ja Bolivian Altiplanon ihmisten mytologiassa ja keskeinen Alasitas- festivaaleilla, joita juhlitaan La Pazissa tammikuussa. Juhlat kestävät pari kolme viikkoa. Nämä tyypit osaa juhlia. Väkeä saapuu myös muualta Boliviasta ja ideana on ostiskella pieniä miniatyyriesineitä, jotka katolinen kirkko siunaa. Tämän jälkeen esineet jaetaan ystäville ja omaisille toivoen, että lahjan vastaanottaja saa kyseisen tuotteen tulevan vuoden aikana. Lahjan antamisella maksetaan myös symbolisesti velkoja ja pidetään näin välit kunnossa, vaikka varsinainen velka olisikin vielä maksamatta. Rituaalimatkat La Pazissa Alasitas-juhlan aikaan on merkitty UNESCON ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2017.

Mitä ihmeen nukkeja roikkuu sähkötolpista?

Ihmettelin auton kyydissä, kun sähkötolpassa roikkui nukke! Ja toinen! Ja monen monta synkeän näköistä aikuisen ihmisen kokoista nukkea roikkumassa tolpista kadun varrella. Mistä on kysymys? Minulle selitettiin, että köyhillä ja vaarallisilla alueilla, joihin edes poliisit eivät uskalla tulla, toimii asukkaista muodostetut korttelipoliisit, jotka ovat laittaneet varoitusnukkeja esille kertomaan, kuinka rosvoille käy. Heidät tapetaan — tai kuten tämän nuken tekstissä lukee — poltetaan. Huh! Ei tullut mieleenkään lähteä tuolle alueelle päiväkävelylle. Oletko törmännyt tällaiseen tai vastaavaan muualla?

VALLE DE LA LUNA

Valle de la Luna, jota kutsutaan myös nimellä Killa Qhichwa (Kuulaakso), sijaitsee noin 10 kilometrin päässä La Pazin keskustasta Pedro Domingo Murillon maakunnassa. Täällä eroosio on kuluttanut pois suurimman osan vuoresta, joka koostuu pääasiassa savesta. Kalliomassaa on vyörynyt alas, jättäen korkeita savitorneja.

Tästä nopea kierros kuulaakson maisemaan ⤵️

Samankaltainen paikka on hieman idempään La Pazista, nimeltään  El Valle de las Animas (Sielujen laakso). Myöhemmin samaisella reissullani edettyäni Chilen puolelle San Pedro de Atacamaan, olisi tullut toinen mahdollisuus vierailla samannimisessä paikassa, sillä tuolta kylästä oli 13 kilometriä toiseen Kuulaaksoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kertakäynti kuussa täytyy riittää yhdelle ihmiselle.