LONTOO: EPÄONNISEN ALUN JÄLKEEN PIKKURILLI PYSTYSSÄ ILTAPÄIVÄTEELLÄ
Reissunaisen pahin painajainen oli, kun matka Lontooseen likkojen kanssa oli vuorokauden päässä ja meitsi soittaa itselleen ambulanssia keskellä yötä. Oli tasan vuorokausi aikaa lähtöön, kun sain jonkun oudon kohtauksen ja kaikki merkit viittasivat sydänkohtaukseen. Soitin hätänumeroon ja keskustelun jälkeen sain ohjeet pysyä paikallani ja odottaa ambulanssia. Sairaalassa vietin yön, mutta kohtaus meni ohi eikä syy selvinnyt. Pahin pelkoni (tietenkin, hehe) oli, että en saa lähteä matkalle, mutta koska kaikki mahdolliset kokeet ja testit oli tehty eikä mitään outoa ilmennyt, sain luvan lähteä reissuun lääkärin sanoin ”kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan”. Ei tällaisia alkuja enää, kiitos.
MAARTEN BAASIN KELLO PADDINGTONIN ASEMALLA
Saavuttaessa lentokentältä junalla Lontoon Paddingtonin asemalla, on syytä käydä ihmettelemässä hollantilaisen taiteilijan Maarten Baasin kelloa aseman etelänurkassa rakennuksen ulkopuolella. Tämä kello on vain yksi hänen videotöistään ja mielestäni yksinkertaisimmasta päästä. Real Time -sarja koostuu 12 tunnin mittaisista esityksistä, joissa esittäjät näyttävät ajan kulun eri tavoilla. Olin aiemmin käynyt Lahden Malvassa katsomassa Baasin näyttelyn ja todella vaikuttunut hänen töistään. Tässä nimenomaisessa kellossa puoli vuorokautta pyörivässä luupissa herrasmies pyyhkii minuuttiviisariin pois ja piirtää sen uuteen kohtaan vain toistaakseen saman minuutin kuluttua, jotta kello pysyy ajassa. Tätä voisi kutsua hyödylliseksi taiteeksi vai mitä?
Meille kolmelle oli varattu huone Paddingtonin alueelta. Hotellimme The Westbourne Hyde Park oli sama, johon olin tehnyt varauksen kesällä 2020 — ja jonka jouduin sittemmin peruuttamaan koronahässäkän takia. No ei se ollut ihan täysin sama, sillä hintalappuun oli saatu lisättyä monta sataa euroa kolmen yön pätkälle, mutta oli kuitenkin ihanaa päästä vihdoin toteuttamaan vanha Lontoon suunnitelma, joka oli jäänyt roikkumaan. Tämä on muuten ollut ainoa reissu, jonka olen ikinä joutunut perumaan. Kop kop puuta.
Hotellilla oli vähän huonosti mietitty meidän kolmen majoittuminen ja se aiheutti aikamoista henkilökunnan ravaamista huoneessa. Emme tietenkään huomanneet kaikkia epäkohtia kerralla, vaan huoneessamme ravasi viidellä eri käynnillä yhteensä kolme eri herrasmiestä.
Kutsunta yksi: Emme osanneet avata ikkunaa eikä tallelokero toiminut.
Kutsunta kaksi: Tallelokero ei edelleenkään toiminut ja selvisi, että paristo oli lopussa.
Kutsunta kolme: Kahvikuppeja oli vaan kaksi ja koska meillä on traditio, että keitän ja tarjoilen tytöille aamukahvit sänkyyn, olisi tosiaan kiva, että itsekin saisin vaivanpalkaksi pienen kupposen.
Kutsunta neljä: No eihän meillä ollut myöskään kolmatta peittoa. Eikä vesipulloa. Eikä aamutakkia. Eikä hammasharjamukia, jota en todellakaan käytä sen alkuperäiseen tarkoitukseen, koska sitä ei oikeasti pestä, mutta joka on hyvä olla korvaamassa bideetä. No nyt et käytä sinäkään enää sitä mukia. Puute oli muuten sekin, kun ei ollut wc-harjaa. Bideen ja vessaharjan pitää kuulua varustukseen. Ihme homma, että tuota ei ymmärretä.
Kutsunta viisi: Adapteri. Vaikka mulla oli sellainen monisakarainen multi-adapteri, ei siinä ollutkaan brittiplugia, joten sekin tarvittiin vielä lainaan.
Meitä onneksi vaan nauratti tämä show ja toivottavasti näitä herrojakin. Varmaan naureskelivat alhaalla respassa, että onpa siellä seurankipeitä rouvia:) Tämän kaiken lisäksi jouduimme aikamme pohtimaan, miten saadaan suihku toimimaan, mutta siitä sentään selvisimme keskenämme.
EPÄONNINEN VALOKUVAUSTUOKIO
Hyde Parkin koilliskulmalla on Speakers´Corner, joka on maailman vanhin edelleen toimiva paikka, jossa kuka tahansa saa koska tahansa pitää puheen. Se on perinteinen kokoontumispaikka mielenosoituksille, protesteille ja marsseille. Tuolla ovat puhuneet monet tunnetut henkilöt kuten herrat Marx, Lenin ja Orwell. Vaikka tuolla saa periaatteessa koska tahansa pitää puheen, on käytäntö kuitenkin ollut, että puheita pidetään lähinnä sunnuntaisin. Minä en pitänyt puhetta vaan keskityin selfien ottamiseen — ja se taisi olla virhe.
Kuvaa ottaessani, kuinka ollakaan, pudotin puhelimeni katuun sillä seurauksella, että näytön lasi meni rikki. Olin aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ovat niin huolimattomia, että rikkovat puhelimensa ja nyt kävi sitten itselleni vahinko ensimmäistä kertaa elämässäni. Minulle vaan ei käy tuollaista. Ja taas kävi. Harmitti tosi paljon ja soimasin itseäni kyllä koko reissun ajan huolimattomuudesta. Onnekseni puhelin oli sen verran uusi, että vakuutus korvasi uuden lasin. Mutta silti. Noin ei saisi kuitenkaan käydä.
AFTERNOON TEA
Olin varannut meille hyvissä ajoin ennen matkaa perinteisen Afternoon Tea – hetken. Olisin halunnut Ritziin, mutta sinne oli varaukset tehty kuukausien päähän, joten päädyin Langhamin Palm Courtiin. Tämänkin varauksen tein kolme kuukautta ennen reissua. Sali oli todella upea ja eityisesti pidin siitä, että siellä yhdistyi vanha ja moderni. Taulut seinillä olivat myös todella mieleeni.
Asuetiketti näytti olevan erittäin vapaa. Jotkut olivat laittautuneet ihan todella parhaimpiinsa — osan ollessa selkeästi t-paita-shortsit- reissuvaatteissa. Olipa eräällä rouvalla yläosanaan pelkkä bikinin yläosa. Me kolme sijoituimme tällä asteikolla keskivaiheille siisteine asuinemme, mutta turisteille tyypilliseen tapaan lenkkareihin sonnustautuneena. Onneksi nykypäivänä sekin on sallittua. Tosin nuori Hannele olisi kävellyt hotellilta korkkareissa hoippuen puolen tunnin matkan, koska olisi ollut ”noloo” mennä missään muissa kengissä. Mielestäni on kiva, että todella hienoon paikkaankin pääsee, vaikkei olisikaan sonnustautunut viimeisen päälle. Kukin tyylillään ja niin päin pois. Itse asiassa kyllä rakastan tälläytyä, mutta en viitsi käyttää siihen liiemmin kallista reissuaikaa.
Palvelu oli erittäin hyvää ja pidin erityisesti siitä, että istuimiemme viereen kannettin pienen pienet tuolit, joilla tarjoilija asetti laukkumme ja reppumme. Itse en laske ikinä laukkuani likaiselle lattialle ja tämä on kyllä ikuinen ongelma, kun ei ole paikkaa minne laukkunsa laittaa. Siisti ja pieni iltalaukku toki saa etiketinkin mukaan olla pöydällä, mutta vähänkään isomman päivälaukun saati -repun kanssa on aina hakemista.
Tarjoilu oli ylenpalttista. Vaikka kyseessä olikin iltapäivätee, sai valita juodakseen myös kahvia (ja vähän kuohuvaa). Tarjolla oli jos jonkinlaista sorttia suolaista ja makeaa ja oli täysi työ saada kaikki syötyä. Tällä jaksoikin sitten pitkälle illalliseen asti. En nyt tuollaiseen usein tuhlaisi rahojani, mutta ehdottomasti kannattaa kerran elämässään tämäkin traditio kokea.
”AFTER-WORK” VAI ”POST- 5PM”?
Käytettiinpä kumpaa termiä tahansa, kerääntyy viiden korvilla jokaiseen pubiin — ja siitä levittäytyen kadulle — valkokaulustyöntekijöitä nauttimaan pintillisen olutta. Ainakin brittiläisten mukaan tämä on lähtenyt nimenomaan heidän kulttuuristaan ja levinnyt siitä muualle Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.Tapa on lähtenyt alunperin siitä, että oman työporukan kanssa on lähdetty työpäivän jälkeen rentoutumaan heittäen ns. tittlelit pois ja kasvattamaan yhteishenkeä.
Sittemmin tavaksi on tullut lyöttäytyä muihinkin porukoihin. Vaihtamalla ideoita ja solmimalla uusia suhteita on voitu samalla kuulostella myös oman urakehityksen mahdollisuuksia eli tyrkyttää itseään tai vaihtoehtoisesti headhuntata. Onko se nyt sitten enää rentoutumista vai live-LinkedIn, jossa pitää kiristää aiemmin löysätty solmio takaisin ja näyttäytyä yhtä särmänä kuin töissäkin? Oli miten oli, näitä pubeista ulos valuvia väenpaljouksia oli hauska seurata.
28 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Huh, aikamoinen alku reissulle ja oikeasti varmasti pelottava kokemus. Itse olen muuten ajanut puhelimeni päältä, aika hyvä saavutus sekin. Sitten muutamia kuukausia myöhemmin onnistuin pudottamaan puhelimeni näyttö edellä takan reunalta lattialle, joten näitä sattuu 😀 Aiemmin ei ole kyllä vastaavia juttuja käynyt, heh. Ei ole iltapäivätee tosiaan ihan edullisimmasta päästä-
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Oli kyllä kieltämättä tosi pelottava tilanne Ja jäi kyllä hämäämään että mistä oli kyse. Ihan kiva kuulla että muitakin toheloita on ja kyllähän näitä tosiaan sattuu, hehe! Ja kyllä mulla reissussa on aina varapuhelin. Kyllä oli teehetki tyyris mutta joskus on hauska vähän tuhlatakin.
Mari /Maailma kotina
Olipa hurja alku. Toivottavasti nyt olo ollut hyvä! Itsellä aivoverenvuodon jälkeen lentokieltoa vain 2viikkoa (josta olin viikon teho-osastolla😅). No oikeasti lähdin reissuun vasta vajaa kahta kuukautta myöhemmin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Oli kyllä ihan liian hurjaa, mutta onneksi mitään vastaavaa ei ole sittemmin sattunut. Aika nopeasti sait muuten luvan lähteä lentämään. Tuo kaksi kuukauttakin tuntuu lyhyeltä toipumistajalta.
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Onpas ollut reissulle alku! Uskalsit sentään lähteä vaikka et tiedä, mikä sinulla oli.
Nuo iltapäiväteet Lontoossa on upeita mutta ei ilmaisia. Me maksettiin kerran teen lisäksi aidosta shampanjasta 25 e per lasi!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sari! No uskalsin, koska luotin lääkäriin ja kuitenkin tutkittiin kunnolla eikä mitään ilmennyt. Olihan se onni, että tuo sattui ennen matkaa eikä matkan aikana, koska sitten olisi kyllä pelottanut toden teolla. Noi iltapäiväteet on ihan ryöstö, mutta joskus pitää räväyttää ja toisissa paikoissa sitten pihistellä;)
Anne | Elämää Nomadina
Todellakin dramaattinen alku reissulle, toivottavasti oli jotain kertaluonteista omituisuutta eikä oiretta mistään vakavammasta. Mutta noin muuten kuulostaa oikein kivalta reissulta! Tuo after work -kulttuuri on tosiaan ihan omaa luokkaansa tuolla, mekin viime keväänä hämmästeltiin, että koko business-Lontooko täällä yhtäkkiä on pubeissa kun kello tuli viisi. Ja hei ps tuo sun punainen mekko näyttää ihanalta!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Anne! Tosiaan ei ole ollut mitään tuohon viittaavaakaan sen jälkeen, joten se oli joku ohimenevä jutttu, enkä sitä sen kummemmin ole jäänyt miettimään. Joo, pystyi kyllä pelkästään pubien eteen katsomalla toteamaan, että jaahas kello on himpun yli viisi. Hauska juttu, vaikka itse en kyllä taipuisi pubiin töiden jälkeen, kun lähes joka päivä on kiire syömään ja siitä tanssitunneille. Kiitos mekkokehusta! Se on mun jokapaikan mekko, jolla voi mennä juhlimaan tai pitää päivämekkona. Aina reissussa mukana, kuivuu hetkessä ja voi rutata mihin vaan repun nurkkaan. Lisäksi tietysti älyttömän mukava päällä. Huomasin muuten jostain lehtikuvasta, että Espanjan prinsessa Leticialla on sama mekko.
Virpi/ Virpin Maailma
Onneksi pääsit lähtemään reissuun! Tuollaiset jutut ennen matkaa tai matkan aikana säikyttävät ja harmittavat todella.
Mukavalta reissulta kuulostaa kaikinpuolin! Tyttöjen reissut ovat parhaita! Ja hauskoja nuo jutut minkä vuoksi hotellin henkilökunta joutui juosta aluksi huoneessanne – ja kuten sanoit, toivottavasti se oli hauskaa myös heidän mielestään! 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos Virpi! Onneksi pääsin ja onneksi jäi kertaluontoiseksi, mitä sitten olikaan. Tyttöjen reissut on ihania. Ollaan tehty samalla porukalla joka kesä reissu nyt jo 20 vuoden ajan. Henkilökunta piti meitä varmaan ihan sekopäinä, kun väsyneinä ulvottiin naurusta, että taas olis korjattavaa tai neuvojen tarvetta huoneessa.
Eila/Metkaamatkustelua
Olipa reissulla alku niin kotona kuin hotellissakin, mutta onneksi jatko sujui paremmin. Iltapäivätee on asia, jolle olen osallistunut vuosikymmenten aikana vain kerran Hua Hinin Grand Railway hotellissa vaikka suunnitelmissa se on ollut useamminkin, ei kuitenkaan Lontoossa. Edellisestä Lontoon käynnistäkin on jo toistakymmentä vuotta. Ehkä saan vielä toteutettua haaveni kierroksesta TV-sarjoista tutuissa maisemissa ja samassa yhteydessä pari päivää Lontoossa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eila! Alku aina hankalaa….vai miten se meni. Mä olen kerran aiemmin osunut tuollaiselle (mutta paaaaaaaljon pienimuotoisemmalle) iltapäiväteelle, kun Balin Ubudissa menin suoraan uinnilta katsomaan hotellini kattoterassia ja siellä vasta selvisi, että hotellin asukkaille kuuluu ilmainen iltapäivätee. Siinä mä sitten istuin ei-niin-fiininä tukka märkänä palveltavana. Ei se mitään, sanoi tarjoilija ja palveli kuin kuninkaallista. Toivottavasti pääset tuollaiselle tv-sarjakierrokselle — ja palkitset sitten itsesi iltapäiväteellä.
Pirkko / Meriharakka
Olipa reipas alku reissulle! Näin lukien tuntuu, että vähän vaatisi kanttia tuon jälkeen lähteä niin kuin ei mitään olisi ollutkaan, mutta toisaalta luultavasti tehtyjen suunnitelmien mukaan eteneminen olisi minullakin sittenkin aika korkealla prioriteetilla. Hinnoissaan on edelleen iltapäiväteet Lontoossa – mutta on se minusta sittenkin hintansa arvoinen kokemus!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos!Pirkko! Juu, kyllä siinä vähän jännitti ja oli sellainen olo, että tuli tarkkailtua itseään, mutta luotin lääkärin sanoihin, että menoks vaan. Hinnoissaan ovat ja oli kyllä sen väärtikin. Onhan noissa vaihtoehtoja ja paljon halvemmallakin voisi saada varmasti lähes yhtä hyvän kokemuksen, mutta oli kiva aloittaa reissu vähän juhlallisemmin.
Merja / Merjan matkassa
Huh, olipa raju aloitus matkalle. Onneksi kaikki hyvin! <3 Iltapäivätee olisi joskus hauska kokea. En ole siitä aiemmin ollut niin innostunut, koska en juo teeta, mutta kun sieltä näköjään saa muutakin suun kostuketta niin olisihan se elämys. Lontooseen tekisi muutenkin mieli. 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Oli raju aloitus, mutta kaikki kääntyi parhain päin ja pääsin reissuun. En tosiaan itsekään juo teetä ja oli kiva yllätys, että oli myös kahvi vaihtoehtona. Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Toivottavasti pääset pian Lontooseen. Siellä on niin paljon nähtävää ja tekemistä.
Elina / elinanmatkalaukussa
Hurja tuo matkan alku, kyllä siinä itse kukin pelästyisi! :O Kivalta tyttöjen reissulta kuulostaa, tuosta teekulttuurista en ookaan kuullut aiemmin, tai tiedän että tee on tosi tärkeää briteissä mutta herranen aika mitä summia siitä maksetaan!! 😀 Ite jättäisin välistä ja kattoisin vaan ikkunan takaa kun muut juovat ja nauttivat 😀 Ite jouduin ihan hiljattain ostamaan taas uuden puhelimen. No edellinen ei onneksi mennyt rikki, mutta pari edeltävää kyllä ja nyt tämä viimeisin oli vaan varapuhelin ja nyt sain sellaisen johon oon tyytyväinen. Elämäni ensimmäinen panssarilasikin asennettu, ettei taas joudu puhelin kaupoille… Ja reissussa on nuo edeltävät puhelimet hajonneet, joten kyllä se harmittaa.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Alku oli tosiaan jännittävä, mutta reissuun pääsin ja kivaa oli. Ei ne kaikki iltapäiväteeseremoniat noin kalliita ole, mutta haluttiin ”parasta” ja oli kiva kokemus. Haha… kuvittelen sut nenä kiinni lasissa katsomassa kun meitsi syö kolmatta leivostaan. Nykyään kun noissa puhelimissa on ”koko elämä”, ei todellakaan toivoisi, että reissussa tulisi mitään ongelmia sen kanssa. Onneksi mullakin vaan lasi hajosi, ja pystyi suht normaalisti silti käyttämään. Mulla on kyllä lähes aina ainakin lentoliput myös paperisina mukana.
Cilla Maria Travel
Ikävä välikohtaus tuo sydänhomma. Mulla iski muutama kesä sitten rytmihäiriöt kaupan kassalla, mutta niiden syyks selvis kilpirauhasen vajaatoiminnan muuttuminen liikatoiminnaks. Toivottavasti tuo oli sulla vaan kertaluonteinen juttu, ja onneks pääsit kuitenkin reissuun, vaikka siellä sitten lisää koettelemuksia osuikin eteen. Heh, meillä oli ”hieman” halvempi versio tuosta afternoon teasta 😀 Veli ei ole teen ystävä, joten ei sit tullu raahattua häntä mihinkään hienostopaikkaan pakko-teelle. Käytiiin ihan perus kahvilassa 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Cilla Maria! Oli ikävä välikohtaus eikä se luultavasti edes liittynyt sydämeen. Jäi arvoitukseksi, mikä kohtaus se oli. Ei ole sen jälkeen mitään vastaavaa ollut onneksi. Kyllähän halvemmalla saa varmasti ihan yhtä hyvän, mutta haluttiin hienostella. Muuten käytiinkin sitten syömässä vaatimattomammin ja esim Camden Townissahan on aivan mielettömän hyvät katuruokakojut. Vielä viime vuosikymmenellä olin fine-dining-tyyppi, mutta sittemmin olen kyllä kääntynyt hyvin pitkälle katuruokaihmiseksi, mikäli siis seuralle se kelpaa. Yksin en mene oikeastaan ikinä reissussa mihinkään ns. hienoon paikkaan. Buenos Airesissa oli mm. niin hyviä empanadoja, että elin välillä pelkästään niillä, hehe.
Paula - Gone with the Gastons
Huh huh, olipahan reissun aloitus. Oletko varma ettei se ollut paniikkikohtaus? Itsehän olen nyt perimenopaussin myötä ekaa kertaa elämässäni kokenut sellaisia, ja luulin ihan oikeasti, että se on sydänkohtaus. Olin kanssa lähdössä jo sairaalaan. Sydämentykytystä, nuljahteluja, vapinaa, hengen haukkomista ja jopa luulin pyörtyväni. Ne on ihan kauheita. Lukaiseppas paniikkikohtauksen kuvauksia, että kuulostaako samalle. Kaikkea me naiset joudutaankin kokemaan.
Onneksi pääsit kuitenkin reissuun. Näyttää aika ihanalle nuo tarjoilut!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Paula! Kyllä tuokin mahdollisuus käytiin sairaalassa läpi, mutta ei osunut mitenkään oireisiin. Tosi kurja kuulla, että noita on alkanut tulla. Olen kyllä lähipiirissä joskus nähnyt tuollaisen paniikkikohtauksen ja se on kyllä todella pelottavaa, kun ei oikein tajua, että mikä toisella on.
Reissuun kuitenkin päästiin ja kivaa oli!
Eveliina / Reissukuume
Aikamoinen alku reissulle! 😮 Mä pääsin testaamaan iltapäiväteen Skotlannissa ja kirjoitin siitä postauksen blogiinkin aikaisemmin. Olihan se elämys, mutta tosiaan niin hintava, että kerta riittää 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Juu, pitäähän sitä dramatiikkaa olla. Ei vaan, ei silloin kyllä naurattanut yhtään. Kerta riittää itsellänikin ainakin tuon hintaluokan iltapäiväteetarjoiluja.
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Siis juuri aamulla herätessäni katselin vanhoja reissukuvia puhelimen arkistoista ja löysin itseni selaamasta Lontoon soolomatkani kuvia. Se oli samalla ensimmäinen Lontoon matkani ja vasta elämäni toinen sooloreissu. Kombo toimi erinomaisesti ja Lontoo kuuluu ihan suosikkikaupunkikohteekseni Pariisin lisäksi! En käynyt kello viiden teellä, sillä se tuntui vielä yksin vähän hassulta. Join toki teetä sellaisenaan majapaikassani, heh. Nyt kyllä kasvoi uudelleen Lontookuume! Pakko lähteä uudelleen. 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Aika sattuma:) Mulla oli ensimmäinen soolomatka Intiaan. Sen jälkeen ei ollutkaan enää paluuta ja on kyllä kiva, kun voi tehdä sooloreissujakin eikä ole aina kaverista kiinni, että toteutuuko reissut. En mäkään tuollaiseen olisi yksin mennyt. Ylipäätään soolomatkoilla syön tosi vaatimattomasti, kun ei ole ”pakko” mennä ns. kunnon ravintoloihin.
Pienenä sivuhuomautuksena, mä pyörittelin tossa eri vaihtoehtoja pääsiäisen reissuksi aloittaen Wroclawista, sitten Islannin ja Napolin kautta päädyin ta-daa Pariisiin! Siellä lienee jo kevät silloin tosi pitkällä.
Aila ja Juha
Arvokas teehetki! Minulle ei ole kummempaa sattunut matkoilla, mutta matkaseurueelle kylläkin. Työporukan matka Berliiniin sai katkon keskellä yötä, kun kollegan sormussormi alkoi turpoamaan ja sinistymään. Ei kun sairaalaan, jossa sahattiin sormus poikki, ja matka jatkui. Vaimo kompastui Espanjassa kadulla niin, että kamera ja silmälasit särkyivät ja kasvoihin haavoja. Sairaalareissu, mutta matkavakuutus korvasi materiaaliset vahingot. Jäi Casares kesken, pitää käydä uudestaan, josko nyt pysyisi pystyssä. Juha
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Juha! No oli kyllä arvokas, mutta oli sen arvoinenkin. Aikamoisia sattumia ollut. Mä olen meinannut monta kertaa kompastua ja kerrain kaaduinkin Balilla veneseen menevällä luiskalla. Onneksi ei tullut vahinkoa, mutta kyllä sitä aina hetken spekuloi, että mitä olisikaan voinut käydä. Yksin reissussa ei oikein kainalosauvat tai kipsi kädessä toimi. Nyt teillä onkin hyvä syy mennä Casaresiin uudelleen.