Mäntän kuvataideviikot, Hipaisuja Maapallolla
SUOMI,  TAIDE

Mäntän Kuvataideviikot — kiva kesäinen retkikohde

Mäntän kuvataideviikot ja Serlachiuksen kartano oli juuri sopivaa ohjelmaa sateisen päivän retkikohteeksi. Paljon oli ihmettelemistä tänäkin vuonna. Kuvissa on joko suosikkejani ja/tai kulmien kohottelua — ja täten otsani pientä pyykkilautaa vahvistavia — teoksia. Jätin tästä suosiolla pois todellisen kokoiset valokuvat, joissa alastomilla kallioilla yhtä alastomat rouvat pissasivat seisaaltaan. Hämmentäviä.

Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Söpöin kaikista teoksista oli mielestäni Toijan saippuakuplia puhalteleva hahmo. Pidän siitä, miten joka vuosi on rakennettu joku työ, joka jatkuu päädyn avoimesta katto-osuudesta seuraavaan kerrokseen. Nytkin yläkertaan leijaili saippuakuplia.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Puuta ja lasia. Tykkäsin tuosta rosoisuuden ja sileyden yhdistelmästä — suolaista ja makeaa.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Tuli ihan mummola mieleen, kun näin rukinlapoja. Rukki oli sellainen peli, mitä pieni Hannele tykkäsi kovasti pyörittää. Ilmeisesti liian kovasti, sillä siihen ei saanut ”kajota omin lupineen”.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Rukinlavat olivatkin päässeet tässä uuskäyttöön.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Siinä on ostoskärryt saanut kyytiä.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Voisi ehkä oman neulatyynynsäkin päivittää, mutta kun se mummum vanha on edelleen priimassa kunnossa.
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Ranskalainen Colonne Morris -pylväs Keith Tysonin tapaan. Ajatuksena oli, että mitä pylväissä seisoisi, jos julisteissa olisi vuonna 1957 kuviteltu tulevaisuuden maailma.

Noista pylväistä historiasta sen verran, että 1800-luvun puolivälissä Pariisissa oli ongelmana villi julisteiden liimailu. Yritykset yrittivät houkutella asiakkaita levittämällä julisteita kaikkialle – mihin tahansa tasaiseen pintaan.Esitys- ja teatterijulisteita liimattiin seiniin, kaiteisiin ja jopa puihin. Yksi suosituimmista paikoista julisteille oli itse asiassa julkiset käymälät, joissa yleisö oli kirjaimellisesti “vankina”. Näissä pissoireissa oli usein myös vihreäksi maalattu sylinterimäinen pylväs. Tapahtumajulisteisiin erikoistunut yrittäjäpainaja nimeltä Gabriel Morris kehitti saksalaisista pylväistä ranskalaisen version. Vuonna 1868 ensimmäiset mainospylväät asennettiin Pariisiin.


Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Tämä saattaisi sopia reissaajasieluisen seinälle.

Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano
Tämä laite mittasi ympäriltään ja sisältään kaikkea mahdollista. Siis oikeasti. Juttelin museon henkilökunnan edustajan kanssa ja hän totesi, että kännykkäni mittaa itse asiassa noin 80 prosenttia noista samoista asioista. Niinpä olikin hauska huomata, miten sitä tullaan ihmettelemään isoa laitetta keskellä lattiaa, vaikka periaatteessa jokaisella on nuo toiminnot taskussaan. Oma puhelimeni ei tosin mittaa radioaktiivista säteilyä, mutta josko jo seuraava malli yltäisi siihenkin, hehe.

RUOKAHOMMELIT

Mäntän kuvataideviikot 2025 ja Serlachiuksen kartano

Ruokailu onnistui kivasti Serlachiuksen kartanon ravintolassa. Oikeammin voisin sanoa, että on onnistunut aiemmin. Pieni ärsytys nimittäin jäi. Tilasin korvasienirisottoa ja mikäli muistan oikein, olen saanut samaisessa ravintolassa aiemmin todella hyvää risottoa. Sehän on aina vähän riski — vähän kuin maksan kanssa. Nyt risotto oli kuitenkin raakaa. Ilmaisin asian myös tarjoilijalle, joka ystävällisesti kertoi, että sen kuuluukin olla napakkaa. Tämä ei kuitenkaan ollut napakkaa, vaan raakaa ja siinä on vissi ero. Sanoin kuitenkin — sekä nälkäisenä että aikataulussa kiinni olevana — syöväni annokseni. Tuskinpa olisin sen kummempaa saanut palauttamalla lautastani. Ilmainen kahvi ja vesi oli aika laiha lohtu, mutta hyväntahtoinen ele kuitenkin tarjoilijan puolelta.

Aiemmin päivällä olin jo käynyt Kartanolla erillisessä rakennuksessa toimivassa kahvilassa ja sinne on edelleen suositukseni voimassa.

MITEN MÄNTTÄÄN PÄÄSEE?

Mänttään pääsee aika kätevästi, kun ensin hankkiutuu Tampereelle ja sieltä sitten Serlachiuksen omaan bussiin, jolla ensin kiikutetaan pelipaikoille, sitten kyytsätään hop-on hop-offina Mäntän taidekohteilla ja lopuksi vielä takaisin Tampereelle. Serlachiuksen sivuilla kerrotaan, että bussin hinta on 30e, mutta mulla se maksoi 20e. En tiedä, kummassa sattui virhe, matkahuollon sivuilla vai Taidemuseon sivuilla. Lipuissa luki kuitenkin sekä meno- että paluumatkan kohdalla 10e ja mikäli matematiikan säännöt ei ole muuttuneet — ja oletan, ettei ole — siitä pitäisi tulla 20e. Vinkkinä, että vaikka Tampereelta tullessa bussin päätepysäkki on muka Pääkonttori (ja siitä ohjeistetaan kävelemään lyhyt matka Pekiloon eli Kuvataideviikoille), pääsee bussilla kyllä ihan perille asti.

Museokortti käy Serlachiukselle, mutta Pekiloon eli Mäntän kuvataideviikoille tulee pulittaa 18e. Jos et kuulu onnellisten Museokortin omistajien joukkoon, kannattaa ostaa Taidekortti, jolla pääsee 28 eurolla Serlachiuksen kumpaankin museoon ja Pekiloon.

Tutki lisää Mäntän Kuvataideviikkojen ja Serlachiuksen sivuilta. Jälkimmäisestä löytyy tarkat tiedot Taidebussin aikatauluista.

20 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *