FLORIDA,  POHJOIS-AMERIKKA

MIAMI, USA: VIHDOIN REISSUUN!

Kaksi vuotta sitten Kolumbiassa kuulin uutisia jostain uudesta leviävästä taudista . Enpä silloin tiennyt, että on meneillään viimeinen kunnon matkani hetkeen. Nyt sen aika kuitenkin taas on.
Säätöä oli pikkuisen enemmän, kuin normaalisti, mutta muuten sama tuttu ihana kipristys oli taas mahassa.


Kun lentokone nousi, tuli kyyneleet silmiin. Ihan kohta mä olen taas siinä tilassa, jossa parhaat puoleni korostuu. Vapaana, lampsien ympäriinsä tutkien paikkoja, ihmisiä, ruokia, taidetta, bussiaikatauluja, karttoja. Uteliaana, rentona ja iloisena.

Miamin lentokentällä oli aikaa ihmetellä:

Passijonossa stereotyyppinen floridalainen harmaapäinen pantteripariskunta oli jo muutaman kerran tullut mua niin lähelle, että mulkaisin sillä silmällä. En niinkään edes turvavälin, vaan sen kauhean löyhkän takia, joka tuli rouvan parfyymista.
Itsehän pidin edessäni oleviin vähän rakoa.En löyhkäni takia.
Kommentointi panttereiden kesken pääsikin yllättämään:
”Missä on se kahden metrin turvaväli?”, kysyi pappa mammalta ja loi kaihistelematta katseensa kiemurtelevaan jonoon.
Pidättelin itseäni sivaltamasta, ettei ainakaan mun takanani. Onnistuin. Pidin suuni kiinni. Mutta pää kääntyi kuin pöllöllä ja katsoin. Ja katsoin. Ja katsoin.
Hajurako lähtikin muodostumaan ikään kuin sanattomasta sopimuksesta.

Koska aikaa vieläkin oli, pohdinta ja ihmettely jatkui:

Sitäkin ihmettelin, kun passintarkastusjonoissa on ne rajaustolpat ja -liinat ja sitten on ne kurvit, jotka on tehty suhteettoman leveiksi jättämällä sisäkurvin rajaus vajaaksi. Kyllä, teki mieli siirtää niitä. Ei, en siirtänyt. Niihin on ikäänkuin jätetty varaa, jos jollain menee vähän pitkäksi. Ihmiset myös kiertää ihan sieltä ulkorataa. Etanavauhdilla? Miksi? Viisas pääsee vähemmällä ja odottaa sisäkurvissa, kun hurvittelijat palaavat ja astuu sitten taas omalle paikalleen.

Koska aikaa TODELLAKIN oli, piirsin oikein havainnekuvan, olkaa hyvät:

Yhtään kunnon kuvaa ei vielä ole, sillä painun hetkeksi pehkuihin ja katsotaan sitten huomenna, mitä Miamilla on mulle tarjoilla.Pääasia, että kun avaan silmäni, olen maailman äärissä ja edessä on pelkkää tuntematonta. Tommosen lähtövideon kuitenkin pyöräytin fiilistellessäni tulevaa lomaa.

20 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *