MIAMI, USA: PÄÄMÄÄRÄTÖNTÄ AJELUA

Aivan parasta on olla muualla kuin minne piti mennä. Ajelin ensin paikallisbussilla South Beachiltä Downtowniin ja kun pääsin ulos, oli heti bussini edessä (ja lähdössä) trolley. Noitahan pitää kokeilla! Huidoin ikkunan takana, ovi aukesi ja hyppäsin kyytiin ja se olikin menossa just toivomaani suuntaan eli kohti Little Havanaa.

Sisään tuli seuraavalta pysäkiltä pari laitapuolen kulkijaa. Toinen tuli taakseni ja toinen käytävän toiselle puolelle viereeni. Ukkelit tuijottivat mua koko ajan. Alkoi jännittää. Olin jo Little Havanan huudeilla, mutta päätin jäädä istumaan niille sijoilleni, sillä vaihtoehto, että herrasmiehet jäisivät kanssani samalle pysäkille jossa ei ollut muita ihmisiä mailla halmeilla tuntui kovin väärältä. Niinpä jatkoin pönöttämistä puupenkillä ja jossain vaiheessa heput jäivät pois. Jatkoin näköjään Coral Cablesiin ja hyppäsin ulos.

Kartan mukaan kolme galleriaa. No kierrän sitten ne. Paitsi menikin näyteikkunahommiksi, kun kaikki kolme olivat kiinni.

Aika erikoiset lasiset linnunpelättimet. Ei oikein istu mun silmääni. Siis tossa alemmassa kuvassa! Noi ruskeat pelättimet yläkuvassa on just hyvät Sisilian ostokset.

The Cheesecake Factory sai toimia taukopaikkana, kun halusin päästä istumaan ja tölläämään paikallista väkeä. Toimikin niin hyvin, etten pystynyt myöhemmin ajattelemaankaan lounasta ähkyltäni.

Olisi täällä saanut ilmeisesti myös bullaa.

Coral Gables on reilun 46 000 asukkaan yliopistokaupunki ja mun silmääni aika eurooppalaisen suurkaupungin oloinen siisteine bulevardeineen. Tollanen paremman väen kaupunki ja suosittu kuulemma hyvien yksityiskoulujen takia.

Jatkoin matkaani nyt eri reitille ja huomasin, että trolleythan onkin esteettömiä. Mies oli pyörätuolissa keskellä vaunua ja pyörätuoli näppärästi sidottuna niin, että matkustaminen on turvallista.
Istuin miehen lähellä ja hän yritti viittoilla jotain. Kysyin haluaako hän ulos ja nyökkäyksen saatuani toimin megafonina, jotta saatiin kuljettajalle tieto miehen toiveista. Trollye pysäytettiin kesken matkan ja reteesti keskikaistalle, kuljettaja auttoi miehen ulos ja kaikki oli taas hyvin.

Kohta taas uusi trolley alle ja ajelemaan, kun kerran makuun pääsin. Lähestyimme satama-aluetta ja kuljettaja alkoi huudella että koska jään pois. Kerroin ajelevani koko tämän lenksun. Kuski nauroi kovaan ääneen, että ei ketään voi kiinnostaa satama-alue. Nauroin takaisin vielä kovempaa ja kysyin että onko hän valmis muuttamaan mielipidettään. Mä olen nimittäin ylipäätään kiinnostunut vähän kaikesta.

Nää on kyllä ihan huippuja menopelejä. Näitä on ympäri kaupunkia ja kaikki ajavat omaa lenkkiään.
Mikä näissä on parasta? Nämä ovat ilmaisia. Senkun hyppäät kyytiin ja pois. Näille on selkeästi merkitty pysäkit, mutta rohkeasti kannattaa viittilöidä (ja terästää sitä ehkä pikku hyppelehtimisellä), niin säkällä pääsee matkan varreltakin kyytiin tai pois.

Kun vähän tutkailee (kannattaa ladata Trolley-sovellus tai kurkkia nettisivulta paitsi reitit, myös missä päin seuraava trolley on tulossa) pystyy vaihtamaan reitiltä toiselle näppärästi. Miamissa on 13 eri reittiä ja Miami Beachillä 3 reittiä. Näiden välin joudut taittamaan esim paikallisbussilla, joissa toimii kaikki maksuvälineet. Helpoimmalla pääsee puhelimen lähimaksulla. Voi ostaa jotain korttejakin, mutta se on mielestäni täysin turhaa. Kertamaksu on 2,25 taalaa, tosin ilman vaihto-oikeutta.

Niin mä olin menossa sinne Little Havanaan. No, kattellaan sitä sitten myöhemmin. Sitähän vos heittää noppaa ja liikahtaa aina sen mukaan, vai mitä?