FLORIDA,  POHJOIS-AMERIKKA

MIAMI, USA: KÄTEISTÄ VAI KORTTI, TIPIT JA MITES SE KORONA?

Käteinen vai kortti?
Sekä että.
Miami Tours vastaanotti ainoastaan käteistä. Heidän kauttaan sain helposti muutamia pidemmän matkan bussikuljetuksia. Kaikki hoitui hyvin ja näppärästi. Pitävät majaansa keskellä South Beachiä. Hoidin varaukset etukäteen netissä ja maksoin paikanpäällä. Jos en olisi ilmestynyt paikalle, en tiedä, olisiko siitä mitään edes veloitettu. He käyttävät isoja kaksikerroksisia busseja, joissa on mukava matkustaa, kunhan muistaa ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta välillä hyvinkin tehokkaasti ilmastoituun bussiin, ettei vilustu. Itselläni on aina pitkä villaneuletakki, iso villahuivi ja isot villasukat. Näillä pääsee muumioitumaan kokonaan ja saa myös nukkua rauhassa.

Isot villasukat palvelevat myös niin, ettei tarvitse edes sandaaleja riisua, kunhan heittää vaan sukat päälle. Tosin sukat pitää sitten pestä sisäpuolelta.

Jotkut kahvilat ja ravintolat ottivat vastaa ainoastaan korttimaksuja.
Monessa paikassa kävi kaikki maksutavat. Sitten oli niitä, joissa päivällä pystyi maksamaan mobiililla, mutta illalla ainoastaan käteisellä. Tai kortilla. Ja niitä, joissa oli eri kassat korttityypeille ja käteishepuille. Summa summarum: kannattaa olla varautunut kaikilla mahdollisilla laillisilla/moraalisilla maksutavoilla, niin voi olla kuin hai meressä.


Taksit maksoin käteisellä, enkä osaa sanoa oliko vaihtoehtoa. Gepsiä ei ainakaan ollut.
Walgreensillä (apteekki- ja päivittäistavaraa) oli erikseen kassat ”only cash” ja ”only cards”.

Joka puolella on käsidesiautomaatteja. Busseissa tosin vieressä on lappu, että älä vie sitä (noin 5 litran tönikkää!!!) mukanasi. Monet myös täyttivät oman pienen pullonsa bussin käsidesillä. Ei ehkä ihan ok, mutta hienoa että on halukkuutta huolehtia hygieniasta vaikkei olisikaan varaa omaan käsidesiin.


Busseissa on kyllä aina hauskaa, kun on paljon jengiä.
Olin ruuhka-aikaan seisomapaikalla bussin edessä (siis se tyyppi, joka lentää kuin nato-ohjus suoraan tuulilasiin, jos tulee äkkijarrutus) ja seurailin kuljettajan toimia. Pieni sitkeä muija ajoi tyylikkäästi ja sompaili isoa bussia. Sitten hänen katseensa nauliutui bussin puskureihin kiinnitettyyn polkupyörään. Jarrutus keskellä monikaistaista tietä (en lentänyt, sillä olin varmistanut itseni sijoittumalla niin, että pystytolppa katkaisee käteni olkapään kohdalta irti ennen kuin koko muija lentää lasiin).
Luulin tietenkin, että pyörä ei saa olla siihen kiinnitettynä, mutta ei. Kysymys oli ihan muusta. Pyörän sarvissa roikkui jonkun noutoruoka-annos hedelmäpussin kantokahvoista. Kuljettaja käveli ulos, haki pussukan, heilutti sitä ilmassa ja hirveällä raivoamisella kaivoi syyllisen tuomiolle bussin etuosaan kaikkien antaessa tietä ja tuijottaessa hipihiljaa. Perhana kun mun tuomariperuukkini jäi toiseen reppuun. Olisin voinut paukuttaa nuijaa ja kompata muijaa. Läksytyksen jälkeen syyllinen (sintin kokoinen miesparka) palasi nöyrästi takaosaan annoksensa kanssa.

Isossa kuvassa sanoisin, että maskeja käytettiin tunnollisemmin kuin Suomessa. Busseissa oli isot tekstit tuulilasin valotaululla ”No mask, no ride” ja monet aloittivat matkantekonsa sillä, että putsasivat istuimensa ja hantaakin, josta ottivat tukea. Key Westissä harvat käyttivät maskia, joten siellä tuli kyllä itse käytettyä vieläkin tarkemmin ja desinfioitua käsiä enemmän, kun olivat siellä niin selkeästi välinpitämättömämpiä.

Se yllätti, että koronapassia ei kysytty missään. Tosin joissain museoissa oli hyvin tarkkaa, paljonko asiakkaita sai olla samaan aikaan sisällä. Näihin olikin sitten hyvä varata käyntiaika etukäteen netissä.

Joissain liikkeissä sovituskopit oli pois käytöstä, aika harvassa kuitenkin.
Eräässä liikkeessä olin jo kerännyt aimo kasan sovitettavaa ja kysyin myyjältä sovituskoppien sijaintia. Selvisi, että sovituskopit on suljettuina koronan takia.
Myyjä äityi ihmettelemään kauniita käsintehtyjä sormuksiani ja kysyi mistä ne ovat? Kerroin niiden olevan Bogotasta. Myyjä kiljui, että niin on hänkin. Nopeasti kehuttiin kilpaa koko Kolumbia ihmisineen, ilmoineen, ruokineen päivineen ja sovituskin järjestyi, kun nythän oltiin melkein siskoksia. Sama tilanne oli Artechousen vastaanoton nuorten kolumbialaisten miesten kanssa. Palvelu muuttui normaalista loistavaksi ja toinen lähti jopa mukaani esittelemään eri tapoja toimia interaktiivisessa näyttelyssä.

Jos joku kävi ensimmäisessä Amos Rexin näyttelyssä, niin tämä oli vähän samantapainen, mutta monipuolisempi.

Maisema jossa liikuttiin oli Japanin näköinen tulevaisuuden kaupunki, jossa luonnon sitkeys on keskeisessä osassa ja jossa katsoja saa toiminnallaan mm. kukat kukkimaan ja pääsee keräämään kaduilta pulloja. Jep! Kuulostaa oudolta ja oli juuri sitä —eli hauskaa.

Ai niin! Tipit! Ainainen ongelma. Paljonko on sopivasti. En edelleenkään tiedä. Valitsin vähän milloin mitäkin.
Aina en edes antanut tippiä. Tästä esimerkki:
Kun maksoin esim Vanilja-cinnamon-latteni (kaamean makuinen) lähimaksulla sellaisella tablettikokoisella laitteella ja ennen maksun viimeistelyä tuli tippivaihtoehdot 15% 20% 25% ”no tip”, oli pienestä kiinni, että tein mitä tein. Olin juuri painamassa 20%-valintaa, kun asiakaspalvelijana toimiva nuori-pete-parkkonen kääntyi selin minuun juttelemaan työkaverinsa kanssa.
Syyttävä sormeni jatkoi matkaansa aina ”no tip”-nappulalle asti.
Pete! Sun ansiosi perustuu pitkälle tippeihin, joita saisit erinomaisesta asiakaspalvelustasi. Luulisi kiinnostavan sen verran, ettet käännä selkääsi. Itse pidän työssäni etupuoleni asiakkaaseen päin ihan ilman tippiäkin.

Ilmaisia koronatestausasemia oli pitkin kaupunkia, mikä yllätti, kun olen aina ollut käsityksessä että minkäänlainen terveyden- saati sairaudenhoito ei ole mahdollista ilman vakuutusta jenkeissä.

Kun nyt oli näin vakavat ja kuivat aiheet, laitan loppukevennykseksi hassutteluvideon aamulenkiltäni the Betsy Orb`lta.

8 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Tuo tippausasia on suomalaiselle aina kyllä hankalaa. Yhdysvalloissa se on niin perustavaalaatuista oleva asia, että sen jotenkin on oppinut. Muualla se on kuitenkin vielä vaikeampaa. On vaikeaa tietää mistä palveluista ja missä tilanteissa tippiä pitääkään antaa puhumattakaan siitä, mikä on sopiva määrä.

  • Katja

    Mä en muista, että meillä ois tullut Miamissa missään vastaan etteikö kortti olisi kelvannut, muualla päin jenkkejä kylläkin. Puolison kortinkin joku kepulikeijo skimmas jollain huoltsikalla ja tuli sitten kuukausia jälkikäteen laskua mutta onneksi niistä selvisi tekemällä luottoyhtiölle ilmoituksen.

    Allekirjoitan myös tuon tippaamisen vaikeuden… meille on käynyt asian kanssa nolosti useammin kuin kerran, kun ei vaan opita muistamaan tippausta ja joillakin retkillä millä olis pitänyt tipata, on ollut pelkät kortit mukana. Kyllä hävetti. Etenkin sillä yhdellä auringonlaskuristeilyllä jolla ei ollut edes muita asiakkaita kuin me. Vieläkin nousee puna poskille kun sitä muistelen.

  • Pirkko / Meriharakka

    Euroopassa olemme tehneet yhä useampia reissuja käyttämättä yhtään käteistä. Erityisen konkreettisesti sen huomaa maissa, joihin ennen piti vaihtaa valuuttaa – nyt esimerkiksi syksyllä Puolassa kevyesti suunnittelimme valuutanvaihtoa päivästä päivään kunnes huomasimme, että olemmekin viimeisessä päivässä, mutta sitä valuuttaa ei ole vieläkään vaihdettu 🙂
    Kolumbiassakin pärjäsimme käytännössä pelkästään korteilla – korona-aikaa vai sitten ihan vaan maailman siirtyminen pois käteisestä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *