MIAMI, USA: LITTLE HAVANA JA CALLE OCHO

Vihdoinkin pääsin innolla odottamaani kohteeseen. Little Havana on kuubalaisten siirtolaisten asuttama alue Miamissa. Liikkuminen kun näin isossa kaupungissa on hidasta ja lokaatioihin täytyy aina siirtyä useammalla bussilla tai trolleylla, vie kulku paikkaan kuin paikkaan lähes aina tunnin.
Siinä ajassa kerkeää tarkkaavaiselle ja uteliaalle tyypille tulla monta mutkaa ja ideaa matkan varrella ja niinpä tie vie helposti jonnekin muualle kuin alunperin oli tarkoitus. Se ei minua kyllä yhtään haittaa, sillä lomalla pitääkin olla aikaa ja tilaa muuttaa suunnitelmia ja antaa nokan viedä milloin mihinkin. Lisäksi kun sää muuttuu Miamissa aina hetkessä, saa sekin muuttamaan suunnitelmia. Aamuisin oli kylmimmimmillään muistaakseni 7 astetta (poikkeus) ja lämpimimmillään (useimmiten) 23 astetta, joten aamulenkille (jonka teen heti auringon noustessa seitsemän jälkeen) piti oikeasti katsoa sää-sovelluksesta, kuinka paljon tai vähän tulee laittaa päälle. Sadetta ei onneksi ollut yhtenäkään aamuna, joten pääsin kuivana rannalle.

Eräänä aamuna kääntöpaikkani oli kivilaituri, jonne köpöttelin katsomaan kalastajien touhuja. Vanha herra tuli jutulle. Hän kysyi hetken juteltuamme, että mistä päin noin kaunis aksentti on kotoisin? Nauratti. Nauratti kovasti. Pikkuveli nauraa lukiessaan ääneen, sillä hänellä on oma mielipiteensä kauniista aksentistani —surkea pronunsiaatio. Tiedoksi, että tästedes se siis lausutaan ”kaunis aksentti”.

Nonni! Tässä sitä ollaan. Tämän takia en sinne Little Havannaankaan päässyt heti ensimmäisellä yrittämällä! Kun fokus jo kirjoittaessa muuttuu ja tästäkin kirjallisesta hölötyksestä suurin osa näköjään kertoo säistä ja lenkeistä, ei ole ihme että askeleetkin vie minne sattuu. Mutta nyt mä keskityn. Siis Little Havanna.

Pääkatu on SW 8th Street eli Calle Ocho. ”Kasikatu” voisi sanoa suomalainen. Tähän kohtaan täytyy sanoa, että olisipa meilläkin kadut nimetty ainoastaan numeroin. On äärettömän helppoa, kun tietää aina, kuinka kaukana on esimerkiksi kotoa. Ei tarvitse säätää, kunhan tietää minne päin numerot kasvavat.

Jos on laiskuri tai koivet kipeet, voi täälläkin ajella ilmaisella trolley-kyydillä tommosta lenkkiä:

Kuulin, että kukko on tärkeä symboli kuubalaisessa kulttuurissa. Se edustaa voimaa ja on kuulemma ylpeydenaihe, jos herrasmiestä kutsutaan kukoksi. Näitä kukkopatsaita on tännekin ripoteltu. Itselleni tulee kukosta mieleen repliikki vanhasta hupiohjelmasta Tabusta, jossa kyläkäräjillä PPP lausuu ”Helevetin kukko!”.

Kuten videolta näkyi, ei ainakaan päivällä ollut mikään tunku parketille. Olisiko illalla ollut oikeaa salsameininkiä? Paha sanoa, sillä en enää toista kertaa näille kylille lähtenyt.

Mistä tunnistaa, ettei tässä kuvassa todellakaan olla Kuubassa?

Vinkki: alkaa a-kirjaimella, on nelipyöräinen ja sitä ajetaan.

Sikojenlahden muistomerkki:

Maximo Gomez Park eli kasuaalisti Domino Park on paikka, jossa vanhemmat kuubalaiset herrasmiehet pelaavat päivät pääksytysten dominoa. Olipa päässyt joku rouvakin mukaan. Videolta käy ilmi, miten rouvan kävi.

Tärkeä nähtävyys on myös Walk of Fame. Gloria Estefanin ja Julio Iglesiaksen tähdetkin sieltä olisi pitänyt bongata, mutta ei sattunut ainakaan omaan silmääni. En paljon näköjään jalkoihini katso.

Jos nälkä yllättää, on aina joku kioski josta napata välipalaa.

Little Havana oli kyllä aika nopeasti nähty ja oikeastaan vain tuo Calle Ocho oli sellainen elävä katu. Pääsinkö Havana- tai Kuuba-tunnelmaan? No aika hintsusti. Kyllähän oikea Kuuba on ihana ja Havana ainutlaatuinen. Saipa tämä ainakin muistelemaan niitä makeita autoja, joista mulla on aikoinaan otettu lukuisia kuvia.