FLORIDA,  POHJOIS-AMERIKKA

MIAMI, USA: RANTAELÄMÄÄ JA ART DECOA

Aamulenkit rannalla tai rantakadulla on se, minkä mukaan useimmiten valitsen hotellin sijainnin.

Aamuisin tapaa uteliaita ihmisiä ja koska monella on kova halu näyttää, että he kyllä tietävät missä Suomi on ja millaisia olemme, tulee eteen hauskoja kysymyksiä. Pyrin vastaamaan samalla mitalla.

Rantaelämä oli vilkasta Miami Beachillä, vaikka onkin heidän talvensa. Sää tosin vaihteli kahden viikon reissuni aikana niin, että vaikka melkein joka aamu aloitettiin 23 asteen kieppeillä, muutamana joutui vähän hyristelemään asteiden kivutessa hädin tuskin kymmenen yläpuolelle. Siis silloin kun on mun aamuni eli kun aurinko nousee. Se on parasta aikaa, sillä tuolloin on ihan erilaista rantaelämää kuin päivisin tai iltaisin.

Muscle Beach:


Päivällä hengenpelastajat puhaltavat pilleihinsä herkästi, jos kukaan yrittää uida vähänkään syvemmälle tai vaarallisemmassa kohdassa. Hengenpelastajille ei saa jutella heidän ollessaan työssään eikä ihan koppien läheisyydessä saa oleskella. He eivät ole täällä lomalla eli mitään monkey businesstä ei sovi täällä suorittaa😂

Beachillä hommissa hänkin:

Näistä paluuvirtauksista tulee usein varoitus myös puhelimen sääsovellukseen.
Varoitukset kannattaa ottaa tosissaan, eikä ajatella, ettei niitä oikeasti olisi tai että minun ei kannattaisi niihin varautua saati että itse selviäisin niistä kyllä paremmin kuin kanssapolskuttelija. Muutenhan hengenpelastajat tekisivät aivan turhaan työtään tähyillen taukoamatta meren aaltojen tilannetta ja viheltäen pilleihinsä ja viittoillen aina sen hetken mukaan pulikoijia siirtymään turvallisempaan kohtaan.

Miami Beachillä on myös mistä valita. Jos haluaa rauhallista oleilua, sille on omat alueensa ja jos haluaa kuunnella hauskoja juttuja ja draamaa, kannattaa levittää pyyhkeensä sateenkaarirannalle. Mutta silloin ei sitten pysty keskittymään kirjaan.

Rannalle ei saa mennä yöaikaan ja sinne pienten (olisko mangrovea?) pusikoiden läpi vievien polkujen aukoilla on lukittavat portit.
Nyt on merikilpikonnien munimisaika, mutta mulle ei ole selvinnyt, onko ranta suljettu öisin kilppareiden vai ihmisten rauhoittamiseksi. Tästä muistutus ja ohje. Jos ikinä tulee mahdollisuus lähteä asiantuntijoiden kanssa yöllä seuraamaan merikilpikonnien nousua munimaan ja poikasten kompuroimista merelle, kannattaa lähteä. Itse olen päässyt Costa Ricassa tällaiselle yöretkelle ja se on yksi elämäni mieleenpainuvimmista öistä. Sori vaan kaikki exät.
Jos ei pidä rantaelämästä eikä hotellillasi ole kunnollista uima-allasta, on mahdollista ostaa Daycation johonkin kunnon hotellin uima-allasalueelle. Tähän on oma puhelinsovellus, jonka kautta homma hoituu näppärästi. Itse en halunnut maksaa turhasta ja ottaa kalliimpaa hotellia, jotta saisin hienon uima-altaan, koska tiesin, etten siellä kuitenkaan tule makoilemaan. Niinpä käytin tuota Daycation- mahdollisuutta. Näin pääsee myös halutessaan erilaisiin hotelleihin ja erilaisille altaille loikoilemaan.

Vähän sama juttu noiden aamiaisten kanssa. Jos se kuuluu hotellin hintaan ja on kauan samassa hotellissa, minä ainakin kyllästyn ja menen joka tapauksessa muualle aamiaiselle.

Asuin Art Deco -alueella ja siellä riitti todella ihmeteltävää kauniissa rakennuksissa.

Arkkitehdit Kiehnel ja Elliot suunnittelivat Carlyle-hotellin 1941. Se edustaa Streamline Art Deco -tyyliä ja on tunnettu elokuvan Birdcage (1955, Robin Wlliams, Nathan Lane)filmauspaikkana.

Big Pink! Täällä tapasivat elokuvan Sekaisin Marista pariskunta. Siis se poika, joka sekoili vetoketjun kanssa ja tyttö, joka käytti hiusgeeliä. Muuta en elokuvasta muistakaan.

Tämän on varmasti nähnyt jokainen jossain elokuvassa tai postikortissa. The Colony Hotel

Sunnuntaisin Ocean Drive suljetaan autoilta ja ”kaikki” on liikkeellä. Oli aivan mahtavaa hulinaa ja tämä Palacen hotelli näytti aivan muulta kuin tässä aamuisessa kuvassa. Siellä nimittäin järjestetään joka sunnuntai terassilla The Palace’s drag brunch ja meno on aivan hulvatonta. Ihmisiä on myös hotellin ulkopuolella sankoin joukoin seuraamassa meininkiä.

Oma suosikkini. Leslie. Arkkitehtina Albert Anis.

13 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *