FLORIDA,  POHJOIS-AMERIKKA

MIAMI,USA: LITTLE HAITI JA DESIGN DISTRICT

Ajelin Trolleylla pitkin Little Haitia ja päätin, että hyppään heti pois, kun näen jotain mielenkiintoista. En nähnyt mitään. En edes ihmisiä. Oli niin autiota ja outoa, että en noussut köpöttämään ollenkaan. Olin vähän etukäteen tiedustellut, että voiko sinne mennä yksin ja kaikki vastaukset oli että ei kyllä kannata, ettei ole turvallista. No tavallaan menin ja tavallaan jätin menemättä. Muutamia tyyppejä tuli kyytiin ja jäi pois, eivätkä he olleet sen oloisia, että olisi tehnyt mieli alkaa heittää läppää. Se hyvä tässä korona-ajassa on, että kukaan ei tule iholle ja sekä maskin että aurinkolasien pitäjää ei katsota kieroon. Mutta kyllä mua tuijotettiin. En kuulunut joukkoon. Olen joskus käynyt Haitissa ja en kyllä ole missään nähnyt niin kurjia oloja.Täällä ei sentään siltä näyttänyt, mutta olin silti aivan väärässä paikassa.

Niinpä siirryin lähes tyhjin kokemuksin uudelle alueelle eli Design Districtille. Aika räikeä ero Little Haitiin. Jopa vähän ällötti se prameus ja varsinkin ihmiset. Kuka laittaa juhlavaatteet ja korkokengät keskellä päivää ostoksille? Joku, jonka ei tarvitse kävellä metriäkään tai kantaa mitään. Tai joku, joka esittää, että hänen ei tarvitse kävellä metriäkään tai kantaa mitään. Kyllä multakin kysyttiin yhdessä liikkeessä, että kuka mua asisteeraa ja pälyiltiin ovelle. Luulivat varmaan, että olen vaan niin cool, että pukeudun tahallani vähän köyhemmäksi. Että yritän vaan peitellä varakkuuttani.

Tästä päästäänkin myyjiin. He eivät ole ynseitä, vaan maireita. He ovat kuin Klonkku, joka yrittää saada Sormuksen itselleen ja tässä tapauksessa siis mut ostamaan jonkun vaatteen, ”koska sun kerta kaikkiaan täytyy saada tuo takki, kun se saa sut niin hehkumaan, sweeeeeee-tie! .” . Höpö höpö, sulla ei ole aavistustakaan, mikä saa mut hehkumaan.
Kiertelin liikkeissä kuitenkin potkimassa renkaita, koska en ollut tajunnut varata Institut of Contemporary Art Miamiin etupeltoon vierailuaikaa ja jouduin nyt polttelemaan jäitä pari tuntia.

Jungle Plaza:

Tän patterin väliin mahtuu isommatkin kourat lämmittelemään:


Nimi paperiin, herraseni:

Buckminster Fuller’s Fly’s Eye Dome


Kuha on Luiskaa😂😂😂 Hauska taideteos alueella:

Kai siellä jotain hyvääkin oli?

Ai niin: Se ICA MIAMI oli kiva paikka. Se oli myös ilmainen, mikä oli tosi outoa.

Työ, jonka edestä en olisi halunnut lähteä:

Eyes of grass 2020/ Lucy Bull

5 Comments

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    En tiennytkään, että Miamissa on Little Haitikin. Sillä lienee oikean Hatin kanssa vielä vähemmän yhteistä kuin Liitle Havanalla on Kuuban tai Havannan kanssa. On helppo uskoa, että varsin sinnikkitä ovat myyjät, ja oikeaoppisilta myynnin perusperiaatteilta toimintatavat kuulostavat! 🙂

    • Hannele / Hipaisuja maapallolla

      Tykkään enemmän niistä rantakaupustelijoistakin, jotka tyrkyttävät kaikkea. Heille voi sentään heittää läppää ja naureskella, että äläs nyt viitti pissata silmään. Ja he nauravat takaisin ja suorivat matkoihinsa itsekin ehkä nauraen. Peli on jotenkin selvempää.
      Mutta kun hienon liikkeen myyjä on niin nuoleskeleva ja läpinäkyvä, mulle tulee jopa vähän loukkaantunut tunne. Tyyliin, että noinko tyhmänä sä mua pidät😂
      Hämmentävää…..

  • Kohteena maailma / Rami

    Little Haitissa ajelin autolla pienen kierroksen, sama kuin Little Havannassa. Veikkaan, että molemmat ovat mielenkiintoisempia kuin näyttävät ulkoapäin, kun oikein jalkautuu paikallisten pariin. Tosin täytyy sanoa, että Miamissa on paljon alueita, missä ei ihan ensimmäiseksi tee mieli jalkautua. Little Havannaan ajattelin kyllä mennä uudestaan ajankanssa ainakin pienimuotoiselle kierrokselle, kun seuraavan kerran Miamiin menen, Toki tuo Institut of Contemporary Art Miami on sellainen, että olisi kiva käydä paikan ihmettelemässä! Muutenkin Miami kiehtoisi taas paljon, oikein pahaa tuntui, kuin joulukuussa oli siellä vain välilasku ilman muutaman päivän stoppia.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *