Mitä ehtii nähdä Singaporessa vajaassa vuorokaudessa?

Voiko sanoa että Singapore on nähty päivässä? Ei tietenkään, mutta kyllä omasta mielestäni aika paljon ehtii vajaassa vuorokaudessa lentojen välillä, kun pistää toimeksi – ja itselleni poikkeuksellisesti ei kävele joka paikkaan, vaan ottaa metron vauhdittamaan päivää.

Iltalento Singaporeen lähti Lontoosta sen verran myöhässä, että ihan himmeällä lyijykynällä varovaisesti hahmoteltu haaveeni ehtiä näkemään Garden Rhapsody ei totetutunut. Sinänsä maahantulon muodollisuudet oli ihan helpot, kunhan oli tehnyt kotiläksyt ja MyICA Mobile – sovellus käytössä. Sormenjäljet otettiin nopsasti tullissa, mutta muuten pääsi solahtamaan aika sukkana maahan.

Joka tapauksessa olin vasta hotellilla, kun musiikki- ja valoshow jo alkoi Gardens by the Bayllä. Kiireen vilkkaa pikasuihku, kevyttä päälle ja metro alle, sillä halusin kuitenkin nähdä Supertree- alueen iltavalaistuksessa. Gardens by the Bayn asemalla ulos ja ihmettelemään kaskaiden ja sammakoiden metelöidessä öistä Singaporea, Super Tree -aluetta ja ikonista Sands by the Bay -hotellia. Onneksi tuli vilkaistua geokätköily-sovellusta ja napattua samalla kätkö puiston pusikosta. Koko alue oli paljon isompi kuin olin mielessäni hahmotellut, mutta ihan käveltävissä kuitenkin ja myös pimeän aikaan paikalla oli paljon lapsiperheitäkin.

Tykkään, että vaikka kuinka väsyttäisi, pitää iltalennon päätteeksi lähteä tutkimaan paikkoja. Nukkumaan en halua mennä ilman pieniä makupaloja ja tunnelmaa uudesta kohteesta.

Satamassa oli hulppea rivi joulukuusia ja selvisi, että ne olivat kaikki hyväntekeväisyyskuusia. Vuosittainen Chari Trees Singaporessa tarjoaa taloudellista tukea nuorille taiteilijoille, palveluita vammaisille henkilöille, tukea itsemurhien ehkäisemiseksi sekä taloudellista ja lääketieteellistä tukea dialyysihoitoa tarvitseville potilaille.

Singaporen korkein julkinen patsas, ”Momentum,” on tunnetun israelilaisen kuvanveistäjän ja taiteilijan David Gersterinin luomus. Tämä 18,35 metriä korkea taideteos koostuu 175 käsinmaalatusta teräshahmosta ja kuvaa edistyksen ylöspäin suuntautuvaa sykliä, symboloiden liiketoiminta-alueen, Singaporen ja sen ihmisten energiaa ja vauhtia. Patsas sijaitsee Finlayson Greenillä. Ehdin jo mielessäni innostua, kun tämä sijaitsee Singaporen Finlayson Green -alueella, mutta nimestä huolimatta tällä ei ole mitään tekemistä Suomen Finlaysonin kanssa.

Singaporen kuuluisa Lau Pa Sat oli onnistunut valinta ruokapaikaksi, sillä Hawkerin yhdellä sivulla oli Satay Street, joka tarjosi ihania varras-kojuja, joista valita mielensä mukaiset tikut.
Kivat alkupalat ennen varsinaista illallista Lau Pa Satin sisällä. Tunnelmaa lisäsi meteli, savu ja pieni tihkusade lämpimässä illassa. Tuli tunne, että nyt ollaan lomalla ja kaikki ihana edessä.

Herkuttelun päälle reipas kävely kiinalaiskorttelien läpi hotellille elvytti sopivasti pitkän lentorupeaman kangistamia jäseniä.

SINGAPORESSA EI ROSKATA EIKÄ JUODA KADULLA — EIPÄ!!!

Reilun viiden tunnin yöunien jälkeen olin jo valmis taas uuteen päivään. Mulla on reissussa ironisesti tapana sanoa, että ”Ei tänne ole lepäämään tultu” ja kyllä mä aika vauhdikkassti tykkään paikkoja ottaakin haltuun. Toisaalta, jos on luvassa pitkiä lentoja tai bussimatkoja, lepäilen sitten niiden aikana. Rakastan retkottaa bussissa tyyny pään takana, huivi peittona ja katsella ohikiitäviä maisemia ja välillä torkkua.
Ehdinkin vajaan seitsemän tunnin aikana nähdä runsaasti kaupunkia, ennen lentokentälle lähtöä.

Otin metron alleni ja suuntasin ensi töikseni Katongin kaupunginosaan. Mikä ihana rauha! Keskustan hälinä oli poissa, mutta huomasin myös jotain muuta merkille pantavaa. Roskat! Itselleni on terotettu, että Singaporessa pitää sitten olla tarkkana, ettei roskaa, syö tai juo kadulla, syljeskele tai mässytä purkkaa. (Yritin toden teolla olla räkimättä ympäriinsä, hehe!).

Katongin alue on reilun seitsemän kilometrin päässä keskustasta ja täälllä ei selvästikään pätenyt nuo säännöt. Roskia oli ympäriinsä ja noutokahveja hörpittiin kadulla. Tosin kaikenmaailman kylttejä, joissa lähinnä varoiteltiin liikenteen vaaroista oli niin paljon, että jos olisin kaikkia siinä kulkiessani lukenut, olisin takuulla joko jäänyt auton alle tai ainakin liukastunut banaanin kuoreen.

Oli mukavaa vaan lampsia ympäriinsä, kunnes osuin kiinalaisen temppelin portille. Kurkistelin pihalle ja kun pienen rouvan käsi näytti, että tänne vaan, uskaltauduin sisäpuolella.
Sandaalit ja kamera pois, viitottiin ohjeiksi. Kuvata ei siis saanut, mutta muuten oltiin varsin vieraanvaraisia ja kiiruhdettiin laittamaan ilmastointia täysille ja mua siihen ilmavirran kohdalle jäätymään. Pyristelin hienovaraisesti sivummalle.

Olin aikeissa lähteä, kun mut vietiin vielä kädestä pitäen kerniliinaisen pöydän ääreen katsomaan erään temppelin rouvan puhelimen näytöltä reissukuvia, joita hän oli ottanut kiinan reissultaan. Käytiin läpi keitä kaikkia oli kuvissa ja varmasti kaikkea muutakin. Jäi tarina vähän ohkaiseksi ilman yhteistä kieltä, mutta kyllä siitä selvittiin hymyllä ja nyökkäyksillä.

JOO CHIAT JA PERANAKAN SHOPHOUSES

Peranaka on Indonesiassa, Singaporessa ja Malesiassa käytetty termi, joka tarkoittaa paikallista syntyperää olevaa henkilöä, jolla on sekä paikallisia että ulkomaalaisia sukujuuria. Peranakan-ryhmiä on useita, kuten peranakan-kiinalaiset, peranakan-arabit, peranakan-hollantilaiset ja peranakan-intialaiset. Kuitenkin peranakan-kiinalaiset muodostavat suurimman ja tärkeimmän ryhmän. Tästä syystä monet tutkijat käyttävät termiä Peranakan viitatessaan erityisesti tähän kiinalaiseen ryhmään.

Singaporen shophouset kehittyivät 1800-luvun alusta siirtomaa-ajalla, kun Stamford Raffles esitteli ne kaupunkisuunnitelmassaan. Taloissa oli alakerrassa kauppa ja yläkerrassa asuttiin. Rakennuksille määrättiin yhtenäinen tyyli, jossa olennaista olivat kauniit pastellivärit ja ehdoton symmetria. Itse asuisin mielelläni muuten tuossa pinkissä talossa. Mikä olisi sun mieleesi?

LITTLE INDIA

Little India oli sellainen kuin sen kuuluukin olla. Hälinää, krääsää ja ihania tuoksuja. Aika pienihän tuo alue on, mutta hyvin siellä pääsee tunnelmaan. Mun on joka paikassa käytävä Little Indiassa ja muillakin etnisillä alueilla, vaikka ovat aina lähes samanlaisia. Onko sulla sama vai onko ne niin nähty?

Vuonna 1900 rakennettu Tan Teng Niahin entinen talo on viimeinen säilynyt kiinalainen villa Little Indiassa. Tan Teng Niah oli arvostettu kiinalainen liikemies (towkay), joka omisti useita makeistehtaita Serangoon Roadilla. Tarinan mukaan hän rakennutti tämän kahdeksan huonetta käsittävän talon vaimolleen. Talo on restauroitu 1980-luvulla. Onkohan sille annettu vähän pensseliäkin senkin jälkeen, sillä luulisi auringon haalistavan nuo värit.

MOKA!!! En käynyt Kalin temppelissä. Tämmöstä se on juosten-qsten-käynti kohteessa. Käy sä, jos menet huudeille.

KAMPONG GLAM

Kampong Glam on muslimien aluetta. Nimi tulee malaijin kielestä ja sanat tarkoittavat kylää ja jonkinlaista kaarnamyrttiä eli sellaista puuta, jonka kukinto on kuin pulloharja.

Sultan moskeija on valmistunut vuonna 1824 tai pari vuotta myöhemmin vähän tietolähteestä riippuen. Moskeija on saanut nimensä Tenghu Husseinin, Johoren sulttaanina toimineen herrasmiehen mukaan. Sen rukoussali vetää 5 000 ihmistä— vaan ei kylttien mukaan mua. Naiseus vielä olisi ollut hyväksyttävää, mutta uskonto on väärä. Ihmeteltiin siinä aidan takana erään tanskalaisen rouvan kanssa, kun moskeijan virallisilla sivuilla sanottiin, että visiteerausaikana saisi vierailla, kunhan katsoo, että liika iho on peitossa. Lupasivat vielä talon puolesta asutkin, mutta ei nyt sitten kuitenkaan jostain syystä onnistunut. Höh.

Ramadanin aikaan moskeijan ympärillä on kätevästi yötori, jotta heti paaston päättävän rukouksen jälkeen auringon laskiessa pääsee herkkujen ääreen.

Yli 4000 neliömetrin moskeija hallitsee näkymää Kampong Glamin keskustassa. Verrattuna muihin lähellä sijaitseviin rakennuksiin, jotka seuraavat lähinnä vallitsevaa ruutukaavaa, moskeija on nimenomaan Mekkaan päin islamilaisten tapojen mukaisesti.

CHINA TOWN JA GOLDEN LIGHT SUTRA

Viimeinen kohde, jonka ehdin käydä oli kiinalaiskaupunginosa. Tiesin, että aika on vähissä, joten nappasin syödäkseni eteeni osuneessa 2D-kuppilassa nopeat eväät ja suuntasin jättimäiseen ison korttelin kokoiseen Buddhan Hampaan Temppeliin. Temppeli valmistui vasta vuonna 2007 ja sen ylimmässä kerroksessa säilytetään buddhan hammasta, jota ei tietenkään pääse näkemään, sillä se on piilossa täyttä kultaa olevassa parimetrisessä stupassa. Stupa on sellainen tötterömäinen rakennus.

Enpä ehtinyt hampaita kuitenkaan edes miettiä, sillä juuri kun astuin sisään temppeliin, siellä alkoi seremonia. Sain nopeasti päälleni sarongin sekä pitkän hameen ja pääsin seuraamaan vaikuttavaa Kultaisen Valon Sutraa, jota pidetään kaikkien sutrien kuninkaana.
Sanotaan myös, että ne, jotka kuulevat, lukevat tai harjoittavat tätä sutraa, saavuttavat bodhisattvan tilan ja myöhemmin Anuttara Samyak Sambodhin (korkeimman, täydellisen valaistumisen).
Toisin sanoen olisin nyt saavuttanut suuren myötätunnon ja viisauden tason ja sitoutunut tavoittelemaan valaistumista paitsi itselleni, myös kaikille muille olennolle. Bodhisattvan tavoitteena on näet auttaa kaikkia kärsiviä olentoja saavuttamaan valaistuminen ennen oman lopullisen valaistumisensa saavuttamista. No tämähän olisi hienoa.

Alkoi tulla kiire hotellille ja kun pääsin temppelin ovelle, satoi kaatamalla. Pienellä paniikilla, kun pelkäsin kamerani kastuvan, mietin että nyt on kuitenkin pakko mennä eteenpäin. Kävin kysymässä vanhalta kiinalaismieheltä, että voisikohan hän auttaa minua, sillä tarvitsisin nopeasti taksin. Hän hoki ”taksi-taksi” ja otti minua kädestä kiinni. Käveltiin yhdessä sateenvarjoni alla muutamia kortteleita, kun hän vei minut talojen välistä oikopolkua lähimmälle metroasemalle. Hän sanoi että taksilla en tule onnistumaan eikä sitä nyt saada mutta että osaatko reitin metrolla. Tai siis eihän hän sanonut minulle mitään, mitä olisin ymmärtänyt, mutta viesti tuli perille. Näytin reitit ja nyökkäilin tyytyväisenä. Kyllähän päivässä nyt yhden kaupungin metrokartta painautuu mieleen.

Olin hotellilla takaisin klo 15.30 Lähtö lentokentällä oli 16.15 eli jäi kolme varttia vielä aikaakin. Ehdin käydä suihkussa, uimassa ja pakata.  Nopeat liikkeet ovat näyttäviä ja koko aika käytetään hyväksi. 

 

MITÄ JÄTIN NÄKEMÄTTÄ?

Jätin väliin Rafflesin. Kävelin kyllä korttelin päästä siitä ohitse, mutta ei huvittanut mennä katsomaan rakennusta.

Samoin jätin tsekkaamatta koko Sentosan saaren, sillä siellä olisi varmasti mennyt kokonainen päivä. Jääköön seuraavaan kertaan, jos sellainen tulee.

Merlinkin jäi kurkkaamatta, koska se ei vaan kiinnostanut yhtään, vaikka onkin käsittääkseni Singaporessa ykkösturistikohde. Olen jo kauan aikaa sitten luopunut kaikenlaisesta mukapakollisesta, mitä kohteisiin tulee.

Shoppailuakaan en harrastanut, vaikka kuulemma Orchard Road on shoppailijan paratiisi. Niinpä jätin tuon seudun kokonaan pois ja samalla putosi listalta varmasti upea Botanic Garden .

Lentokentällä oli vielä ihmettelemistä vesiputouksessa ja muissa vähän normaalia hienommissa puitteissa. Singaporesta ehti saada hyvän kuvan (jos toisenkin, hehe) tällä lyhyellä lentojen välisellä stopillakin ja jäi sellainen olo, että tuolla voisi helposti viettää mukavaa lomaa vähän pidempäänkin.

Ootko käynyt ja mikä fiilis sinulle jäi?