Nicaraguan artikkelikuva Hipaisuja Maapallolla
KESKI-AMERIKKA,  NICARAGUA

NICARAGUA: MASAYA-TULIVUORELLA PÄÄSEE KURKKIMAAN HEHKUVAA MAGMAA

Masaya tulivuori Gradadassa, Nicaraguassa

Jos tämä olisi eräs lehti, jonka nimi asettuu kutosen ja kasin välimaastoon, olisi otsikkona ”Nyt on hottia — katso tulikuumat kuvat!”

Masayan kansallispuistossa sijaitseva tulivuori oli suunnitellusti Nicaraguan reissuni pääkohde. Intoilin etukäteen, miten pääsen näkemään yöretkellä sulaa laavaa, mutta mut laitettiinkin heti ruotuun ja korjattiin tietojani. Se kalderassa sulana massana hehkuva aines on magmaa. Vasta purkautuessaan sitä nimitetään laavaksi.

MITÄ KALDERA TARKOITTAA?

Keski-Amerikassa kulkee ”vulkaaninen vyö” tyynenmeren puolella. Tähän jonoon kuuluu jo aiemmin vierailuni kohteena ollut Mombacho ja nyt tämä Masaya-tulivuori. Tarkemmin sanoen Nindirí-tulivuoren Santiago-kaldera on se, mitä Masayan kansallispuistoon mennään katsomaan. Sana kaldera tarkoittaa tulivuoren romahtamiskraatteria, joka muodostuu tulivuoren purkauksen jälkeen. Masayn kansallispuistossa on kaksi tulivuorta ja viisi kraatteria. Ne on merkattu karttoihin milloin mitenkin päin ja milläkin nimillä, joten totean vain, että sinne kannattaa mennä ja magmaa siellä näet taatusti.

VIDEOLLA FIILIKSET PAIKANPÄÄLTÄ (kesto 1 min.)

PARI VUOTTA SITTEN TEHTIIN VÄHÄN HURJEMPI VIDEO:

Videolla muutamia vuosia sitten suoritettu
huimapäinen kraaterin ylitys.

LUONNON RAUHAA VAI TURISTIRYSÄ?

Onhan se upeaa ihailla hienoja maisemia ja Masayan luonnonpuiston kauneutta, mutta totuus on se, että muutama muukin käy näitä ihmettelemässä. Kaikki yhtä aikaa. Paikalle tullaan jonottamaan just sen verran ennen auringonlaskua, että ehtii köpötellä ympäristössä ja loppuhuipennuksena mennään ihailemaan pimeän paljastamaa hehkuvaa magmaa. 

Jonotusta kansallispuiston alueelle.

Ihmisiä oli niin paljon, että joutui tungeksimaan ja odottelemaan vuoroaan, jotta pääsi kurkottamaan päätään ja puhelimen kameraa ikuistaakseen kokemuksen. 

Tarkkana sain myös olla, etten eksyisi kaveristani, jonka kanssa olin lähtenyt retkelle. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, joten pimeässä illassa piti oikein miettiä, että minkä näköinen adonis sitä olikaan seurana. Emme kuitenkaan eksyneet toisistamme, mutta hetken kyllä sen sijaan mietimme, että milläköhän autolla ollaan tultu ja miltä se meidän kuskimme näytti. Miten me muka löydetään hänet täältä. Ei kuitenkaan tullut hätää, sillä kuski löysi meidät sieltä väkijoukosta. 

MIELIKUVA JA TOTUUS

Myönnän, että mielikuvani paikasta oli ollut, että sinne mennään kävellen pidempi matka eikä siellä ole mitään infraa, vaan istumme maassa lähellä kraaterin reunaa. Eikä paikalla ole juurikaan muita turisteja. Korkeintaan kymmenen ihmistä. On hiljaista. Ollaan kuin juhannuksena notskilla, mutta ilman koskenkorvaa ja juomalauluja. Sana yöretkikin oli vähän liioiteltu, sillä kun ollaan näillä leveyksillä, laskee aurinko usein jo kuuden kantturoissa.
Enkö sitten pitänyt kokemuksesta? Pidin, pidin! Kokemus oli hieno! Halusin vaan kertoa, että totuus ei aina ole niin instagrammaava, kuin voisi olettaa.

Millä oikeudella muuten ylipäätään käy edes mielessäni, että ei ole kiva, kun on niin paljon turisteja. Minähän olen itsekin turisti. Pelkkä turisti. 

16 Comments

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *