NIZZA

Onneksemme nykyihminen pääsee Nizzaan lentäen. Ennen vanhaan autolla olisi kestänyt tuhottoman kauan ja se olisi ollut vaarallista paitsi mutkaisten ja jyrkkien teiden takia (miten kävikään Monacon ruhtinatar Gracelle), myös maantierosvojen väijytyksien tähden. Meriteitse uhkana olivat merirosvot, joten sekään vaihtoehto ei olisi tullut otetuksi varteen.

Kuningatar Viktoria teki ensimmäisen matkansa Nizzaan vuonna 1895 ja hän käytti junaa, sillä ”travelling light” ei ollut hänen tyyliään. Mukana hän raijasi täydelliset juhla-astiastot, omat huonekalut katossänkyineen päivineen, omat hevoset, seuraneidin, pari sihteeriä, viisi pukijaa, keittiömestarin, tallimestarin, edellisten apulaiset, turbaanipäiset intialaiset avustajat ja Ylämaan kilttiasuisen säkkipillinsoittajan —koska voi.
Jos nyt tässä valossa tarkastelen omia kapsäkkejämme ja seurueen päälukua, täytyy todeta, että heppoista on.

Brittiläinen lekuri Tobias Smolett kertoo kirjassaan ”Travels through France and Italy” (1763), että tyypit Rivieralla ovat huonotapaisia, karvaisia ja valkosipulintuoksuisia. Sulauduttiin siis porukkaan.

Jeffersonin Thomas (sama äijä, josta sittemmin sukeutui oikein presidenttismies) kirjoitti puolestaan vuonna 1787: ”Matkakohteena tämän paikan puolesta puhuvat iloiset ja kepeät seurapiirit, komea kaupunki, hyvät majoitusmahdollisuudet ja jonkin verran kauppoja.
Nizzan sanotaankin olevan ensimmäinen paikka maailmassa, jonka elinkeinona toimi turismi.
Kepeät seurapiirit meillä oli omasta takaa, joten se siitä. Kaupunki oli kyllä komea, mutta sitä tuli kierrettyä vähän rajallisesti, sillä pa(r)h(a)immillaan lämpöä oli 36 astetta, joten koko 7km:n pituuteen yltävä La Proménade des anglais jäi köpöttämättä päästä päähän, sillä siellä ei ollut helpotusta tuovia puun katveita tai rakennelmia. Samoin jätimme kapuamisen linnavuorelle. Tässä kohtaa täytyykin taputella koko porukkaa olkapäälle ja onnitella siitä, että ollaan joustavia, eikä jäädä uikuttamaan, kun kaikki ei aina toteudu tai niitä ei ole järkeä toteuttaa. Sopeutujat pärjää aina.

Kuva linnan raunioiden lähellä olevasta vesiputouksesta tsuumattuna kaukaa kännykällä. Melkein kuin olis käynyt paikanpäällä 😂

Samalla metodilla hoitui israelilaisten hautausmaa.

Tarviiko tässä enää liikkua minnekään?
Entinen työkaverini muuten oli sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä matkustaa minnekään, kun google mapsin ”ukolla” pääsee joka paikkaan. Niinpä. Ruokailunkin voisi kai sitten hoitaa niin, että söisi ainoastaan perusruokia ja katselisi samalla kuvia herkkuruoista.
Kukin tavallaan, ei kai siinä mitään.
Mitä majoitusmahdollisuuksiin tulee, niin niitähän riittää. Jos on luksustelija, löytää varmasti viimesenpäälle hienon katon päänsä päälle. Mekin, jotka kuulumme ehkä sarjaan ”pitäisi saada mahdollisimman ihanaa kohtuuhinnalla”, saimme erittäin kivan ja siistin asumuksen ja vieläpä isolla omalla kattoterassilla varustettuna. Tällainen kaltaiseni aamujoogi pääsi suoraan pedistä klo 6 aamulla vielä miellyttävän viileään ilmaan sojottelemaan jäseniään kohti taivaita pääskysten aamulennon säestämänä. Aamut on ihan parasta vieraissa paikoissa.
Shoppailukadut oli karttapäähän päntätty, mutta pienenä pettymyksenä kivijalkakaupat olivat pääosin joko high-end-tasoa tai krääsää. Ei kuitenkaan hätää, sillä repun sisältö ei enää vaarallisesti hölskynyt kotimatkalla.

LE NEGRESCO

Vuodesta 1913 lähtien täällä kököttänyt hotelli on Nizzan maamerkki. Elämänsä hotellilleen uhrannut Madame Jeanne Augier valitettavasti poistui joukostamme kolme vuotta sitten 95-vuotiaana, joten häntä en päässyt haastattelemaan. Hotellilla ovat vierailleet meidän lisäksemme The Beatles, Brunein sulttaani, Salvador Dali ja Elton John. Jos olet sattunut katsomaan tuolta viimeksi mainitulta rillikeikarilta semmosen biisin kun I’m still standing musavideon, niin siinä vilahtaa Negresco.
Vuonna 1980 pidettiin Nizzassa Ranskan ja Afrikan maiden huippukokous ja Zairen pressa Mobutu Sese Seko oli lähellä pöyristyä, kun huomasi majapaikkansa nimen. Nimi kuitenkin juontaa yksinkertaisesti siitä, että hotellin perusti romanialainen Henri Negrescu. Eikä tuo Mobutun sukunimikään näin suomalaisittain niitä tavoitelluimpia ole, ehkä räppinimenä voisi mennä.
Emme nyt tällä kertaa kuitenkaan yöpyneet Negrescossa emmekä edes sen terassilla juomassa Citron bresseétä, sillä terassi ammotti tyhjyyttään ja jos jotain on opittu, niin se, että tyhjiin pöytiin on syynsä.

PROMÉNADE DES ANGLAIS

Britit pitivät talvisin seurapiiriään Nizzassa suotuisampien säiden toivossa, mutta vuosina 1821-1823 talvet olivatkin perskuleen kylmiä ja sadonkorjuu meni m🥚nilleen aiheuttaen monille paikallisille arvonalennuksen kerjäläisiksi.
Brittikolonian pappi sai älynväläyksen, että nuo raasut palkattaisiin rakentamaan kävelytie rantaan ja enkut laittaisivat kättä oikein syvälle taskuun. Näin tehtiin ja köpöttelyväylä sai nimekseen sponsorien mukaan La Proménade des Anglais.
Paikallislehdessä luki vuonna 1849 seuraavaa: ”Kello kolmen ja viiden välillä muodikkaat ihmiset näyttäytyvät Promenadilla kävellen, ratsastaen tai vaunuissa istuen. Englantilaiset ovat viluisia kuin sisiliskot, mutta pelkäävät valkoisen ihonsa puolesta ja ovat varustautuneet helmikuun aurinkoakin vastaan valkoisilla päivänvarjoilla, joihin tuuli vaan tarttuu.”
Täällä tapahtui myös karmea onnettomuus, kun vuonna 1929 kuuluisa amerikkalainen tanssijatar Isadora Duncan menehtyi, kun hänen pitkä silkkihuivinsa tarttui urheiluauton pyöriviin rattaisiin.

PROMENADE DU PAILLON

12 hehtaarin viheralue vihittiin käyttöön 2013 ja kaupunginjohtaja Christian Estrosi lausui:” Me kaadoimme betonin ja saimme suuren yhteisen puutarhan. 85 prosenttia nizzalaisista asuu kerrostaloissa; tätä he tarvitsevat.” Paikalla oli aiemmin näet sijainnut kaamea betoninen parkkihalli ja linkkuasema.
Alueelle istutettiin yli tuhat puuta ja parituhatta neilikkaa. Reilu sata vesisuihkua ja maailmanpyörä viimeistelivät viihtyvyyden.

SHOPPAILU

Kesäloma ei ole kaikille itsestäänselvyys. Vuonna 1936 vasemmistohallitus ”Le Front populaire” pamautti ranskalaisille oikein lakisääteisen kahden viikon kesäloman. Nyt pääsi rahvaskin lomalle ja he suuntasivat sankoin joukoin ennen vain paremman väen kansoittamalle Rivieran alueelle. Hienoimmat boutiquet laittoivat ikkunaansa tekstin ”Interdit aux congés payés” eli lomalaiset pysyköön pois. Höh!
Meillekin kävi vähän outo tapaus. Vierekkäin oli kaksi sisustus/saippua/herkku-kauppaa. Sellaisia hyväntuoksuisia hyvän mielen kauppoja. Mentiin ensimmäiseen. Siellä äijä ei edes tervehtinyt meitä, vaikka olimme ainoat asiakkaat ja lausuimme reippaasti bonjourit oikein komeasti sorautellen. Käännyimme kannoillamme, sillä me olemme kivoja ja odotamme samaa —ihan tasapuolisuuden vuoksi. Menimme viereisestä ovesta sisään ja meidät toivotettiin iloisesti tervetulleeksi, vaikka samalla palveltiin muita asiakkaita. Pyörimme ja hyörimme ja juttelimme myyjän kanssa. Saimme ostoksien kylkeen pienet lisälahjat ja lähdimme hyvillä mielin ulos. Menimme hetkeksi seisoksimaan ja heiluttelemaan kassejamme ja vertailemaan ostoksiamme ensimmäisen kaupan oviaukkoon —ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi.

RANTA

Mitä britit edellä….Pietarin aatelisille tuli FOMO ja he alkoivat myös parveilla Nizzassa, jossa saattoi jättää karvahatun narikkaan. Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna ja hänen veljensä suuriruhtinas Sergei heittäytyivätkin ennenkuulumattoman villeiksi. He menivät uimaan mereen. Tästä ei ole vankkoja todisteita, sillä instagramia ei tuolloin ollut, mutta niin vaan kävi, että heistä tuli trendsettereitä ja suunnannäyttäjiä, sillä lääkärit alkoivat suositella meressä kylpemistä hysteriasta kärsiville naisille (jepjep) ja muille heikkohermoisille. Charles Georges toi rannalle puisia uimakoppeja ja 1850-luvulla kävikin jo kaupungissa aika kuhina.
Me emme tällä lomalla lojuneet rannalla, mutta sen verran saatiin selville, että suurin osa on yksityisiä eli maksullisia rantoja ja sitten on kansan rannat. Hiekkaa ei ole, vaan pikkukiviä, joten sellaiset (rumat) uimatossut olisi välttämättömät, jos meinaisi liikahtaa pediltä.

Tämän rannan päivähinta on 23€, eturivissä 30€.

RUOKA

Tykkään maistella aina itselleni uusia ruokia ja tällä kertaa saaliina oli mm. seuraavat:

▫️KESÄKURPITSANKUKAT

Näitä olin suunnitellut jo aiemmin suunnitellut valmistavani koekeittiössäni, kunnes selvisi, että täällähän niitä saa! Oli sekä ihanan näköisiä että makuisia. Oikein sellaista kuohkeaa ja tuoretta vuohenjuustoa täytteenä ja ”dippinä” olive oil ice cream. ”Antakaa mun jäädä tänne!”, huusin mielessäni.

▫️NIZZAN SALAATTI

Niin. En ole ikinä syönyt Nizzansalaattia, sillä sen ainesosat ei ole mun herkkua. Mutta jos olen Nizzassa, syön Nizzansalaattia. Ei se sen kummempaa ole. Ei se asia eikä se salaatti. Nyt on syöty.

▫️SOCCA

Näitä mentiin syömään sinne missä niitä ”kuuluu” syödä eli baarihkomaiseen Chez Pipoon. Ai että kun lyödään kikhernejauhoja ja rasvaa yhteen, mä olen tyytyväinen.
Nämä socat on sellaista nizzalaisten lounasvälipalaa ja ne sopi oikein hyvin huuhdeltavaksi alas oluella.

▫️TRIPES NIÇOISES MAISON ELI SISÄELIMET NIZZAN TYYLIIN

Sisäelimet on tuttuja herkkuja, mutta jos annoksen nimessä lukee ”Nizzan tyyliin”, sitä tilataan. Olen syönyt paremminkin valmistettua, mutta tätäkin on nyt syöty.

Jos haluat vakuuttua, että saat traditionaalista nizzalaista ruokaa, valitse ravintola, jolla on ”Cuisine nizzarde”-merkki. Logossa on tuo teksti ja täti, jolla on korissaan vihanneksia.
Kaikkiin paikkoihin ei saa tehtyä varausta netissä, joten joutuu soittamaan. Jos lähtisin suosittelemaan illallispaikoistamme joitain, niin sieltä nousee kaksi: ihana sisäpihan puutarha La Maison de Marie ja vanhan kaupungin sokkeloissa mutkaton La Ptite Cocotte, jossa oli taivaallinen risotto. Kummassakin ruokailu ehdottomasti ulkona. Kohtuuhintaisia, jälkimmäinen suorastaan halpa.

MARCHÉ AUX FLEURS JA
COURS SALEYA

Jos olisi tultu ajoissa, täällä olisi odottanut kuuluisa kukkatori. Nyt täällä odotti kukkatorin riekaleet. Loma on kuitenkin sellaista aikaa, jolloin pitää antaa myös fiiliksen viedä eikä näin ollen kaikkea haluamaansa ehdi nähdä.

Ihan torin vieressä on MUSEUM OF PHOTOGRAPHY CHARLES NÈGRE ja siellä saimme nähdä ruusuloistoa Nick Knightin ”Roses from my garden”- näyttelyssä. Eli kukkahommien kohdalle voi merkitä ruksin.

Toinen varteenotettava museo on nizzan nykytaiteenmuseo MAMAC.

Ja huomio, huomio: Täällä on museoissa käynti halpaa. Voit ostaa 72 tunnin lipun hintaan 15€. Me kävimme vaan kahdessa, mutta jäimme voitolle vitoset, jotka tuhlasimme Pastiksiin.

Ai niin ja sitten vielä tämä.
GALERIE D’ART 21 CONTEMPORARY on paikka, johon ei todellakaan törmää sattumalta, vaan se pitää tietää. Ja minähän tiedän. Se on just siinä, mihin google maps ohjaa. Painat puutarhan portin summeria, avaat portin, menet ovista sisään upeaan vanhaan rakennukseen ja köpötät oikeaan kerrokseen pimputtamaan ovikelloa. Iloinen naama aukaisee oven. Kysyt, saadaanko tulla ja iloinen naama alkaa laittaa valoja päälle tyytyväisenä. Tunsimme itsemme todella tervetulleiksi ja saimme lopuksi vielä taidekirjankin mukaamme.

Tête carrée on Nizzan kirjaston hallinnollinen rakennus

Kivaa ekstraa, kun hotellin aulassa on aurinkovoiteita suihkautettavaksi. Tätä mietimme aiemmin kesällä festareilla, että siellä voisi olla aurinkovoidepisteitä, joissa saisi pienet truuttaukset pahimpaan hätään.

Nizza ei ole pelkästään kaunis. Tämä oli hyvin yleinen näky.

Nizzan satama

Nizza oli oikein kelpo kohde. Luulin, että siellä on kovastikin turhaa hienostelua, mutta mitä vielä. Rennon tyylikästä paikka paikoin kyllä. Ihmiset ja palvelu oli lähes poikkeuksetta erittäin ystävällistä. Kaikki eivät puhuneet englantia, joten sönkättiin ranskaa tai heiluteltiin käsiä. Aina asiat hoitui.
Julkista liikennettä käytettiin vaan muutaman ratikkamatkan verran. Ne olivat kyllä lähempänä metroa kuin ratikkaa. Yksi matka 1.5 euroa ja 75 minuutin vaihdolla.
Taksit tuntuivat luotettavilta, mutta niitä oli vähän vaikea saada. Hotellillekaan eivät saaneet, vaikka yrittivät ja niinpä meidän piti laittaa ihan tohinaksi, ettei myöhästytty Monacon laivasta. Mutta se on toinen tarina se.

Mitä ajatuksia tai kysymyksiä heräsi? Onko sinulla kokemuksia Nizzasta tai Rivieralta ylipäätään?