
PELOTTAVA AUSTRALIAN TULLI JA AURINKOINEN CAIRNS



Koneen laskeuduttua lentokentälle Australiaan Brisbanissä aloin miettiä, että kuinkakohan julmetun kauan tässä menee ennen kuin pääsee jatkamaan vielä kotimaan lennolle kohti ensimmäistä varsinaista kohdetta eli Cairnsia. En ole ikinä katsonut ohjelmia Australian tullista, mutten ole voinut myöskään välttyä kuulemasta siitä tarinoita. Tarkkoina ollaan. Lähinnä se taitaa sitten kuitenkin olla siellä matkustajapuolella, missä enemmän sakkaa ja mikä aiheuttaa homman jumittumista. Kauanhan se ei nimittäin kestänyt — olin 45 minuutissa läpäissyt tullin, noukkinut repun hihnalta ja jättämässä sitä seuraavalle lennolle. Erittäin nopeaa ja ystävällistä toimintaa. Oma osuus oli tietenkin hoidettuna eli viisumit hankittuna etukäteen ja lappuset täytettynä. Harvoin pääsee missään näin iisisti maahan.




Cairns osoittautui leppoisaksi paikaksi, joka tulisi toimimaan tulevien retkipäivien mainiona tukikohtana. Siellä oli rantabulevardi, missä käydä aamukävelyllä, yömarkkinat, ravintoloita joka makuun ja tarvittaessa myös maailmanpyörä, jos oikein villiksi meinaisi heittäytyä. En kuitenkaan heittäytynyt. Tai oikeammin olen ehkä itse liian villi maailmanpyörään, kun siellä ei homma oikein etene. The Reef Eye kustantaa lapsilta 10$, senioreilta 11$ ja aikuisilta 12$. Reissu kestää 5-7 minuuttia ja tähän led-valoin koristeltuun maailmanpyörään pääsee myös pyörätuolilla.




Rantaelämää ei sen kummemmin kannata havitella ihan Cairnsin keskustassa viettävänsä, sillä siellä on kyllä ranta, mutta ei sellainen, missä notkutaan bikineissä ja polskitaan. Ehei, mutta siellä on jotain kiinnostavampaa. Linnut nimittäin viihtyivät mainiosta ja siellä olikin hyvä kattaus lajeja. Senkun napsii ja vangitsee tipuset kameralleen.

Mitä uimiseen tulee, se oli järjestetty varsin mukavasti. Kävelytien toisella puolella oli laaja (ilmainen!) merivesiallas, jossa sai mulata aamusta iltaan. Kuten myöhemmin videolla näkyy, siellä todella viihdyttiin vielä illallakin ja samalla kun iltäkävelijät etsivät ruokapaikkaa, toiset vielä harrastivat vesiaerobicia — tai ainakin katselivat ohjaajia altaasta. Aika kiva tapa viettää iltaa tuokin. Eikä tarvinnut jännittää, että tuleeko kylkeen kiinni krokotiili.
LAUGHING JACKASS JA KADONNEIDEN LEPAKOIDEN ARVOITUS






”Onko aina pelleiltävä?”. ”No, jos saa valita, niin joo!!!”
Näiden hetkien takia kannattaa pönöttää hetki jos toinenkin paikallaan ja kuvata. Ikinä ei tiedä, mitä sattuu vangitsemaan kameralleen.


KENGURUA, KROKOTIILIA JA BARRAMUNDIA


Kengurua olen sekä syönyt että itsekin joskus valmistanut Cittarin pakastealtaan antimista, mutta krokotiilin syömisestä en ole varma. Barramundinkin kanssa on vähän niin ja näin, koska mä saatan kalan tilata tyyliin mä-otan-tota-tossa ja sitten jää nimet laittamatta mieleen. Oli miten oli— mitään näistä en ollut aiemmin maistanut Australiassa. Ja kiitos kysymästä, kyllä maistui. Toi barramundi on jättimäinen kala, jota kalastetaan urheilukalastuksenkin yhteydessä ja se on sen kokoinen vonkale, että saattaa olla muakin pidempi. Eli jos treffipalstan kuvassa tulee tällaisen kalan esittelijä vastaan, niin siinä saattaa jäädä pienempi äijä kokonaan kalan taakse piiloon.

LYHYT VIDEO CAIRNSISTÄ


AI SE ALUN VÄRIKÄS LINTU?




20 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
On tosiaan tavattoman kaunis tuo sateenkaariluri, ja muutenkin iso määrä hienoja kuvia linnuista. Barramundia ja kengurua olen ainakin syönyt, ja itse asiassa kengurua tuli itsekin grillattua Brisbanessa. Krokotiiliakin olen jonkun pienen palan maistanut, mutta olisi hauskaa joskus syödä sitä ihan pääruokanakin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Kyllä on upea lintu. Tällä reissulla tuli kuvattua ekstramäärä lintuja, sillä olin reissussa veljeni kanssa, joka on ihan ”serious” lintubongari ja niinpä mulla oli ikään kuin oma lintuopas mukana. Toki olen hänen seurassaan jo muutenkin oppinut katselemaan puita ja ojia sillä silmällä.
Mullakin oli tuota krokotiilia vaan alkupalanalautasella. En usko, että pääruoan kokoinen iso klöntti lihaa menisi mulla alas, ellei olisi jauhelihaa. Onkohan krototiilinlihapullia olemassa?
Mari /Maailma kotina
Upea papukaija vai mikä nyt olikaan. Laulaako kauniisti vai onko ”huutelua”?
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Oli kyllä niin upeat värit linnulla, että oli pakko aina jäädä tuijottamaan. Mitä lauluun tulee, niin lisäsin äänitiedoston tipusen kuvan yhteyteen. Kiitos vinkistä, taidan jatkossakin joitain äänitiedostoja lintujen yhteyteen:)
Eveliina / Reissukuume
Heh, otsikosta tuli heti mieleen se tosi-tv-ohjelma Australian rajalla 😀 Mutta onneksi sujui helposti! Tosi kivoja kuvia tässä postauksessa, ja muutenkin kiva lukea fiiliksistä 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Juu, aika moni mulle varoitteli, että oo sit tarkkana, että ovat katsoneet just varmaan tuota ohjelmaa. Tykkään kovasti ottaa kuvia ja niistä muistaa sitten itsekin paremmin, missä on ollut ja mitä nähnyt. Muuten en kyllä muistaisi puoliakaan ja muistiinpanoni on aina vähän sekavat ja kirjoitettu tai saneltu jossain hätäisesti, kun matkalla pitää vaan nauttia enkä halua silloin kirjoitella.
Pirkko / Meriharakka
Cairnsissakin on joskus tullut muistaakseni melkein viikko vietettyä. Itselleni parhaiten mieleen jäänyt kokemus oli retki Suurelle Valliriutalle ja etenkin helikopterilento sen yllä, sillä sen verran valtavasta kohteesta on kyse, ettei sitä ihan snorklaamalla tajua.
Australian tullista ei ole erityisen haastavia muistoja jäänyt, mutta Yhdysvaltoihin mennessä matkaystävillä taisi olla joku banaani syömättä ja sen kyllä bongasivat heti ja penkoivat sitten heidän laukkunsa tarkkaan. Taisi jatkolentokin mennä, mutta onneksi sillä välillä lentoja oli noin kerran tunnissa, joten selvittiin lopulta määränpäähän kuitenkin.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Oli tuo Valliriutta kyllä hieno, vaikka itse en yläilmoista sitä muuten paitsi lentokoneesta nähnytkään. Se on kyllä jännä noissa tullihommissa, että vaikka kuinka itsekin tiedostan, että ei saa olla esimerkiksi siemeniä, niin eikös tälläkin reissulla Uuteen Seelantiin laskeutuessamme päähäni pälkähti yhtäkkiä, että minkäs ihmeen takia laitoin just kassiini lentokoneen siemenkeksin? Ilmeisesti, jotta saisin jännitystä elämään? No, huomasin ajoissa ja nauroin itselleni.
Anne | Elämää Nomadina
Kiva kuvaus reissun alkupäivistä, ja mainioita lintubongauksia, erityisen upea tietysti tuo papukaija, mitkä värit!! Mielenkiinnolla odotan jatkojuttua valliriutalta, se kyllä on sellainen kerran elämässä -kohde. Me ei olla ehditty vielä Australiaan asti, mutta joskus on sinnekin ”pakko” mennä, mieluiten vähän pidemmäksi aikaa, mielenkiintoisia kohteitahan siellä riittää!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Anne! Jatkojuttua tosiaan tulee Valliriutalta jossain vaiheessa ja sielläkin kävi säkä, sillä pääsimme seuraamaan läheltä lintujen pesintää. Kyllähän tuossa maassa riittäisi näkemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ei pääsisi kyllästymään, kun joka puolella on niin erilaista jo ilmastonkin puolesta.
finintirol
Hyvän kokoelman lintuja olet saanut ikuistettua. Tuo asianaja Magpie-Lark tuo minulle mieleen syyttäjän, joka kiivaskatseisesti etsii syyllistä rantahiekkaan rikotun lasipullon mysteeriin.
Hieno reissupaikka kaikkineen.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, finintirol! Lintuja tuli tosiaan kuvattua tosi paljon koko reissulla, sillä veljeni on intohimoinen bongari ja olin hänen kanssaan reissussa. Näinpä tuli kuljettua entistä ennemmän pää takakenossa tai tuijotettua puskiin. Tosin nuo värikkäimmät nyt näkee sokea Reettakin.
Voihan tuo olla tosiaan syyttäjäkin tonkimassa rikospaikkaa;)
Merja / Merjan matkassa
Me käytiin Cairnsissa vuonna 2020 juuri ennen koronaa. Vuokrattiin auto ja oltiin yksi yö Port Douglasissa. Tehtiin purjehdusreissu Suurelle Valliriutalle. Muistan myös lepakkojen jokailtaiset lennot. Niitä oli valtavasti ja aluksi ihmeteltiin että mitä ne mahtavat olla. Hienoja lintubongauksia!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Merja! Ai te purjehditte sinne. Oli varmasti mahtavaa. Lepakot oli kyllä tosi upeita, harmi että en saanut kuitenkaan tallennettua ilta-aikaan kunnolla noita. Mä en myöskään nähnyt niitä niin valtavaa parvea kerralla, kuin olen lukenut monen nähneen. Myöhemmin reissulla näinkin sitten oikein kunnon yhdyskunnan ihan päiväsaikaan Sydneyssä. Lintuja tosiaan riitti ja niitä on kivan haastavaa kuvata, kun eivät mokomat tottele oo-nyt-hetki- paikallasi-käskyjä, hehe.
Elina / elinanmatkalaukussa
Upea tuo lintu! Itsekin kuvailisin sitä varmasti joka käänteessä 😀 En oo itekään aktiivisesti seurannut Australian tulli ohjelmaa, mutta mielikuva on itelläkin tiukka, hyvä kuulla, että sulla se sujui nopeasti ja helposti! Eli ei tarvi uskoa kaikkia kauhutarinoita mitä tvstä kuulee / näkee ! 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! Juu, aina oli otettava uusia kuvia. Reissussa ei saa tottua hienoihin juttuihin, ettei sitten täällä harmaudessa kaduta, ettei muistanut joka kerta hämmästyä uudelleen linnun upeaa väritystä. Kai ne tullitarinat syntyy siitä, kun on pakattuna vähintään huumelasti tai elävä kana reppuun;) Täytyy joku kerta kyllä kurkata sitä ohjelmaa…
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Olipas kattava sarja lintuja heti alkuun! Minulla on kutsu voimassa Australiaan serkun luo, joten kiinnostaa nyt nämä maahan liittyvät jutut kovasti. Jos oikeasti pääsisi sinne joskus!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Linnut tosiaan pääsi aika hyvin esille tällä reissulla. Kyllähän se kutsu kannattaa vastaanottaa ja mennä koluamaan tuotakin kolkkaa maailmaa. Missä päin serkkusi asuu?
Anmarien
Hyvän määrän erilaisia lintuja on pääsyt näkemään! Kookaburra on oma lempparini noista. Mulla on selkeästi jäänyt katsomatta jotkut tv-ohjelmat kun en jotenkin osaa ajatella, että Australian raja olisi mitenkään erikoinen.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Anmarien! Kookaburra oli jotenkin huvittava, kun se oli niin paikalllaan. Näin noita myöhemminkin reissulla ja aina sama juttu. En sitten tiedä, että luuleeko se, että sitä ei huomata, jos on hipihiljaa paikallaan. Mulla on samat ohjelmat katsomatta, mutta täytyy joskus tsekata.