SRI LANKA: HIKKADUWASSA AAMUKÄVELYLLÄ

Auringon noustessa paikalliset ovat jo hereillä ja rapsuttelevat pihoillaan luudan kanssa, puunaavat tuktukiaan, nostelevat pyykkejä kuivumaan ja kurkistelevat uteliaina ohikulkijaa. Kun katseet kohtaa ja hymyt leviävät aamuiseen tervehdykseen, voi onnekas saada kutsun peremmälle.
Kohta olet ihmettelemässä kyyhkyslakkaa tai pientä kissanpoikaa.

Utelias löytää myös kummalliselle tyhjälle tontille, jossa on iso keskeneräinen rakennus ja hauta. Mikä oli keskeyttänyt talonrakennuksen? Mitä oikein oli tapahtunut? Tontin läpi kuljettuani tulen hiekkadyynimäiselle rannalle, jossa on lintuja ja pari koiraa. Yksi koirista on makuuni liian pelottava ja hipsin takaisin.

Seuraavana päivänä vanhempi herrasmies kerää tuoksuvia kukkia tontilla ja koska saan hymyyni vastauksen, lähestyn haastatteluaikeissa. Nopeasti selviää, että meillä ei ole tervehdykseen riittävää yhteistä kieltä. Siis sanallista. Se ei tietenkään estä kommunikaatiota ja pian selviääkin, että arkussa makaavaa miestä oli ammuttu kolme kertaa. Syitä en lähtenyt tivaamaan.

Naapurin aina iloinen ja eloisa poika, jonka tapaan joka aamu. Hän raijaa myös välillä pikkuveljensä, joka tuskin vielä kävelee,tielle esitelläkseen hänet —ja jotta voidaan treenata heiluttelua. Poikaa olisi pitänyt varmaan kuvata salaa, sillä aina kun päädytään siihen, että pidetääs pieni photo-shooting, hän seisoo asennossa kädet saumoissa. Mahtava tyyppi.

Singaleesien ja Tamilien uusi vuosi muutti aamuisen normaalisti lintujen liverryksen, kraakkunan, kotkotuksen ja vihellysten täyttämän äänimaailman hieman…..öööö..toisenlaiseksi. Paukkui vähän siellä ja täällä ja sai olla oikeasti varuillaan. Osasin kuitenkin yhtyä toisten iloon, sillä tarkoitushan oli hyvä. En kuitenkaan välttynyt ajatukselta, että siinä missä toisille tuo pauke on juhlan ja ilon merkki, se merkitsee monessa maailmankolkassa pelkoa, kuolemaa ja hätää.

Juovavaraani. Hänet tapasin radanvarren ojasta ja hän oli matkalla meidän villan laguunin suuntaan. Käskin kertoa terveiset jos näkee jonkun retriitin naisista aamu-uinnilla. Tulevat varmasti yllätymään iloisesti.

Vastaan tuli myös joko onnettomuuden uhri tai kunnon skoijari, joka kertoi, että sairaalasta tullaan ja moottoripyörä oli illalla töytäissyt. Pari sormea oli mennyt vituralleen ja kovat on säryt. Lääkkeisiin ei ole varaa. Hän oli kyllä melkoinen vilkkusilmä, mutta vilkuilu kohdistui lähinnä laukkuuni. Kerroin olevani hyvin pahoillani ja jatkoin matkaani.