-
INDONESIA: BALIN UBUDISSA RAUHAA HÄRDELLIN KESKELLÄ
Olin sopinut, että taksi noutaa minut Canggusta klo 12 ja siitä matkaamme Ubudiin. Jouduin nostamaan kaksikin kertaa kulmakarvojani, kun puoli tuntia ennen sovittua aikaa lojuessani vielä herkkupöydässä kahvilassa, tuli viesti, että täällä ollaan hotellilla valmiina. Mitä? Ihan kuin suomalaiset valmiina puoli päivää ennen lähtöä lentokentälle kulmahousut jalassa hotellin aulassa. Ai täällä on tällainen meininki. No ei muuta kuin laskua pöytään ja kipitys hotellille, reppu huoneesta (tietenkin kaikki pakattuna) ja kyytiin. Google Maps kertoi, että matkaan menisi 1 tunti ja 15 minuuttia, eikä tähän tuhraantunutkaan kuin vartti luvattua enemmän. Matkalla oli kuitenkin hidasteena mm. juhlakulkue, jolle annettiin tietä ja monen moista…
-
INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE
Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. “Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…
-
KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?
AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin. Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä…
