-
NIZZA
Onneksemme nykyihminen pääsee Nizzaan lentäen. Ennen vanhaan autolla olisi kestänyt tuhottoman kauan ja se olisi ollut vaarallista paitsi mutkaisten ja jyrkkien teiden takia (miten kävikään Monacon ruhtinatar Gracelle), myös maantierosvojen väijytyksien tähden. Meriteitse uhkana olivat merirosvot, joten sekään vaihtoehto ei olisi tullut otetuksi varteen. Kuningatar Viktoria teki ensimmäisen matkansa Nizzaan vuonna 1895 ja hän käytti junaa, sillä ”travelling light” ei ollut hänen tyyliään. Mukana hän raijasi täydelliset juhla-astiastot, omat huonekalut katossänkyineen päivineen, omat hevoset, seuraneidin, pari sihteeriä, viisi pukijaa, keittiömestarin, tallimestarin, edellisten apulaiset, turbaanipäiset intialaiset avustajat ja Ylämaan kilttiasuisen säkkipillinsoittajan —koska voi. Jos nyt tässä valossa tarkastelen omia kapsäkkejämme ja…
-
SRI LANKA: VUORISTOA, MAISEMAJUNA JA VINKKI MUTAPOLULLE
Saapuminen autolla Nuwara Eliyaan ei mennyt ihan putkeen. Aurinko ehti laskea juuri ennen hurauttamistamme vuoristokylään ja jäimme täysin google mapsin varaan, kun emme nähneet säkkipimeässä juuri mitään. Reittivalinta oli paikantimen mukaan ihan oikea, mutta tiepä olikin laitettu tolpilla poikki juuri ennen majapaikaamme. Pirskutti. Ei auttanut muu, kuin lähteä peruuttamaan jyrkkä kapeaa kujaa, jossa oli kummallakin puolella muurit niin lähellä, että jos olisi ollut matkailuvaunua varten käytettävät sivupeilit, oltaisiin päästy nauttimaan sirpaleiden tuomasta onnesta. Nyt sen sijaan työnnettiin kaksi blondin päätä takapenkin ikkunoista ulos antamaan ohjeita kuljettajalle. Sekä päät että peilit säästyivät ehjinä. Aamuinen kuva, josta selviää, kuinka lähelle pääsimme hotellia…
-
SRI LANKA: AYURVEDISISTA HOIDOISTA NAUTISKELUA
Olen utelias luonne ja kun kävi kunnon munkki ja hotellini yläkerrasta löytyi Ayurvedic Health Center, päätin koittaa vähän kaikkea. Intian reissuilta oli jo tuttua öljyn käyttö päähieronnassa, samoin steam bath. Täällä tosin maattiin arkussa, kun aiemmin olen ollut istuma-asennossa. Yhtä kaikki ollaan pää ulkona, vähän siihen malliin kuin olisi puuceessä ja pää pilkistäisi reiästä ulos. Ilman hajua. Pitkän hieronnan jälkeen menet makaamaan pyyhkeen päälle puuarkkuun, jonka pohjalla on reikiä. Sinne on helppo asettautua mukavasti, sillä arkku ei ole ahdas, vaan polvet saa jopa koukkuun, jos et pysty makaamaan potslojona pitkin pituuttasi. Kansi laitetaan kiinni ja hyvin lämmintä höyryä alkaa posottautua…