-
NICARAGUA: OLIKO SAN JUAN DEL SUR HERVOTON BILEMESTA?
HETI ALKUUN PIENI TUNNELMAPÄTKÄ VIDEON MUODOSSA: Missäpä ei olisi omaa kristus-patsasta. Niin oli San Juan del Surissakin. Kun nicaragualainen liikemies halusi kunnioittaa Jeesusta parannuttuaan syövästä, hän päätti rakennuttaa patsaan. Sen suunnitteli costaricalainen kuvanveistäjä ja arkkitehti Max Ulloa Rayo ja sen rakentaminen kesti kaksi vuotta. Patsaalla on vieraillut kuuluisuuksia Jimmy Carterista Halle Berryyn ja Morgan Freemaniin ja nyt… en minä. En nimittäin jaksanut lähteä kipuamaan ja olin muutenkin päättänyt pitää täällä San Juan del Surissä älä-tee-oikein-mitään-päiviä ja niinpä tyydyin ihailemaan patsasta aamuin illoin aina eri valossa alhaalta käsin. En myöskään kaivannut sen kummemmin näköaloja, sillä olin päättänyt pysytellä kävelymatkan etäisyydellä enkä…
-
NICARAGUA: LUMOAVAN KAUNIILLE LITTLE CORN ISLANDILLE EI MATKUSTETA HETKESSÄ
Koska omatoimiselle Nicaraguan kiertomatkalleni suunnittelin kohteeksi myös Islas de Maíz eli Little Corn Islandin ja Big Corn Islandin, piti katsoa kerrankin tarkkaan matkatavaroiden painorajat ja mitä selässään mukanaan roikottaa. Tällä kertaa pyörähti homma niin päin, että käsimatkatavarat painoikin enemmän (ja liikaa) kuin varsinaiset matkatavarat, joten jouduin vähän vielä puljaamaan jo Helsingin kentällä punnittuani laukut. Ihana virkailija kuitenkin kertoi olevansa valmis näkemään luvut ”vähän eri lailla” ja niinpä en joutunut mitään tuiki tärkeellistä (eli elektroniikkaa) survomaan ruumaan. Voin helposti lähteä pienellä vaatemäärällä reissuun, mutta kamerat, puhelimet, kiikarit, padit, varavirtalähteet….. ne on just ne asiat jotka painaa ja joita ilman en liikahda…
-
INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE
Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. “Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…
