Aamu sarastaa Ugandassa Kibalen sademetsän yllä. Lintujen laulu sekoittuu kaukaiseen oksien rasahteluun, ja ilmassa on jännitystä. On taas se aika, kun 321 neliökilometrin kokoiseen metsään saapuu outo joukko vaaleaihoisia kankaisiin kääriytyneitä olentoja.  Meidän simpanssien porukassa tiedetään jo ennalta, että he ovat tulossa. Ihmiset. Johtaja-simpanssi nostaa kätensä merkiksi, ja nuoremmat simpanssit hiljenevät. “Muistakaa,” hän varoittaa, “nämä olennot eivät ole vaarallisia, kunhan pidämme etäisyyttä ja emme provosoi heitä, mutta ne kantavat mukanaan niitä mustia laatikoita, joilla ne vangitsevat meidät kuviin!” Nuori ja utelias pikkusimpanssi ei malta pysyä aloillaan. “Mutta Johtaja, miksi ne tulevat tänne joka päivä? Mitä ne meistä haluavat?” “Emme ole varmoja,”…