-
INDONESIA: LOMBOKIN GILI AIRIN RAUHAA JA BALIN KUTAN KAUTTA KOTIO PÄIN
Saavuttuaani veneellä Giri Trawanganilta Gili Airille, oli meininki selvästi erilainen. Turisteja ei vilissyt yhtä paljon ja tunnelma oli selkeästi leppoisampi. Pari hevosvaunua oli odottamassa satamassa ja koska olin valinnut asumukseni toiselta puolelta saarta — missä olisi taatusti rauhallista — lähdin tinkaamaan kyytiä. No sehän ei käynyt. Nyt oli myyjän markkinat ja maksaa piti se, mitä pyydettiin. Ehdin toki tehdä itsestäni A-luokan pellen, kun yritin ennen kyytiin hyppäämistä vielä vanhaa kunnon poistumista paikalta ja korvat höröllään kuuntelua, josko joku huutaisi perään ja suostuisi tinkihintaani. Ei huutoa. Kävelin takaisin ja pulitin pyydetyt 100 000 rupiaa eli noin 5,5 euroa. Muslimeja näkyi eniten…
-
INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE
Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. ”Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…
-
KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?
AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin. Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä…
