-
VIRO: 22 VUOTTA EDELLISESTÄ TALLINNAN VIERAILUSTA
Vaihtoehto otsikolle oli “Ensimmäistä kertaa oikeasti Tallinnassa”, sillä en ole ollut ikinä Tallinnassa tutustumassa mihinkään muuhun kuin vaatekauppoihin ja baareihin. Viimeisestä tuollakin teemalla toteutetusta matkasta on muistaakseni 22 vuotta. En tiennyt, että millä ”kuuluu” mennä ja missä ”kuuluu” asua. Valitsin aikataulullisista syistä Tallinkin Megastarin ja sijainnillisista syistä City Boxin. Olin erittäin tyytyväinen kumpaankin valintaani. Olisin halunnut testata Tallinkin uudemman My Starin, mutta se ei nyt sopinut aikatauluihini tällä kertaa. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä en oikeastaan tee mitään laivalla. Aikani kuluu omissa hommissani enkä jaksa pyöriä kaupoissa tai buffeteissa. Laivalla on mainiota aikaa editoida kuvia tai kirjoitella blogikirjoituksia. MUKAVA MAJAPAIKKA…
-
NICARAGUA: PATIKOINTIA MOMBACHON PILVISADEMETSÄSSÄ JA HAPPOSADEMETSÄSSÄ
Täällä ei kyllä todellakaan ole mañana-meininki, sillä lentokoneeni Big Corn Islandilta laskeutui aamuiseen Managuaan puoli tuntia etuajassa. Mukava yllätys oli, että Granadan hostellilta etukäteen tilaamani taksi odotti jo valmiina. Kyselin heti kuskilta Mombachon tulivuoresta, Las Isletas saaristosta ja Masayan tulivuoresta, jotka olisivat sopivan matkan päässä tulevasta kodistani ja sain kuulla, että hostellilta järjestetään kohteilleni retkiä, joten ei huolta, ohjelmaa kyllä riittäisi. Sain myös asiaankuuluvat varoittelut ja ohjeet, mitä alueita Granadassa tulisi välttää illalla ja mitä pitää nähdä jne. Tykkään kyllä saada vahvistusta omille suunnitelmilleni, mutta etenkin on kiva kuulla varoituksia, sillä aina ei osaa arvatakaan, että missä kohtaa seutu muuttuukin…
-
INDONESIA: LOMBOKIN GILI AIRIN RAUHAA JA BALIN KUTAN KAUTTA KOTIO PÄIN
Saavuttuaani veneellä Giri Trawanganilta Gili Airille, oli meininki selvästi erilainen. Turisteja ei vilissyt yhtä paljon ja tunnelma oli selkeästi leppoisampi. Pari hevosvaunua oli odottamassa satamassa ja koska olin valinnut asumukseni toiselta puolelta saarta — missä olisi taatusti rauhallista — lähdin tinkaamaan kyytiä. No sehän ei käynyt. Nyt oli myyjän markkinat ja maksaa piti se, mitä pyydettiin. Ehdin toki tehdä itsestäni A-luokan pellen, kun yritin ennen kyytiin hyppäämistä vielä vanhaa kunnon poistumista paikalta ja korvat höröllään kuuntelua, josko joku huutaisi perään ja suostuisi tinkihintaani. Ei huutoa. Kävelin takaisin ja pulitin pyydetyt 100 000 rupiaa eli noin 5,5 euroa. Muslimeja näkyi eniten…
