-
INDONESIA: LOMBOKIN GILI TRAWANGAN JA ARMOTONTA BAILAUSTA BILESAARELLA — TAI SITTEN EI
Gili-saarista oli vannotettu, että sinne pitää sitten mennä, jos on kaltaiseni merenrantojen rakastaja. Sain mukavasti järjestettyä Blue Water Express -yhtiöltä kuljetukset ketjutettuna niin, että Ubudista nousin autoon ja otettiin matkalla kyytiin nuori pariskunta. He olivat asustelleet vähän matkaa Ubudista keskellä riisipeltoja, eivätkä olleet käyneet lainkaan Ubudin humussa. Meillä oli vaihdettavana keskenämme siis hyvin erilaiset kokemukset. Molempi parempi ja on ihana kuunnella muiden kokemuksia täysin erilaisesta lomailusta. Meidät köröteltiin Padang Pain satamaan ja laivaan kohti Gili Trawangania eli Gili T:lle. Myöhemmin sitten toiselta saarelta, Gili Airiltä, mut laivattiin taas takaisin Balille ja jaetulla kuljetuksella lähelle lentokenttää Kutalle. Juu, juu. Päädyin siis…
-
INDONESIA: BALIN UBUDISSA RAUHAA HÄRDELLIN KESKELLÄ
Olin sopinut, että taksi noutaa minut Canggusta klo 12 ja siitä matkaamme Ubudiin. Jouduin nostamaan kaksikin kertaa kulmakarvojani, kun puoli tuntia ennen sovittua aikaa lojuessani vielä herkkupöydässä kahvilassa, tuli viesti, että täällä ollaan hotellilla valmiina. Mitä? Ihan kuin suomalaiset valmiina puoli päivää ennen lähtöä lentokentälle kulmahousut jalassa hotellin aulassa. Ai täällä on tällainen meininki. No ei muuta kuin laskua pöytään ja kipitys hotellille, reppu huoneesta (tietenkin kaikki pakattuna) ja kyytiin. Google Maps kertoi, että matkaan menisi 1 tunti ja 15 minuuttia, eikä tähän tuhraantunutkaan kuin vartti luvattua enemmän. Matkalla oli kuitenkin hidasteena mm. juhlakulkue, jolle annettiin tietä ja monen moista…
-
INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE
Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. “Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…
