-
INDONESIA: BALIN CANGGU OLI LEPPOISA ALOITUS REISSULLE
Lennot on lentoja ja ne meni tälläkin kertaa suht kivuttomasti, varsinkin ensimmäinen pätkä, sillä vaikka kuinka olisin levittäytynyt, ei mikään tai kukaan olisi häirinnyt. Qatarissa välilaskulla kaiveltiin mun kynsileikkurit esiin, ihmeteltiin ja tutkittiin ja katsottiin syvälle silmiin. Katsoin takaisin ja näytin lyhyitä kynsiäni. Käytetty on ja kohta olisi taas tarve, jos meinaa joogata ja saada sormenpäiden ihon osumaan lattiaan tai harjoittaa pranayamaa. “Tässä salissa ei kynsillä paineta nenää”, saattaa kuulua joogaopen lause, jos ollaan ihan oikeassa joogassa. Leikkurit laitettiin takaisin laukkuun ja lopetettiin tuijottelu puolin ja toisin. KAUANKO OIKEASTI MENI AIKAA LASKEUTUMISESTA HOTELLIN OVEN AUKAISUUN? Olin tilannut valmiiksi kuljetuksen Balin…
-
KUINKA VÄSYNYT VOI IHMINEN OLLA?
AMSTERDAMISSA TYHJÄLLÄ KATSEELLA Kolmisen viikkoa kestänyt, Perusta alkanut ja siitä Ecuadorin ja Bolivian kautta Chileen päättynyt reissu oli tainnut viedä enemmän voimia kuin edes matkahaipeissa tajusin. Amsterdamissa välilaskulla kysyttiin turvatarkastuksessa, mistä olen tulossa. Tuijotin lasittuneella katseella virkailijaa ja sanoin, että en tiedä. Virkailija toisti, että etkö todellakaan tiedä, mistä olet tulossa. Pinnistelin hetken, mutta ei tullut mieleen, ei kerta kaikkiaan. Virkailija päästi minut läpi, sillä ilmeisesti harjaantunut silmä osasi erottaa matkaväsymyksen (tai puhtaan blondiuden) jostain kielletymmästä/ laittomammasta tilasta. Kysyin edessäni kenkiään ja vyötään pukevalta herrasmieheltä, että mistä me ollaan tulossa, mutta ei hänelläkään välähtänyt. Kuinka väsynyt voi ihminen olla?? Kyllä…
-
CHILE: SAN PEDRO DE ATACAMA
EKSYMINEN Eksyminen ei tosin käynyt itselleni. Kuvassa odottelen näennäisen rauhallisena, että mitäs nyt, kun neljän auton autokunta ei saapunutkaan kokonaan Bolivian lounaisosassa sijaitsevalle Hiton Cajonin rähjäiselle rajanylityspaikalle. Saavutettuamme Chilen rajan, huomattiin, että neljän automme retkikunnasta yksi oli tosiaan kadonnut. Miten sekin on mahdollista, kun ajetaan autiomaassa, että ei huomata yhden auton katoamista? Kymmenisen kilometriä aiemmin oli kaikki autot vielä Laguna Verdellä. No, eipä siinä auttanut muu kuin nostaa omasta autosta tavarat ulos siltä varalta, että tämäkin kuski eksyy (tai keksii jotain monkey-business-hommelia) ja jäädä odottamaan, kun oma kuski lähti etsintätoimiin. Kai niillä jotkut radiopuhelimet oli, mutta eipä ollut yhteyttä. Boliviassa…
