UGANDA: MATKANTEKOA JA PIIPAHDUS KUUMILLA LÄHTEILLÄ
Jos haluaa nähdä maasta useita paikkoja, tulee väkisinkin reissuun matkapäiviä, jolloin ei tapahdu juuri mitään. Sitä tulee joko nukuttua auton kyydissä ja kerättyä voimia tuleviin päiviin tai nautittua kaikesta, mitä matkalla tien varsilla tulee vastaan. Napsin aina kuvia surutta vauhdissa miettimättä sen kummemmin millä laadulla kameraan mitään tarttuu. Aina tarttuu kuitenkin jotain, joka jää ohi hurauttaessa huomiotta.
Nyt oli vuorossa tällainen matkantekoon pyhitetty päivä, sillä vihdoin oli aika siirtyä kohti Bwindi Impenetrable Forestia eli Bwindin läpipääsemätöntä sademetsää, jossa tulisin näkemään vuorigorillalauman. Mutta ensin näin kaikkea muuta.
MITÄ ON MATOOKE?
Matooke on vihreä banaanilajike, joka kasvaa Ugandassa ja muissa Itä-Afrikan osissa. Toisin kuin makeat banaanit, matooke-banaanit ovat tärkkelyspitoisia ja ne täytyy kypsentää ennen syömistä. Ruoka valmistetaan kuorimalla, höyryttämällä ja muussaamalla banaanit pehmeäksi ja maukkaaksi ateriaksi.
Matookella on syvät juuret Ugandan historiassa. Baganda-kansa, yksi Ugandan suurimmista etnisistä ryhmistä, on viljellyt ja syönyt matookea vuosisatojen ajan. Perinteisesti naiset valmistavat matooken, kun taas miehet huolehtivat viljelystä. Ruokaa tarjoillaan usein juhlissa, perhetapaamisissa ja arkisilla aterioilla, joten siitä on tullut vieraanvaraisuuden ja yhteisöllisyyden kulttuurinen symboli.
Matooken valmistustavat vaihtelevat eri puolilla Ugandaa, mutta perinteinen menetelmä on edelleen suosituin.
- Käytetään veistä vihreiden banaanien varovaiseen kuorimiseen.
- Kuoritut banaanit kääritään tuoreisiin banaaninlehtiin, mikä säilyttää kosteuden ja maun.
- Kääritty matooke asetetaan höyrytyskoriin kiehuvan veden yläpuolelle. Päälle lisätään lisää banaaninlehtiä ja kypsennetään usean tunnin ajan.
- Kypsät banaanit otetaan pois lehdistä ja muussataan tasaiseksi massaksi puulusikalla tai perinteisellä survimella.
Jotkut keittävät matooken kattilassa ilman banaaninlehtiä ja muussauksen sijaan sen voi viipaloida tai tarjoilla sen kokonaisena. Minä tykkään keittobanaanista snacks-tyyppisinä kiekkoina runsaalla suolalla. Ai että, kun on hyvää ja ai että, kun ei meinaa saada silmiä auki seuraavana aamuna.
ROLEX RANTEESSA VAI SUUSSA?
Tämä lienee Rolex-koju. Täältä et taida edes ns. rantarolexia saada, mutta sen sijaan tarjolla on suosittua ugandalaista katuruokaa. Se koostuu vihannesmunakkaasta, joka kääritään litteään leipään. Ruokaa pidetään Ugandan kansallisaarteena ja kulttuurisymbolina. Monikäyttöinen herkku, jolla peittoaa nälän niin aamiaisella, lounaalla, illallisella kuin välipalallakin.
LAPSET UGANDASSA
Unicefin sivuilta luin seuravaa:
Ugandassa tänään syntynyt lapsi voi odottaa elävänsä noin 63-vuotiaaksi. Tämä tarkoittaisi, että minulla olisi odotettavissa enää reilu viisi vuotta elinaikaa.
Teiniraskaus on merkittävä koulun keskeyttämisen syy ja yksi johtavista kuolinsyistä nuorilla tytöillä. Joka neljäs 15–19-vuotias tyttö on jo saanut lapsen ja alle 5-vuotiaiden lasten syntymistä noin 57 prosenttia on rekisteröity, mutta vain noin 24 prosentilla heistä on virallinen syntymätodistus. Arviolta 1,6 miljoonaa vauvaa syntyy maassa vuosittain.
Noin 4 kymmenestä 3–5-vuotiaasta lapsesta käy varhaiskasvatuksessa.
Samoin 8 kymmenestä 6–12-vuotiaasta lapsesta käy alakoulua ja yli joka neljäs käy yläkoulua.
Uganda on saavuttanut merkittävää edistystä HIV/AIDS-epidemian torjunnassa erityisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Arviolta 1 400 000 ihmistä elää HIV:n kanssa. Näistä 98 000 on lapsia.
Pääsy turvallisen juomaveden äärelle on 78 prosentilla ja Ugandan lapsista 56 prosenttia elää monimuotoisen puutteen olosuhteissa ja matalalla elintasolla.
KITAGATA HOT SPRINGS
Jossain vaiheessa poliisin pysäytyspisteellä tuli vinkki käydä kurkkaamassa paikallisessa kylpylässä. Mikä ettei, aikaa kun oli eikä mitään ohjelmaa päivälle. Kuoppaista tietä ajettiin lyhyt matka lähteille.
Kuumat lähteet syntyvät, kun geotermisesti kuumentunut pohjavesi purkautuu maan pinnalle. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että vesi kohtaa kuuman kiven. Kun vesi suodattuu syvälle maankuoreen, se lämpenee kosketuksessa kuumiin kiviin ja purkautuu takaisin ylös paineen alla muodostaen kuuman lähteen.
Ugandassa on noin kahdeksan merkittävää kuumaa lähdettä, jotka sijaitsevat eri puolilla maata, erityisesti Länsi-Ugandassa. Monilla näistä lähteistä uskotaan paikallisesti olevan parantavia voimia. Paikallisyhteisöt pitävät lähteitä jumalallisina ja uskovat niiden tekevän ihmeitä – siksi niitä jopa palvotaan.
Monien uskomusten mukaan jumalat asuvat näissä kuumissa lähteissä. Tieteellisesti on todettu, että lähteiden vedessä on vaihtelevia määriä mineraaleja ja kemikaaleja, joilla on lääketieteellistä arvoa. Arviolta noin 800 ihmistä käy joillakin lähteillä viikoittain kylpemässä. Kuumassa lähteessä kylpeminen muistuttaa saunassa olemista: tiheät höyrypilvet kohoavat veden ylle, kun lillut kuumassa vedessä. Jotkut paikalliset myös juovat vettä. Uskaltaisitko ottaa kulauksen? Minulle tarjottiin vettä mukissa, mutta tyydyin toteamaan sormella, että lämmintä on.
Joidenkin kuumien lähteiden lämpötila on niin korkea, että se kypsentää kananmunan kymmenessä minuutissa. Lähteiden veden lämpötila voi kohota jopa 120 °C asteeseen. Kitagatassa pysytellään kuitenkin maltiilisessa 80 asteessa ja lähteiden vettä viilentää sadekaudella tulviva Ngaromwenda-joki.
Paikalliset uskovat, että Kitagatan lähteellä on maagisia parantavia ominaisuuksia. Lähde jakautuu kahteen osaan: toinen puoli on erittäin kuuma ja kiehuva, toinen on vain lämmin. Kiehuva puoli on niin kuuma, että siinä voi keittää kananmunan. Tämä ”Jumalan lahja”, jonka veden uskotaan olevan parantavaa, on nimetty maan suurimman sairaalan mukaan Mulagoksi.
Sisäänpääsymaksu oli turisteille 1,25 euroa, mutta paikalliset pääsivät pulikoimaan 25 sentillä.
Aikaisemmat kirjoitukseni Ugandasta löydät täältä:
VENESAFARI UGANDAN KAZINGA CHANNELILLA
TARJOLLA KIRKONMIES, ASEISTETTU SOTILASSEURALAINEN JA VIHREÄ MAMBA
24 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tuo Ugandan vehreys on kyllä aivan uskomatonta, kun vertaa sitä naapurimaihin Keniaan ja Tansaniaan. Jopas näyttää suositulta tuo kuuma lähde. Itse en ole Ugandassa vieraillut yhdessäkään, mutta varmasti hauska kokemus. Kiva muuten jatkossa päästä lukemaan Bwindistä, se on tosissaan jäänyt minulle Ugandasta mieleen upeana paikkana ja siellä vierailu mahtavana kokemuksena.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! Totta, on kyllä niin upean vihreää luontoa. Tuo ”kylpylä” oli todella ruuhkainen ja en sinne itse edes änkeytynyt pulikoimaan. Riitti ihan katselu. Bwindistä tosiaan sitten seuraavaksi. Tulee olemaan hehkutusta — ja syystä😊
Pirjo Toivanen
Ugandassa en ole käynyt, mutta kuvasi toivat elävästi mieleen muistoja Keniasta, maalaiskylät siellä olivat hyvin samanlaisia. Olen käväissyt myös Kilimanzarolla, neljä päivää ylös ja kaksi alas, ja sillä matkalla näkymät olivat hyvin samanlaisia kuin kuvasi maisemien vehreydestä. En usko, että lähden enää matkalle Afrikkaan.
Mainitsemasi lapsiraskaudet ovat surullisia, ja valitettavan yleisiä myös Keniassa. Nuoria tyttöjä raiskataan ja perheet saattavat myydä heitä vanhemmille miehille jalkavaimoiksi. Ihan kamalaa. Luin joitakin kuukausia sitten kirjan, jossa suomalainen nainen kertoo kokemuksistaan tyttöjä auttavassa hyväntekeväisyysjärjestössä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirjo! Nuo maalaismaisemat on omaan silmääni kyllä viehättäviä ja uteliaana kurkin ihmisten toimia.
Kirjoitin tätä juttua kansainvälisenä tyttöjen päivänä ja mietin paljon juuri noita mainitsemiasi kaameuksia. Ne eivät kuitenkaan kaltaiselleni tavalliselle turisteille tule näkyviin. Mikä oli tuo kirja? Suositteletko?
Aila ja Juha
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Kouluaikoina Afrikka oli vain joko ”iso maa” tai korkeintaan Afrikan tähden alusta. Nyt, kun yksi lapsenlapsemme seurustelee Ugandasta kotoisin olevan nuorukaisen kanssa, mielenkiinto tätä maata kohtaan on noussut kohinalla. Aila on ollut Opettajat ilman rajoja -järjestön puitteissa Keniassa, mutta toistaiseksi muita kontakteja ei ole ollut. Luin kahteen kertaan bogin ja katsoin kuvatkin kahdesti. Juha
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Juha! Olipa hauskaa, että osui noin lähelle teidän elämäänne. Nythän olisi sitten hyvä syy suunnitella matkaa Ugandaan, kun suvussa tulnee olemaan kokemusasiantuntija. Tiedä vaikka saisitte hänestä oppaan.
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
Onneksi et juonut vettä….vaikka kai noissa asteissa pöpöt kuolee. Kivan näköinen hotelli😁. Saitteko käydä sisällä katsomassa?
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sari! Juu ei käynyt mielessäkään hörppäistä. Hotelli näkyi vaan nopeasti, kun huristettiin autolla ohi. Ei varmaan olis ollut kummoista sviittiä tarjolla;)
Mari / Maailma kotina
Olen yllättynyt, että elinikä edelleen noin alhainen.. 20 v sitten meillä oli kenialainen au pair. Olimme setäni 70v synttäreillä. Hän oli ihmeissään iästä, kertoi, että ei tunne ketään niin vanhaa
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! No niinpä! Eihän 70-vuotias ole vielä mitään.
Petra Mäki
Mielenkiintoista tarinointia ja mieleenpainuvia ja upeita kuvia! Kiva, että sielläkin pääsi nauttimaan kuumista lähteistä, minä jäin niihin koukkuun Islannissa asuessani.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Petra! En kyllä muistaisi matkoista juuri mitään, ellen ottaisi niin paljon kuvia:) Itse jätin pulikoinnit väliin, mutta Islanti on bucket-listallani ja siellä täytyy kyllä päästä kuumiin lähteisiin.
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Minäkin tykkään ottaa tuollaisia äkkikuvia. Monesti tulee kuvattua paljon skoottereita 😁Jostain syystä harmillisesti kaikki kuvat eivät näkyneet. Mutta mielenkiintoista oli!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Raija! Juu, äkkikuvat on kivoja. Niistä löytää vaikka mitä. Tunnelma on vähän sama kuin aikoinaan filmirullakameralla tai kertakäyttökameralla, kun ikinä ei tiennyt, mitä sieltä tulee vai tuleeko mitään. Tykkään muutenkin enemmän tilanteista ja ei-poseeratuista kuvista. Sellaisista, missä on oikeaa elämää. Harmi, ettei kaikki kuvat näkyneet. En osaa sanoa, missä olisi vika:(
Pirkko / Meriharakka
Kivasti kirjoitettu juttu ns. välipäivästä! Itse olisin ehkä skipannut sen blogin puolella, mutta tämä oli kiva tapa ottaa mukaan kaikenlaista yleistä maasta, ei vaan gorillaretkestä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Itsekin vähän mietin, että mitäköhän nyt olen tekemässä, kun tästä väännän blogijuttua, mutta innostuin noista kuvaräpsäisyistä ja päätin, että kai siihen ympärille jotain rakentuu. Tällä kertaa näin.
Pauliina – Minne tie vie
Ihania nämä autonikkuna räpsyt! Välittyy tunnelma hyvin. Ja niin kauniita nuo maisemat! Niiden vastapainoksi sitten karuja faktoja. Toivottavasti sielläkin tyttöjen (ja yleensäkin lasten) elämä kohenee lähitulevaisuudessa.
Mulla myös haaveena päästä Ugandaan gorilloja katsomaan, joten mielenkiinnolla luen tulevat jutut 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pauliina! Tuossa jo aiemmin kommentoinkin sitä, miten tykkään aidoista tilannekuvista ja sattumista. Maisemat on kyllä henkeäsalpaavan hienoja. Voi kumpa elämä kohenisi tytöillä ja lapsilla, on kyllä lupa toivoa. Seuraavaksi tulee gorillajuttu. Toivottavasti se inspiroi sua toteuttamaan haaveesi. Et tule katumaan.
Terhi
Kivoja nuo kuumat lähteet, itse olin juuri Kreikassa kuumilla lähteillä.
Nuo tyttöjen pakkoavioliitot eivät ole niin kivoja, ugandalainen kummityttöni lopetti juuri koulunsa kesken, oletettavasti hänet naitettiin esiteini-iässä.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Terhi! Itse en tuonne pulahtanut, vaikka kerrankin olisi ollut paikka, mitä ei ole turistit valloittaneet, ainakaan siis ulkomaan turistit. Tosi kurja kuulla kummityttösi tilanteesta. Vaikea ymmärtää noita asioita ja samaan aikaan niin kiitollinen siitä, miten itse saa määrätä omasta elämästään.
Cilla Maria Travel
Matkapäivätkin on kivoja etenkin jos matkustaa maata pitkin päiväsaikaan. Näkee niin paljon vaihtuvia maisemia ja paikallista elämää.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos Cilla Maria ja kyllä: Maisema vaihtuu ja näkee muutakin kuin pilviä.
Eveliina / Reissukuume
Komppaan Cillaa. Parhaimmillaan matkapäivätkin on kunnon elämyksiä 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Eveliina! Pitää osata ottaa ilo irti ihan kaikesta — eikä ole edes vaikeaa nauttia matkapäivistä.