UGANDA: QUEEN ELIZABETHIN KANSALLISPUISTON PUIHIN KIIPEÄVÄT LEIJONAT OLIKIN TOTTA!
Aamusafari Queen Elizabethin kansallispuistossa alkoi hyvissä ajoin klo 7 ja kyllä taas kannatti ihmisen herätä aikaisin. Eläimiä näkyi tosi kivasti ja tunnelma oli leppoisa. Rouva, joka oli oppaanamme oli aivan mahtava. Kun edessä oli kohta, jossa tulisi niin sanotusti tyrät rytkymään, hän kääntyi hymyillen ja sanoi: ”Let´s dance!”. Ihana asenne.
Oikeastaan näiltä kahdelta safariajolta Queen Elizabethin kansallispuistossa jäi omista toiveistani ainoastaan topi näkemättä, mutta senkin upeuden olen onnekseni nähnyt Tansanian safarilla. Jaa, eipäs unohdeta shoebilliä. Sain matkalle evästykseksi himolintubongariveljeltäni, että jos näen shoebillin eli kenkänokan, hän suuttuu, hehe. Hän nimittäin oli vuosia sitten Ugandassa lintureissussa eikä edes nimenomaan lintujen bongaukseen erikoistuneen oppaankaan avulla onnistunut näkemään tuota hassun näköistä lintua. Aina kun otin itse asian jonkun paikallisen oppaan kanssa puheeksi, sain lähinnä hyväntahtoista naureskelua osakseni. En siis onnistunut suututtamaan pikkuveljeä ja välit on kunnossa.
ELEFANTIT JAKSAA AINA IHASTUTTAA
Jättimäiset korvat lepattaa, kärsä hamuaa ruohotuppoa ja majesteetillinen askellus vie eteenpäin savannilla. Tietä ylittäessäänkään elefantit eivät tupsahda paikalle, vaan odottavat nätisti tien vieressä. Tie ylitetään arvokkaasti ja hitaasti koko porukalla ja safariautollinen turisteja ihailee ja huokailee.
Maailmassa on laskentatavasta riippuen 3-6 norsulajia. Olen nähnyt aasiannorsun — sekä Intian että Sri Lankan alalajit — ja Afrikassa savanni- eli pensasnorsun. Ugandassa olisi periaatteessa mahdollista nähdä myös harvinaisempi metsänorsu, mutta silloin pitäisi ängetä sademetsän sisuksiin ja olla lisäksi onnekas. Kongon puolella ja siitä länteen olisi jo paremmat mahdollisuudet. En ängennyt sademetsään, mutta onnekas ja onnellinen olen ihan kaikesta mitä näin.
LAKE BUNYAMPAKA: SUOLAPANNU JA SHOPPAILUA
Mikäli matkamuistoja halajaa, voi shoppailuparatiisi olla yllättäin edessä missä vaan. Eipä taida olla huolta siitä, ettei jokainen safarijärjestäjä johonkin kaupustelukeskittymään jossain vaiheessa auton pysäytä. Nämä kojut oli Kasenyissa View Point of Salt Pansin taukopaikalla ja olikin kiva välillä käydä kiertelemässä ja katsomassa, mitä kaikkea on myynnissä ja turistille tarjolla. Itselläni ei ollut ostohousut jalassa, joten mitään ei tarttunut tällä kertaa mukaan.
Varsinaisesti suolapannut ei oikein innostaneet enkä jaksanut kuunnella oppaan juttuja, vaan kävelin ympäriinsä ja yritin etsiä kuvattaa. Flamingoja tuolla mainostetaan olevan, mutta tällä kertaa valtavan pinkin flamingomeren sijaan näkyi muutama hassu lintu ja muuten lähinnä tylsää harmaata.
PUULEIJONAT EI OLLUTKAAN PUUTAHEINÄÄ
Yksi Oueen Elizabethin kansallispuiston ainutlaatuisimmista nähtävyyksistä on puissa kiipeilevät leijonat. Tätä erikoista käyttäytymistä mainostetaan esiintyvän Ishashan alueella. Leijonat, usein kokonaiset laumat, kuulemma löhöilevät suurten viikunapuiden tai akaasioiden oksilla päivän kuumimpina tunteina. Minä en edes käynyt Ishashan alueella, vaan näin tuon kuvan puuleijonan Kazinga-kanaalin pohjoispuolella. Tuli nyt ainakin todistettua omin silmin, ettei puheet olleet lööperiä.
Tansanian Lake Manyaralla on kuulemma myös samanlaista käyttäytymistä, mutta itse en puuleijonia siellä ollessani nähnyt — enkä muista siitä puhutunkaan. Ihan tarkkaa käsitystä moisen käyttäytymisen takaa ei tunneta, mutta useita hyviä arvailuja löytyy. Yksi syy voisi olla vilvoittelu, sillä kyllähän me ihmisetkin hakeudumme aina puihin helteellä, koska siellä tuulee enemmän…. Ei kun taidamme sittenkin tyytyä puun juurella vilvoitteluun. Toinen aavistelu on, että ärsyttäviä kärpäsiä olisi puussa vähemmän pörräämässä ympärillä. Seuraava vaihtoehto kuulostaa mielestäni eniten uskottavalta. Siinä väitetään, että leijona kiipeäisi puuhun, sillä sieltä on paremmat näkymät saaliseläinten tarkkailuun. Toisaalta kai sen leijonan kannattaisi itse kuitenkin olla piilossa ruohikossa eikä näytillä puussa, jos meinaa saada mitään syödäkseen. Ei tuossakaan ole mitään järkeä. Vai olisiko sittenkin sukupolvelta toiselle siirtynyt tapa? Että meidän suvun leijonat fanittaa niin paljon leopardeja, että omivat heiltä tavan loikoilla puissa. Mitäköhän mieltä leopardit ovat tästä. Onko eläimillä kulttuurillista omimista? En tiedä.
PIENET VIDEOFIILISTELYT:
14 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Mahtava tuo puuleijona ja oikeastaan ensimmäinen, jonka kuulen olevan muualla kuin Ishashan alueella Ugandassa. Mainitun Tansanian Lake Manyaran lisäksi niitä muuten on nykyään myös Serengetissäkin. Kaipa tuo sitten yleistyy, hauska ilmiö kyllä! Itseäni kiinnostaisi kolmaskin matka Ugandaan juurikin tuon kenkänökan tekia, heh. Omista norsubongauksista parhaiten ovat jääneet mieleen borneonnorsut!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mikko! No sitä mä itsekin vähän ihmettelin, mutta en tosiaan ole tuolla Ishashan alueella ollut. Ai Serengetissäkin on. Tansania oli kyllä kanssa niin ihana! Kenkänokka olisi kyllä ollut niin herkullista nähdä ja näytellä aina veljelle silloin tällöin kuvaa:) Ai ootte nähnyt borneonnorsut! Mä olen ollut Borneossa (Malesian puolella) joskus kauan aikaa sitten, mutta en nähnyt borneonnorsua enkä orankeja. Syy siis lähteä uudelleen sinnekin:)
Mari /Maailma kotina
Puuleijona lepäilee ihanan rennosti. Eipä ole stressaantunut vaikka häntä ”metsästetty”!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Mari! Toi puuleijona oli niin kaukana, että en sitä tainnut paljain silmin edes nähdä, joten eipä tainnut sekään pitää safariautoa oikein minkäänlaisena uhkana.
Pirkko / Meriharakka
Ovathan ne vähän isoja eläimiä, leijonat, puuhun 🙂
Tuli muuten tästä mieleen, että pahimmillaan kun safariopas on saanut päähänsä näyttää juuri jotain tai samalla reissulla ”kaikki” niin ajo voi mennä vähän turhankin tarkoitushakuiseksi ja silloin skipataan matkan varrella mahdollisesti näkyvät pienemmät ja ”mitättömämmät” jutut kuten vaikka helmikanat ja mangustit. Meille kävi näin ensimmäisenä iltana Okavangossa, kun heti saapumisemme jälkeen iltasafarilla opas oli päättänyt etsiä meille Big Fiven leopardia myöten. Onnistuihan se, mutta mitään pienempää ei sitten sillä retkellä nähtykään! Seuraavina päivinä sentään sitten hidastettiin vähän tahtia.
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Pirkko! Siis just toi!! Oppaat ei aina ymmärrä, että asiakas on saattanut nähdä big fiven montakin kertaa eikä se ole enää edes tavoite. Usein jää esimerkiksi pienet linnut, upeat linnut katsomatta tämän takia. Olen kyllä usein myös kertonut etukäteen paikallis- tai safarioppaalle, mitä haluaisin nähdä ja näin aiheuttanut aluksi ehkä pienen ärtymyksenkin. Olisi kuitenkin kiva, että oppaillakin olisi silmät auki kaikelle, mitä eteen saattaa tulla eikä oltaisi vaan suosikkilajien perässä.
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Ihana luonto ja kansallispuistojen eläimet. Siellä se leijona näkyi roikkuvan puussa!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Sari! Luonto on kyllä parasta ja kiva, että pääsin sen puuleijonankin vihdoin näkemään.
Cilla Maria Travel
Jäin miettimään, oonko mä koskaan nähny minkään sortin norsua missään, edes eläintarhassa 🤔 Hieno tuo puuleijona!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Cilla Maria! No mutta sittenhän sulla on hyvä syy alkaa suunnitella safarireissua tai suunnata vaikka Intiaan. Puuleijona oli kyllä hauska. Harmi vaan, että oli niin kaukana, että piti tsuumata kameralla, että sen edes näki.
Elina / elinanmatkalaukussa
Itellä ei jostain syystä oo käynyt koskaan mielessä, että leijona kiipeäisi puuhun! 😀 mutta miksei?! Ei sitä kaikkea tule ajatelleeksi 🙂 ihanat muuten nuo ”maskit” , luulen et yks tuollainen olisi lähtenyt matkaani kotiin koristeeksi seinälle. Haluan, kodissani näkyy matkustaminen ja siksi yritän nykyään tuoda edes jotakin pientä kotiin (riippuu niin kohteesta). Kotona on vieläkin 20 vuotta sitten Egyptistä ostettu nahkarahi, mutta sen ompeleet on monesta kohtaa irronneet, ehkä pitäisi jaksaa ommella tai sitten se alkaa jo tulla tiensä päähän pikkuhiljaa. Haluaisin kovasti matkustaa Marokkoon, sillä tykkään tosi paljon sellaisesta itämaisesta tyylistä mitä sieltä on paljon saatavilla esim. mattojen muodossa. Toki suomessakin on paljon jäljennöksiä mut ei niissä oo sitä samaa tunnesidettä kun ei oo matkan päältä ostettu 😀
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Elina! En minäkään ollut aiemmin edes kuullut tuosta leijonien puuhun kiipeilystä. Mulla oli myös aiemmin tapana ostella kotiin matkoilta kaikennäköisiä matkamuistoja, just naamioita, seinälle laitettavia hattuja, astioita tms. Sitten ne alkoi jossain vaiheessa ärsyttää ja enää ei juurikaan reissut näy kotonani. Nykyään ostiskelen lähinnä jotain käsityöläiskoruja matkamuistoksi, sillä olen aina ollut suuri korujen ystävä ja on hauska aina koruja valitessa muistella, että mistä päin mikäkin on. Siinä tulee samalla muisteltua niitä pieniä juttuhetkiä jonkun kojun myyjän kanssa.
Jäljennökset ei tosiaan ole sama kuin ne tuotteet, jotka on itse ostanut, tingannut ja elänyt sen kyseisen hetken — ja kenties joutunut miettimään, että millä ilveellä saan tämänkin ostoksen mahdutettua matkatavaroihin tai muuten järjestettyä kuljetuksen, hehe.
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
Varmasti upea safarikokemus! 🙂 Pääsit näkemään todella paljon ja niin upeita eläimiä – ai että! Ihan kateellinen olen. Safarimatka on yksi suurimmista haaveista, joka edelleen odottelee toteuttamistaan. Nuo norsut on niin kauniita! <3
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Kiitos, Tiina Johanna! Oli kyllä ihana safari. Toivottavasti safariunelmasi toteutuu. Voin luvata, että tulet ihastumaan. Norsut on ihan käsittämättömän upeita ja ylväitä.