SAN ANDRES, COLOMBIA: TURVALLINEN SAFETY BOX JA UHKAPELEJÄ

Laita heti kärkeen tuosta ylhäältä musat soimaan.

Tänään lähdin aamiaisen jälkeen äkkiä käymään keskutassa hoitamassa itselleni seuraavalle päivälle laivakulkupelin Johny Cay -saarelle, sillä tuli tarve päästä pienempiin ympyröihin. Kovan merenkäynnin takia mikään yhtiö ei kuitenkaan sinne lähde seilaamaan, joten jäin vähän katselemaan ympärilleni. Olin tietenkin myöhään iltapäivällä vasta kotona, koska tuli kaikkea kuvattavaa ja ostettavaa vastaan. Ei siis ollut tämäkääm chilli allaspäivä. Mutta huomenna on. Ellei sit tule joku muu idea.

Täällä kannattaa mainita olevansa suomalainen, sillä saa heti eksoottisuus-pisteitä ja tuntee itsensä todella cooliksi. Sitten aletaankin kaivella omista puhelimista kuvia ja näytetään mistä haaveillaan. Järjestäen siellä on kuva revontulista lasi-iglujen yllä. Se kuva on heille yhtä kuin Suomi. Tässä voidaan miettiä, onko meidän luulot, ennakoilla tai ilman, aina lähelläkään totuutta. Itse veikkaan, että kun täältä kohta lennähdän eteenpäin mantereen puolelle, ei siellä Bogotassakaan ihan jokainen herrasmies ole minulle huumeita myymässä ja ryöstöraiskaamassa.

Pyörähdin paikallisella kasinolla. Muutama rouva pelasi automaattirulettia ja kyselivät onnennumeroani. Tajusin, ettei minulla ole! Minkälaisella ihmisellä ei ole onnennumeroa?? Onkohan kaikilla muilla ja mistä olen nyt jäänyt paitsi?

Toisen kerran törmäsin uhkapeliin,kun erään talon edustalla oli herrasmiesten domino-pelit käynnissä. Yksi istui vahdissa kadulla moottoripyörän päällä, yksi piti kirjaa pahvinpalaseen ja kolme muuta pelasivat Dominoa. Menin seuraamaan ja kyselemään, saanko kuvata. Ukot pyysi mukaan, kuulemma dollarilla pääsisin rinkiin. Eikiittelin ja kaivelin kamerani esiin. Kuvasin 360-kuvaa ja huomasin vasta myöhemmin, että se moottoripyörän päällä istuva mies viittoili aivan paniikissa muille, että eihän hän vaan näy kuvassa! Minulla oli kamera päällä vielä pois lähtiessäni ja siinä kuului, miten muut nauroivat hänelle, että ei kai se haittaa, jos joku katselee sinua Suomessa. Mikä lie pelko oli. Oliko kotona vaan justiina, jota karpaasi pelkäsi vai jotain jännenpää.

Olen tavannut onnekseni paljon ihmisiä, jotka ovat jo olleet seuraavissa kohteissani ja saanut hyviä vinkkejä ja vahvistuksia suunnitelmilleni ohjelmasta. On hyvä olla aina utelias ja kysellä muilta reissuista, aina oppii uutta ja joskus jopa säästyy turhalta vaivalta ja harmilta. Toinen juttu on sitten blogit. Itsekin olen tälle matkalle valmistautunut lukien nimenomaan blogeja ja saanut tällekin reissulle hyviä vinkkejä. Toivottavasti saan itsekin annettua jotain ideoita tai ainakin kipinän lähteä Kolumbiaan.

Päivähän huipentuu aina ruokaan. Tänään söin Fisherman Place -nimisessä paikassa joka on kalastajien osuuskunnan pitämä. Kyllä oli vastapyydettyä, sitä ei tarvinnut miettiä!

Sillä aikaa kun itse liehuu ympäri saarta on rahat, kortit ja tietokone turvassa. Vai onko? Kurki tästä kaikkien aikojen turvallisin safety box.